Gaucho (albumi)
Gaucho Steely Dan | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 1978–1980 studioissa: Sigma Sound Studios, Philadelphia; Village Recorders, Los Angeles; Soundworks recording, Astoria, Queens, New York; Automated Sound, New York; A & R Recording, New York; Producer’s Workshop, Hollywood | |
Julkaistu | 1980 | |
Formaatti | LP-levy | |
Tuottaja(t) | Gary Katz | |
Tyylilaji | jazz-rock soft rock sophisti-pop | |
Kesto | 37.58 | |
Levy-yhtiö | MCA Records | |
Steely Danin muut julkaisut | ||
Aja 1977 |
Gaucho 1980 |
Alive in America 1995 |
Gaucho on yhdysvaltalaisen jazz rock -yhtyeen Steely Danin seitsemäs studioalbumi, joka ilmestyi vuonna 1980. Levyn teko kesti pitkään ja tuli kalliiksi yhtyeen jäsenten (Walter Becker ja Donald Fagen) tunnetun perfektionismin takia. Albumin levytyksissä vieraili ainakin 42 sessiomuusikkoa ja studioaikaa kului toista vuotta kahden vuoden aikana. Gauchon jälkeen Becker ja Fagen levyttivät seuraavan Steely Dan -studioalbumin Two Against Nature vasta 20 vuotta myöhemmin vuonna 2000.
Gaucho edustaa pelkistetympää ja svengaavampaa Steely Dania Aja-albumin monimutkaisten sointukulkujen ja muiden jazzvaikutteiden jälkeen. Kun Aja tehtiin Yhdysvaltojen länsirannikolla Steely Danin tyyliin tottuneiden sessiomuusikoiden kanssa, Gaucho levytettiin enimmäkseen New Yorkissa, jossa etenkin jazzmuusikot vieroksuivat Beckerin ja Fagenin pakkomielteistä ”rock-kukkoilua”.[1] Esimerkiksi albumin nimiraidan ”Gaucho” rumpuosuudet koostettiin 45 otosta.
Levyn tekoa varjostivat monet vastoinkäymiset. Walter Becker oli tuohon aikaan pahassa huumekoukussa, joutui auton kolhimaksi ja haastettiin oikeuteen kun hänen tyttöystävänsä kuoli huumeiden yliannostukseen. Keith Jarrett puolestaan haastoi Beckerin ja Fagenin oikeuteen vaatimalla osansa sävellyskrediiteistä kappaleessa ”Gaucho”, jossa selvästi lainataan Jarrettin vuoden 1974 sävellystä ”Long As You Know You’re Living Yours”.[2] Äänitysapulainen tuhosi vahingossa albumille aiotun raidan ”The Second Arrangement” lähes valmiit nauhat, eikä kappaletta enää alettu työstää alusta uudelleen.[1]
Kitaristi Larry Carlton kiistää olleensa mukana Gauchon levytyssessioissa, vaikka kitarasoolo raidalla ”Third World Man” on pantu hänen nimiinsä.[3]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gaucho palkittiin vuoden parhaan ei-klassisen äänityksen Emmy-palkinnolla. Se nousi yhdeksänneksi USA:n ja 27:nneksi Britannian albumilistalla, ja siltä julkaistu single ”Hey Nineteen” nousi ykköseksi Kanadassa ja pääsi top teniin myös Yhdysvalloissa.
Helsingin Sanomien Markku Fagerlund antoi Gauchosta murska-arvion ja moitti kalliilla tehtyä albumia liian täydelliseksi niin, että musiikki on unohtunut: ”Mitä sitten on jäänyt käteen miljoonan dollarin jälkeen, on vain lp:llinen pikkusievää taustamusiikkia, joka soluu korvasta sisään ja toisesta ulos.”[4]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki albumin raidat ovat Walter Beckerin ja Donald Fagenin säveltämiä ja sanoittamia.
A-puoli | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
1. | ”Babylon Sisters” | 5.55 | |||||||
2. | ”Hey Nineteen” | 5.10 | |||||||
3. | ”Glamour Profession” | 7.29 | |||||||
B-puoli | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
4. | ”Gaucho” | 5.32 | |||||||
5. | ”Time Out of Mind” | 4.14 | |||||||
6. | ”My Rival” | 4.34 | |||||||
7. | ”Third World Man” | 5.13 | |||||||
Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donald Fagen – laulu
Kosketinsoittimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donald Fagen (2, 3, 4, 5, 6)
- Rob Mounsey (3, 4, 5, 7)
- Don Grolnick (1)
- Patrick Rebillot (6)
- Joe Sample (7)
Kitarat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Walter Becker (2, 4)
- Steve Khan (1, 3, 4, 6, 7)
- Mark Knopfler (5)
- Larry Carlton (7, kiistanalainen[3])
- Hugh McCracken (2, 5)
- Hiram Bullock ja Rick Derringer (6)
Bassokitara
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Walter Becker (4, 5)
- Chuck Rainey (1, 7)
- Anthony Jackson (3, 6)
Rummut ja lyömäsoittimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bernard Purdie (1)
- Rick Marotta (2, 5)
- Steve Gadd (2, 3, 6, 7)
- Jeff Porcaro (4)
- Crusher Bennett (1, 4)
- Victor Feldman (2)
- Ralph McDonald (3, 6)
- Nicholas Marrero (6)
Puhaltimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tom Scott (1, 3, 4, 6)
- Michael Brecker (3, 5, 6)
- Dave Tofani (5)
- David Sanborn (5)
- Ronnie Cuber (5)
- Randy Brecker (1, 4, 5, 6)
- George Marge (1)
- Walter Kane (1)
- Wayne Andre (6)
Taustalaulu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Michael McDonald, Patti Austin, Valerie Simpson, Frank Floyd, Diva Gray, Gordon Grody, Lani Groves, Leslie Miller, Zachary Sanders, Toni Wine
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The Return of Steely Dan, julkaistu alun perin Mojo-lehdessä lokakuussa 1995. Viitattu 22.8.2015.
- ↑ S. Victor Aaron: Steely Dan’s Gaucho: An album doomed from the start? Something Else Reviews 21.11.2014. Viitattu 24.8.2015.
- ↑ a b Lehtonen, Matti: Herra 335 visiitillä Turussa Turun Sanomat. 25.11.2008. Arkistoitu 29.7.2018. Viitattu 29.7.2018.
- ↑ Fagerlund, Markku: Kallista taustamusiikkia. Helsingin Sanomat, 13.12.1980, s. 22. Näköislehden aukeama (tilaajille).