GRU (1918–1992)
GRU | |
---|---|
Perustettu | 1918 |
Lakkautettu | 1992 |
Toimiala | sotilastiedustelu |
Päämaja | Moskova, Neuvostoliitto |
GRU (ven. Главное разведывательное управление, Glavnoje razvedyvatelnoje upravlenije, ”Tiedustelupäähallinto”) oli vuosina 1918–1992 toiminut Neuvostoliiton asevoimien yleisesikunnan sotilastiedusteluosasto.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]GRU perustettiin Neuvosto-Venäjällä lokakussa 1918 puna-armeijan tiedusteluosastoksi. Siitä käytettiin aluksi lyhennettä RU (Registrupravlenije). Vuonna 1946 tapahtuneen armeijan uudelleenorganisoinnin jälkeen se toimi Neuvostoliiton asevoimien sotilastiedusteluna. Neuvostoliiton hajottua joulukuussa 1991 GRU jatkoi Venäjän asevoimien tiedustelupalveluna toukokuuhun 1992 saakka, jolloin sen seuraajaksi perustettiin nykyinen GRU.
Neuvostoliiton aikana GRU:n olemassaolo kiistettiin ja se myönnettiin Venäjällä vasta presidentti Boris Jeltsinin valtaannousun jälkeen. Lännessä GRU kuitenkin tunnettiin ja esimerkiksi Neuvostoliiton suurlähetystöjen sotilasasiamiehiä pidettiin yleisesti sen työntekijöinä.[1]
Pääjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Semjon Aralov (1918–1919)
- Sergei Gusev (1919–1920)
- Georgi Pjatakov (1920)
- Voldemar Aussem (1920)
- Jan Lentsman (1920–1921)
- Arvid Zeibot (1921–1924)
- Jan Berzin (1924–1935)
- Semjon Uritski (1935–1937)
- Jan Berzin (1937)
- Aleksandr Nikonov (1937)
- Semjon Gendin (1937–1938)
- Aleksandr Orlov (1938–1939)
- Ivan Proskurov (1939–1940)
- Filipp Golikov (1940–1941)
- Aleksei Panfilov (1941–1942)
- Ivan Iljitšov (1942–1945)
- Fjodor Kuznetsov (1945–1947)
- Nikolai Trusov (1947–1949)
- Matvei Zaharov (1949–1952)
- Mihail Šalin (1952–1956)
- Sergei Štemenko (1956–1957)
- Mihail Šalin (1957–1958)
- Ivan Serov (1958–1963)
- Aleksandr Rogov (1963)
- Hadji-Umar Mamsurov (1963)
- Pjotr Ivašutin (1963–1987)
- Vladlen Mihailov (1987–1991)
- Jevgeni Timohin (1991–1992)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aro, Jessikka: Venäjän sotilastiedustelu nousi neuvostoajan lopun aallonpohjasta voimakkaaksi peluriksi johtaja kerrallaan 16.12.2015. Yle Uutiset. Viitattu 14.11.2024.