Frivolitee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käpy eli sukkula ja muutama käpyilty kuvio.

Frivolitee (fr frivolité, sv frivolitet) eli käpy- tai sukkulapitsi on lankatekniikoihin kuuluva käsityö, joka solmitaan yhden tai useamman pienen sukkulan eli kävyn avulla.[1] [2] Työ muodostuu siroiksi riveiksi asettuvista kaksoissolmuista, jotka tehdään kahdessa vaiheessa, ylä- ja alasolmu erikseen.[3] Solmut ryhmitellään ja yhdistetään ympyröiksi ja kaariksi.[2] Näiden määrää, kokoa ja pituutta muuntelemalla saadaan monenlaisia yhdistelmiä, joita toistamalla ja ryhmittämällä syntyy uusia pitsimalleja.[4]

Valmis frivoliteetyö on yksinkertaisimmillaan ympyröistä, kaarista tai molemmista sekä silmuista koostuva pieni somiste, kapea reunus tai nauha. Käpyilemällä voidaan kuitenkin valmistaa myös asusteita, kookkaita tekstiilejä tai erilaisia kolmiulotteisia kappaleita.[5][4] [6]

Materiaalit ja työvälineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puikolle tehdyt solmut havainnollistavat, kuinka silmut muodostuvat solmujen väliin jätetystä langasta.

Frivoliteehen käytetään tiukkakierteistä ja vetoa kestävää lankaa, jossa solmut pysyvät hyvin. Sellaisia ovat esimerkiksi puuvillainen virkkuulanka ja helmilanka, mutta harrastajat käyttävät muitakin kuituja työn paksuudesta ja toivotusta vaikutelmasta riippuen.[7][1][8] Erilaisiin korutöihin käytetään myös koristehelmiä ja muita koristeosia, jotka pujotetaan lankaan ennen työn aloittamista.[9]

Työn vaativuudesta riippuen solmut tehdään yhdellä tai useammalla kävyllä. Työskentelyn aluksi lanka kierretään aluksi kävyn keskiosassa sijaitsevan kelan tai kiinteän keskiosan ympäri.[2][10] Sieltä juokseva lanka pujotetaan kävyn avulla eri tavoin solmuiksi tai annetaan sen asettua eri mittaisiksi silmuiksi. Silmuilla on kaksi tehtävää: ne koristavat työtä ja toimivat ankkureina, kun työn osia yhdistetään toisiinsa.[11] Jotta lankaa ei tarvitse katkaista, käytetään varsinkin yhdellä kävyllä työskenneltäessä koukkua myös silloin, kun halutaan kuljettaa lanka huomaamattomasti työn takana kohtaan, josta työtä jatketaan.[12] Muita työvälineitä ovat neula tai puikko sekä sakset.

  1. a b Orr, sivu 14.
  2. a b c Moilanen, Hanna: Risto, 75v, tekee pitsiä: Isä opetti, että samoissa käsissä pitää pysyä vasara ja pitsilangat.”. ET-lehti, 11.04.2021. Sanoma Media.
  3. Luokomaa, Leena: Käpypitsi eli frivolite 2021. Laukaan Martat. Viitattu 24. marraskuuta 2022.
  4. a b Orr, sivut 2-14.
  5. Marja: Solmujen lumoissa: Käpypitsikruunu ja käpyilyn historiaa Suomessa Solmujen lumoissa. sunnuntai 4. heinäkuuta 2021. Viitattu 24.11.2022.
  6. Rauman kansalaisopisto: Opinto-opas 2021-2022 (pdf) (s. 72) rauma.fi. Viitattu 24.11.2022.
  7. Wellamo-opisto: Opinto-opas 2014-2015: Nyt voi taas hehkuttaa! (pdf s.21) docplayer.fi. Viitattu 24.11.2022.
  8. Hoare mainitsee kulta- ja silkkilangat, pdf s. 22.
  9. Hoare, pdf s. 32.
  10. Mitä on käpypitsi? Käpypitsiyhdistys. 29.4.2016. Viitattu 24.11.2022.
  11. Kodin Taitokirja. Kodin Taitosanakirjan uusittu laitos, s. 347. 2. painos. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1957.
  12. Hoare, pdf s. 29.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puroaho, Maire: Sukkulapitsikorut. Lankava-sivusto