GAF Nomad
| GAF Nomad | |
|---|---|
.jpg) Indonesian laivaston N24A Nomad. |
|
| Tyyppi | STOL-lentokone |
| Alkuperämaa |
 Australia |
| Valmistaja | Government Aircraft Factories |
| Suunnittelija | David Hooper[1] |
| Ensilento | 23. heinäkuuta 1971[1] |
| Tila | käytössä |
| Pääkäyttäjät | Indonesian laivasto[2] |
| Valmistusmäärä | 172[3] |
| Valmistusvuodet | 1972–1984[1] |
GAF Nomad on australialaisen Government Aircraft Factoriesin valmistama kaksimoottorinen, potkuriturbiinikäyttöinen STOL-lentokone. Nomadin suunnittelu alkoi vuonna 1965, ja se lensi ensilentonsa 23. heinäkuuta 1971.[1] Nomadia on käytetty muun muassa matkustaja- ja ambulanssilentokoneena sekä ilmakuvaus- ja tutkimusalustana.[4] Sitä valmistettiin vuosina 1972–1984[1] yhteensä 172 kappaletta.[3] Koneen suurin käyttäjä vuonna 2018 oli Indonesian laivasto, jolla oli 28 Nomadia merivalvontakäytössä ja yksi kuljetuskoneena.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_GAF_N22C_Nomad_taxiing_at_Wagga_Wagga_Airport_(1).jpg)
Fishermen’s Bendin alueella Melbournessa sijainnut Australian valtion omistama Government Aircraft Factories (GAF) rakensi 1960-luvulla Mirage-hävittäjiä Australian ilmavoimille. Ohjelman lähestyessä loppuaan GAF tarvitsi toimintansa jatkamiseksi uuden konetyypin valmistettavakseen.[4] Vuonna 1965 käynnistettiin projekti N, jossa aiottiin suunnitella yksimoottorinen, yläsiipinen konetyyppi. Vuoteen 1969 mennessä suunnitelmat olivat muuttuneet, ja koneesta tuli lopulta kaksimoottorinen.[1] Potkuriturbiinikäyttöinen kone oli suunnattu sekä sotilas- että siviilimarkkinoille.[4]
Australian hallitus antoi tammikuussa 1970 hyväksyntänsä kahden prototyypin ja yhden ei-lentävän koekoneen rakentamiselle. Ensimmäinen N22-koneen prototyyppi teki ensilentonsa Avalonin lentoasemalla lähellä Melbournea 23. heinäkuuta 1971 koelentäjä Stuart Pearcen ohjauksessa. Koneelle annettiin nimeksi Nomad, ja toinen prototyyppi lennettiin Englantiin, jossa se osallistui vuoden 1972 Farnborough’n ilmailunäyttelyyn. Sarjatuotanto GAF:n tehtailla käynnistyi vuonna 1972, ja ensimmäinen tuotantokone teki ensilentonsa lokakuussa 1974.[1]
N22-mallista kehitettiin siviilikäyttöön tarkoitettu N22B ja edelleen pidempirunkoinen N24. Ohjelma koki takaiskun elokuussa 1976, kun N24-mallin prototyyppi syöksyi maahan Avalonissa. Onnettomuudessa saivat surmansa sekä koelentäjä Pearce että Nomadin pääsuunnittelija David Hooper. Jatkokehitys jatkui siitä huolimatta, ja Nomadista esiteltiin muun muassa Missionmaster-kuljetuskone, Floatmaster-vesitaso, tutkalla varustettu Searchmaster-merivalvontakone, Royal Flying Doctor Servicen lentävien lääkärien käyttämä Medicmaster-ambulanssilentokone ja ilmakuvauskäyttöön suunniteltu Surveymaster.[1]
Nomadeja myytiin ulkomaille Papua-Uuden-Guinean, Indonesian, Filippiinien ja Thaimaan puolustusvoimille.[4] Vientineuvotteluja käytiin myös Portugalin ja Etelä-Afrikan kanssa, mutta kaupat kariutuivat poliittisista syistä. Vaikka suuristakin vientitilauksista huhuttiin,[1] Nomadeja valmistettiin lopulta vain 172[3] ennen tuotannon lopettamista vuonna 1984. Joitakin koneita jäi tuotannon lopettamisen jälkeen myymättä, ja ne siirrettiin vuonna 1987 Australian maa- ja ilmavoimille. Vuonna 1990 sattuneen onnettomuuden seurauksena Australian maavoimat asetti joksikin aikaa Nomadinsa lentokieltoon ja poisti ne lopulta käytöstä vuonna 1995. Ilmavoimien käytöstä Nomad poistui jo vuonna 1993.[1]
GAF nimettiin Nomadin tuotannon jo loputtua ASTA:ksi (Aerospace Technologies of Australia), jonka Rockwell hankki vuonna 1996. Samana vuonna Boeing hankki Rockwellin, ja Nomadin oikeudet päätyivät sille.[5] Australialainen GippsAero hankki kesäkuussa 2008 oikeudet itselleen aikomuksenaan käynnistää Nomadiin pohjautuvan GA18-koneen tuotanto. GippsAero arvelee voivansa valmistaa jopa 200 konetta.[1]
Käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Nomadeja oli vuonna 2018 käytössä kolmen valtion puolustusvoimilla. Suurin käyttäjä oli Indonesian laivasto, jolla oli 28 Nomadia merivalvontakäytössä ja yksi kuljetuskoneena.[2] Lisäksi muutamia koneita oli rekisteröitynä yksityiskäyttöön Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa.[6]
Tekniset tiedot (N24A Nomad)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: Nomadin myyntiesite,[1] FAA,[7] Airliners.net[5]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1–2
- Matkustajat: 16
- Pituus: 14,34 m
- Kärkiväli: 16,46 m
- Korkeus: 5,52 m
- Siipipinta-ala: 30,1 m²
- Tyhjäpaino: 2 377 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 4 264 kg
- Polttoainemäärä: 1 037 l
- Suurin laskeutumispaino: 4 174 kg
- Suurin kuivapaino: 4 151 kg
- Matkustamon mitat: 6,50 m × 1,28 m × 1,57 m
- Voimalaite: 2 × Allison 250-B17B/C/E -potkuriturbiinia; 300–310 kW (400–420 hv) per moottori
- Potkuri: kolmelapainen Hartzell, halkaisija 2,302 m
Suoritusarvot
- Matkalentonopeus: 311 km/h
- Lentomatka: 1 352 km
- Lakikorkeus: 7 620 m
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Descriptive Booklet - Government Aircraft Factories, 'Nomad, The Australian N22B & N24A Turboprop', 1981 Museums Victoria Collections. Arkistoitu 12.9.2018. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e World Air Forces 2018 (PDF) (vaatii sisäänkirjautumisen) FlightGlobal. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c GAF Nomad specs Aviation Safety Network. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Aircraft in Storage South Australian Aviation Museum. Arkistoitu 20.1.2019. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b GAF N22 & N24 Nomad Airliners.net. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b GAF Nomad production list Rzjets. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Type Certificate Data Sheet no.A7PC (PDF) 28.5.2010. Federal Aviation Administration. Arkistoitu 15.11.2016. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta GAF Nomad Wikimedia Commonsissa
