Gallen-Kallelan surumerkki
| Gallen-Kallelan surumerkki | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Gallen-Kallelan surumerkki |
| Toinen nimi | Suomen surumerkki |
| Tekijä | Akseli Gallen-Kallela |
| Valmistumisvuosi | 1900 |
| Taiteenlaji | postimerkki |
Gallen-Kallelan surumerkki (myös Suomen surumerkki) on vuonna 1900 julkaistu epävirallinen suomalainen postimerkki. Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema merkki julkaistiin protestina Suomen omien postimerkkien lakkauttamisen johdosta. Sen alkuperäinen nimi oli Vaakunamerkki.[1]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen suuriruhtinaskunta oli saanut omat postimerkkinsä vuonna 1856. Niiden käyttö kuitenkin lopetettiin vuoden 1890 postimanifestin jälkeen. Sen johdosta muun muassa Suomen postilaitos siirtyi Venäjän keisarikunnan sisäministeriön alaisuuteen.[2] Venäjälle menevässä postissa suomalaisten postimerkkien käyttö kiellettiin 1. toukokuuta 1891 lähtien. Ulkomaille niillä oli mahdollista postittaa lähetyksiä vielä 15. elokuuta 1900 saakka.[3]
Julkaisu ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gallen-Kallelan surumerkki ilmestyi elokuussa 1900 kirjailija ja toimittaja Wentzel Hagelstamin kustantamana. Se tuli myyntiin samana päivänä kuin suomalaisten postimerkkien käyttö päättyi. Surumerkin tarkoituksena oli paitsi protestoida omien postimerkkien lakkauttamista vastaan, myös osoittaa ulkomaille menevissä lähetyksissä, mistä ne olivat peräisin. Käyttöön otetuissa uusissa venäläisissä merkeissä ei ollut lainkaan merkittynä niiden kotimaata. Surumerkki kiinnitettiin varsinaisen postimerkin viereen.[1]
Surumerkkiä ehdittiin käyttämään jonkin aikaa, kunnes kenraalikuvenööri Nikolai Bobrikov kielsi kaikkien poliittista merkitystä sisältävien merkkien ja kuvien käytön postilähetyksissä.[4][5][6][7] Määräyksiä kuitenkin kierrettiin niin, että ne vietiin suoraan ulkomaille matkalla oleviin laivoihin. Surumerkkejä postitettiin myös käyttämättöminä ulkomaille, jossa Suomeen postia lähettävät liimasivat niitä kirjeisiinsä.[1]
Koska postinkantajia kiellettiin viemästä perille surumerkillä varustettuja kirjeitä, ovat niillä varustetut leimatut postilähetykset nykyään melko harvinaisia. Leimaamaton surumerkki sen sijaan ei ole kuin korkeintaan parin euron arvoinen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ossa, Mikko: "Suomi – filatelian aarreaitta", Postimerkkiliike Lauri Peltonen, Hanko 1972.
- Suomalainen surumerkki. Päivälehti, 28.08.1900, nro 200, s. 3. Kansalliskirjasto.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema surumerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Akin keräilysivut. Viitattu 25.1.2014.
- ↑ Postimanifesti Historian havinaa. Viitattu 25.1.2014.
- ↑ Ossa, s. 59.
- ↑ Ossa, s. 89.
- ↑ Suomen waakunamerkki postilähetyksissä kielletty. Uusi Suometar, 16.08.1900, nro 207, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.06.2014.
- ↑ Keisarillisen Suomen Senaatin Postilaitostoimikunnan kirjeessä... Suomalainen Wirallinen Lehti, 16.08.1900, nro 190, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.06.2014.
- ↑ Vaakunamerkit kirjeistä kielletyt. Päivälehti, 16.08.1900, nro 190, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.06.2014.