Friedrichshafen FF 41

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Friedrichshafen FF 41
Tyyppi meritiedustelukone
Alkuperämaa Saksa
Valmistaja Friedrichshafen Flugzeugbau GmbH
Esitelty 1916
Pääkäyttäjät Saksa
Valmistusmäärä 9
Valmistusvuodet 1916–1918

Friedrichshafen FF 41 oli saksalaisen Friedrichshafen Flugzeugbaun suunnittelema ja valmistama varsin isokokoinen, puurakenteinen, kolmipaikkainen, kaksitasoinen ja kaksimoottorinen vesi- ja tiedustelulentokone. FF 41 oli käytössä Suomen lisäksi ainakin Saksassa ja Virossalähde?.

Helmikuusta 1916 alkaen tuotettu kone suunniteltiin alun perin torpedoiden kuljettamiseen. Siinä oli kolmen hengen miehistö. Koneen voimanlähteenä oli kaksi 150 hevosvoiman Benz Bz III -moottoria, jotka oli sijoitettu metallikoteloon. Mallia valmistettiin kahdella erilaisella pyrstöratkaisulla ja niitä valmistettiin lopulta ainoastaan yhdeksän kappaletta.[1]

A-mallista kehitettiin erityisesti torpedojen kuljettamiseen tarkoitettu muunnos FF 41AT, jossa rungon muotoilua oli muutettu ja alkuperäiset kolmoissivuperäsimet oli korvattu tavanomaisella. FF 41AT-mallia valmistettiin viisi kappaletta.[2]

Käyttö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimille ostettiin 26. marraskuuta 1918lähde? Tallinnan saksalaiselta lentoasemalta yksi FF 41AT-kone. Yksilön tunnukseksi tuli 6.A1 ja se kuljetettiin alkuvuodesta 1919 osina Sortavalaan, missä se kunnostettiin ja koelennettiin. Vuonna 1922 se siirrettiin korjattavaksi Ilmailutelakalle Santahaminaan, jossa rungon etuosan muotoa muutettiin ja torpedoripustimet poistettiin. 21. marraskuuta 1922 alkaen sillä lennettiin kolme lyhyttä paikallislentoa ja alkukesästä 1923 vielä viisi lentoa, viimeinen lento oli 4. heinäkuuta 1923lähde?. Moottoreita ei saatu koskaan toimimaan kunnolla ja kone poistettiin rekisteristä 22. tammikuuta 1924.[2] Kyseisen yksilön tunnettu lentoaika on 3 h 20 min.lähde?

Vuosina 1918–1924 käytössä ollut kone, jonka lempinimi oli "Friedrichshafen-suurkone", oli Suomen ilmavoimien ensimmäinen kaksimoottorikone.[2]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&013.070000013,70 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&021.096000021,96 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.06500004,65 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0112.0500000112,5 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02323.&&&&002 323 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&03670.&&&&003 670 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Benz III -kuusisylinteristä rivimoottoria; &&&&&&&&&&&&0110.&&&&00110 kW (&&&&&&&&&&&&0150.&&&&00150 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0120.&&&&00120 km/h
  • Lentoaika: 6 h

Aseistus

  • Yksi konekivääri
  • Pommeja
  • 700 kg:n torpedo, jota ei käytetty Suomessa
  • Gray, Peter ja Thetford, Owen: German Aircraft of the First World War. Lontoo: Putnam, 1987. ISBN 0-85177-809-7 (englanniksi)
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4
  1. Gray, Peter ja Thetford, Owen s. 372
  2. a b c Heinonen, Timo s. 43

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen, Kari Stenman, Suomen Ilmavoimat I 1918-27, 2005. ISBN 952-99432-2-9.
  • Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918-1939, Tietoteos, 1976.