Tselada
| Tselada | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Theropithecus |
| Laji: | gelada |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Theropithecus gelada |
|
 Tseladan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Tselada[2] eli tšelada,[3] tšeladapaviaani[3] tai etiopianpaviaani (Theropithecus gelada) on sukunsa ainoa laji. Se on kehityshistorialtaan sukua makakeille, vaikka muistuttaakin elintavoiltaan ja ulkonäöltään enemmän paviaaneja ja joskus luetaankin niihin. Tselada on vuoristoeläin, jota tavataan 2 000–4 000 metrin korkeudessa kallioilla, niityillä ja pensastoissa laajalla alueella Tanajärven ympäristössä Etiopiassa. Tseladat voivat muodostaa jopa 400 yksilön laumoja.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tselada-uroksen pituus on 60–75 cm, hännän pituus 45–50 cm ja paino jopa 25 kg. Naaras on vain puolet uroksen koosta. Turkki muodostaa uroksilla ylävartaloon pitkän harjan. Kasvoja ympäröi poskiparta, ja sieraimet avautuvat ylöspäin. Lajilla on kaulassa ja rinnassa paljas punainen ihoalue, jota ympäröivät helmimäiset ihoturvotukset. Näitä muodostumia on naaralla lisäksi sukuelinten läheisyydessä. Tselada voi ”siirtää” nahan yläleukansa kohdalta, jolloin hampaat paljastuvat.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tseladat käyttävät ravintonaan paviaaneista poiketen pieniä kasvinosia, pääasiassa siemeniä, juuria, lehtiä ja pieniä hedelmiä. Niiden leuat ovat lyhentyneet ja pienentyneet, ja poskihampaat ovat muotoutuneet jauhamaan siemeniä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gippoliti, S. & Hunter, C.: Theropithecus gelada IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 14.11.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Macdonald, David: Nisäkkäät 1, s. 377. (Maailman eläimet -sarjan 1. osa) Suomentanut Nurminen, Matti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8