Gallipoli (elokuva)
| Gallipoli | |
|---|---|
.jpg) Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | Peter Weir |
| Käsikirjoittaja |
Peter Weir (tarina) David Williamson (käsikirjoitus) |
| Tuottaja |
Robert Stigwood Patricia Lovell |
| Säveltäjä | Brian May |
| Kuvaaja | Russell Boyd |
| Leikkaaja | William M. Anderson |
| Pääosat |
Mark Lee Mel Gibson Bill Kerr Bill Hunter |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Australia |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Village Roadshow Netflix |
| Ensi-ilta | 1981 |
| Kesto | 1 h 47 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Gallipoli on Peter Weirin 1981 ohjaama australialainen sotaelokuva.
Elokuva kertoo australialaisnuorukaisista, jotka värväytyvät ensimmäisen maailmansodan aikana kevyeen ratsuväkeen ja ajautuvat Egyptin kautta Turkkiin, osallistuen Gallipolin taisteluihin. Sen pääosissa nähdään Mark Lee, sekä tuolloin vielä kohtalaisen tuntematon Mel Gibson.
Elokuvan musiikki koostuu ranskalaisen Jean Michel Jarren Oxygènestä sekä rauhallisemmissa kohtauksissa Tomaso Albinoni/Remo Giazotton Adagiosta.
Gallipoli kuvattiin Egyptin osuutta lukuun ottamatta Australiassa.
Näyttelijöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Mark Lee | … | Archy Hamilton |
| Bill Kerr | … | Jack |
| Harold Hopkins | … | Les McCann |
| Charles Lathalu Yunipingu | … | Zac |
| Heath Harris | … | Stockman |
| Ron Graham | … | Wallace Hamilton |
| Gerda Nicolson | … | Rose Hamilton |
| Mel Gibson | … | Frank Dunne |
| Robert Grubb | … | Billy |
| Tim McKenzie | … | Barney |
| David Argue | … | Snowy |
| Brian Anderson | … | rautatieläinen |
| Reg Evans | … | toimitsija |
| Jack Giddy | … | toimitsija |
| Dane Peterson | … | selostaja |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australialainen elokuvaohjaaja Peter Weir vieraili Gallipolissa lokakuussa 1976 ja päätti tuolloin tehdä elokuvan ensimmäisen maailmansodan Gallipolin taistelusta, johon osallistui huomattava määrä ANZAC-joukkoja. Weir ja käsikirjoittaja David Williamson laativat elokuvan käsikirjoituksen pohjautuen historioitsija C.E.W. Beanin teokseen Official History of Australia in the War of 1914–1918. sekä sotilaiden henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon, jota oli kerätty Bill Gammagen teokseen The Broken Years: Australian Soldiers in the Great War. Gammage toimi myös elokuvan neuvonantajana.[1]
Williamsonin käsikirjoitus muuttui useampia kertoja, kunnes se lopulta keskittyi kahden otilastoverin tarinaan. Taistelukohtaukset pewrustuivat Nekin taisteluun Gallipolissa 7. lokakuuta 1915. Taisteluun osallistuneesta 600 australialaisesta 238 kuoli ja 134 haavoittui. Elokuvan alkuperäinen tuottaja oli tarkoitus olla South Australian Film Corporation, joka tosin myöhemmin päätyi erimielisyyksien takia kustantamaan vain osan elokuvasta. Muu rahoitus saatiin lopulta Rupert Murdochin ja Robert Stigwoodin uudelta Associated R&R Films-yhtiöltä. Budjetti oli 3 miljoonaa Australian dollaria, mikä teki elokuvasta Australian elokuvahistorian siihenastisista elokuvista kalleimman.[1]
Mel Gibson valittiin elokuvan toiseen kahdesta pääroolista (Frank Dunne). Hän oli hieman aikaisemmin näytellyt elokuvassa Mad Max. Toiseen päärooliin (Archy Hamilton) valittiin entuudestaan tuntematon Mark Lee. Elokuvaa ei voitu kuvata oikealla taistelupaikalla, jolle oli myöhemmin istutettu puita. Elokuvan taidejohtaja Herbert Pinter etsi vastaavia paikkoja Australiasta, jotia löytyi Farm Beachista ja Dutton Beachista Eyren niemimaalta Etelä-Australiasta Adelaiden länsipuolella. Muutamia kohtauksia kuvattiin Egyptissä lähellä Kairoa. Kuvaukset kestivät noin 12-viikkoa syyskuusta joulukuuhun 1980. Taistelukohtauksiin osallistui 600 avustajaa.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva oli menestyys kotimaassaan Australiassa, jossa se sai lipputuloina 11,74 miljoonaa Australian dollaria. Lipputulot kotimaassa olivat näin neljä kertaa budjettia suuremmat. Ulkomailla elokuva ei kuitenkaan ollut yhtä suuri menestys. Yhdysvalloissa elokuvan lipputulot olivat 5,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[1]
Elokuvakriitikkojen arviot olivat pääsoin positiivisia. Elokuva oli vuonna 1981 ehdolla AACTA-palkinntojen kymmenessä kategoriassa, joista se voitti kahdeksan. Voitettujen kategorioiden joukossa olivat esimerkiksi paras elokuva, paras ohjaaja ja paras näyttelijä.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat Gallipolin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 126-129. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 31.7.2017 (Internet Archive).