Gallosyaniini
| Gallosyaniini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-karboksi-7-(dimetyyliamino)-4-hydroksi-3-oksofenoksatsin-10-iumkloridi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CN(C)C1=CC2=C(C=C1)[NH+]=C3C(=CC(=O)C(=C3O2)O)C(=O)O.[Cl-] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C15H13N2O5Cl |
| Moolimassa | 336,724 g/mol |
| Liukoisuus veteen | 10 g/l [1] |
Gallosyaniini (C15H13N2O5Cl) eli Mordant Blue 10 on fenoksatsiinijohdannaisiin kuuluvaaromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää väriaineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa gallosyaniini on punertavansinistä tai vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman kuumaan veteen ja etanoliin ja paremmin niin happoihin kuin emäksiinkin. Gallosyaniinin liuokset ovat happamissa oloissa sinisiä ja neutraaleissa ja emäksisissä oloissa punaisia.[1][2][3]
Gallosyaniinia valmistetaan kuumentamalla gallushapon ja N,N-dimetyyli-4-nitrosoaniliinikloridin metanoliliuosta.[1][2][4]
Gallosyaniinin ja kromin kompleksi värjää nukleiinihapot sinisiksi ja sitä käytetään tämän vuoksi väriaineena mikroskopiatutkimuksissa. Ykdistettä käytetään lisäksi värjäämiseen. ja esimerkiksi määritettäessä galliumpitoisuuksia titraamalla ja lyijyn läsnäolon osoittamiseen.[1][2][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Floyd J. Green: The Sigma-Aldrich Handbook of Stains, Dyes, and Indicators, s. 386–387. Aldrich Chemical Company, 1990. ISBN 0-941633-22-5 (englanniksi)
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 738. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
- ↑ Alan Townshend: Dictionary of analytical reagents, s. 509. CRC Press, 1993. ISBN 0412351501 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2024). (englanniksi)
- ↑ Horst Berneth: "Azine Dyes", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008.
- ↑ Ute Schmidt & Erik K. W. Schulte: "Stains, Microscopic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ John Kiernan: Histological and Histochemical Methods, s. 118. Scion Publishing, 2015. ISBN 978-1-907904-32-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2024). (englanniksi)