Furigana

Esimerkki furiganasta:
1. oranssilla sanan 振り仮名 osa fu kanjina, päällä tavumerkki ふ (fu)
2. mustalla sanan osa り (ri)
3. vihreällä sanan osa 仮名 ja päällä tavumerkit がな (gana).

Furigana (jap. 振り仮名, myös 読み仮名, yomigana tai ルビ, rubi) on japanin kielessä käytetty, kirjoitetun tekstin lukemista helpottava merkintätapa. Yleisimmin furiganalla merkitään kanji-merkkien lukutapa pienin hiragana-merkein. Tekstin kohdeyleisöstä riippuen furiganalla voidaan merkitä vain harvinaisimmat kanji-merkit, mutta erityisesti lapsille ja nuorille suunnatuissa teksteissä voidaan käyttää hyvinkin laajalti furiganaa.

Merkintätavat

漢 か ん 字 じ tai かん じ 漢 字

Furiganan yleisimmät kirjoitustavat.

Furiganalla voidaan merkitä kanji-merkkien lukutapa joko kanjin yläpuolelle (vaakatasoon kirjoitettu teksti, jap. 横書き, yokogaki tai 横組み, yokogumi) tai oikealle puolelle viereen (pystyyn kirjoitettu teksti, jap. 縦書き, tategaki tai 縦組み, tategumi) pienin hiragana-merkein. Furiganat voidaan merkitä kanjikohtaisesti kunkin kanjin kohdalle, tai sanakohtaisesti kaikkien sanan kanjien mukaan keskitetysti.

Furiganaa voidaan myös merkitä katakana-merkein. Katakanoja käytetään esimerkiksi sanakirjoissa, kun on tarpeen erotella sanan kiinalaisperäinen ääntämistapa (jap. 音読み, onyomi) japanilaisesta ääntämistavasta (jap. 訓読み, kunyomi). Tällöin japanilainen ääntämistapa kirjoitetaan hiraganoilla ja kiinalainen katakanoilla. Katakanoja voidaan käyttää myös vierasperäisten sanojen ja nimien tai rōmajin yhteydessä.

Käyttö

Furiganaa käytetään yleisimmin lapsille ja nuorille tarkoitetuissa teksteissä, kuten oppikirjoissa ja sarjakuvissa. Lapset eivät osaa lukea kanji-merkkejä, mutta ymmärtävät sanojen merkityksen lukemalla niiden yhteyteen kanalla merkityn ääntämistavan. Koska lapsille opetetaan hiragana ennen katakanaa, voidaan hyvin nuorille lapsille tarkoitetuissa teksteissä myös katakanat merkitä hiragana-furiganalla.

Aikuisille tarkoitetussa tekstissä vain harvinaisimmat kanjit ja poikkeavat lukutavat merkitään furiganoin. Valtamedioissa furiganalla merkitään yleensä ne kanjit, jotka eivät kuulu Japanin opetusministeriön vuonna 1981 määrittämän 1 945 yleisimmän kanjin joukkoon (jōyō-kanjit, jap. 常用漢字). Jōyō-kanjit kuuluvat Japanin koulujen perusoppimäärään, joten aikuisten voidaan olettaa osaavan ne.

Koska monilla kanjeilla on useiden peruslukutapojen lisäksi myös vain nimien yhteydessä käytettäviä harvinaisia lukutapoja (jap. 名乗り, nanori), käytetään furiganaa myös sekä paikannimien että henkilöiden nimien lukuasun selventämiseksi. Sitä käytetään kartoissa sekä yleisesti rautatieasemien nimikylteissä, vaikka näiden kanjien lukutapa olisikin yleisesti tunnettu. Useissa virallisissa lomakkeissa täytyy nimi kirjoittaa sekä kanjein että furiganalla (katakanoin). Furiganaa käytetään myös esimerkiksi kiinalaisten ja korealaisten nimien lukutavan merkitsemiseksi.

Etenkin sarjakuvassa furiganaa voidaan hyödyntää myös slangi-ilmauksien, vitsien, sanaleikkien, monimielisten ilmauksien ja valheiden esittämisessä.