Galápagos
| Galápagos | |
|---|---|
| Galápagos | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Kurt Vonnegut |
| Kieli | englanti |
| Genre | tieteisfiktio |
| Kustantaja | Delacorte Press |
| Julkaistu | 1985 |
| ISBN | 0-385-29420-4 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Jukka Kemppinen |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 1986 |
| Sivumäärä | 278 |
| ISBN | 951-30-6349-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Galápagos on Kurt Vonnegutin tieteisromaani vuodelta 1985. Teos on ajatusleikki pienen ihmisjoukon päätymisestä Galápagossaarille samalla, kun järjestäytyneet yhteiskunnat tuhoutuvat talouskriisissä ja sodissa. Luonnonvalinnan seurauksena saaren perustajajoukon jälkeläisistä kehittyy hylkeen kaltaisia nisäkkäitä.
Romaani on ihmis- ja yhteiskuntakriittinen ja sen aiheita ovat evoluutio, ihmisen kyky pettää itseään ja sivilisaation pintapuolisuus.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1986 joukko ihmisiä on kokoontumassa Ecuadorin Guayaquiliin osallistuakseen Vuosisadan luontoristeilyksi nimetylle turistimatkalle Galápagossaarille. Talouskriisi on luhistamassa kehittyviä talouksia ja ajamassa maailman sekasortoon. Turvallisuustilanne Ecuadorissa kiristyy. Vararikkoon ajautunut Peru julistaa Ecuadorille sodan ja seuranneessa sekasorrossa risteilyalus Bahía de Darwinille päätyvät vain sen kapteeni, neljä turistia ja kuusi fiktiiviseen kanka-bono -kannibaaliheimoon kuuluvaa tyttöä. Mukana heillä on Mandarax-niminen taskutietokone, joka kykenee kääntämään kieliä, diagnosoimaan tauteja ja siteeraamaan maailmankirjallisuutta.[1]
Alus ajelehtii useita vuorokausia Tyynellämerellä, kunnes se haaksirikkoutuu fiktiiviselle Santa Rosalian saarelle. Yhteydet ulkomaailmaan ovat katkenneet ja ihmisjoukko selviytyy saarella syömällä sen alkuperäislajeja, kuten maaleguaaneja ja sinijalkasuulia. Raskaana ollut japanilainen naisturisti synnyttää karvaisen tyttären, jonka epämuodostuma on perua Hiroshiman ydinpommista. Perustajajoukon kitkuttaessa Santa Rosalialla muualla maailmassa leviää munasarjoihin pesiytyvä bakteeri, joka tekee naisista hedelmättömiä. Naispuolinen biologianopettaja siittää kanka-bono -tytöt varastamalla kapteenin siemennestettä ja kapteenista tulee näin vastentahtoisesti kaikkien tulevien ihmisten kantaisä. Miljoonan Galápagossaarilla vietetyn vuoden aikana ihmisistä kehittyy hylkeen kaltaisia nisäkkäitä, joilla on evät, lyhyt elinikä ja pienet aivot.[1]
Tyyli ja kerronnan keinot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonnegut parodioi romaanissaan kaikkitietävän kertojan asemaa sijoittamalla kertojakseen Vietnamin sodan veteraanin, Leon Trotsky Troutin, joka on jäänyt tapaturmaisen kuolemansa jälkeen kummittelemaan maan päälle. Haamulla on kyky siirtyä paikasta toiseen, lukea ihmisten ajatukset ja ilmaantua kummittelemaan teoksen henkilöhahmoille. Kertoja paljastaa pikkuhiljaa yksityiskohtia menneisyydestään. Romaanissa portti tuonpuoleiseen Jälkielämään avautuu ja kertojan isä, huonosti menestynyt science fiction -kirjailija, manaa poikaansa lopettamaan kuolemanjälkeisen vaelluksensa. Poika kuitenkin kieltäytyy ja hänet jätetään rangaistukseksi seuraamaan ihmiskunnan perillisten elämää Santa Rosalialla seuraavaksi miljoonaksi vuodeksi.[1]
Romaanin tapahtumat etenevät kronologisesti, mutta miljoonan vuoden päästä kirjoittava kertoja tekee hyppäyksiä ajassa ja paikassa ja paljastaa tulevaisuutta kerronnan aikana. Kertoja peilaa usein ihmisten ”isojen aivojen” aiheuttamia ongelmia näiden hylkeen kaltaisten jälkeläisten seesteiseen ja yksinkertaiseen elämään. Yksi tulevaa paljastava kerronnan keino on sijoittaa asteriski niiden henkilöhahmojen nimien eteen, jotka kuolevat saman päivän aikana.[1]
Teokseen on ripoteltu sitaatteja maailmankirjallisuudesta, jotka valikoi fiktiivinen Mandarax-taskutietokone. Sitaatit kommentoivat niin tarinaa kuin inhimillisen sivilisaation mielettömyyttä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonnegut, Kurt: Galápagos. Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6349-6