Friedrich August Kekulé von Stradonitz
August Kekulé | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. syyskuuta 1829 Darmstadt, Hessenin suurruhtinaskunta |
Kuollut | 13. heinäkuuta 1896 (66 vuotta) Bonn, Saksa |
Kansalaisuus | Saksalainen |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Justus von Liebig, Heinrich Will ja John Stenhouse |
Instituutti |
Heidelbergin yliopisto Gentin yliopisto Bonnin yliopisto |
Oppilaat |
Jacobus Henricus van ’t Hoff Emil Fischer Adolf von Baeyer |
Tutkimusalue | Kemia |
Tunnetut työt | Bentseenin rakenne |
Friedrich August Kekulé von Stradonitz (7. syyskuuta 1829 Darmstadt – 13. heinäkuuta 1896 Bonn) oli saksalainen kemisti, joka tunnetaan erityisesti bentseenin rengasrakenteen löytämisestä sekä kemialliseen rakenteeseen liittyvistä teorioista.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kekulé opiskeli Giessenin yliopistossa arkkitehtuuria, kunnes vaihtoi alaa yliopiston kemian opettajana toimineen Justus von Liebigin luentojen innoittamana. Myöhemmin Kekulé opiskeli Pariisissa Jean Baptiste André Dumas'n johdolla ja työskenteli Lontoossa St. Bartholomew'sin sairaalassa. Lontoosta Kekulé tuli opettajaksi Heidelbergin yliopistoon ja edelleen Gentin yliopistoon. Vuodesta 1855 hän toimi kuolemaansa asti Bonnin yliopiston orgaanisen kemian professorina.[1]
Tutkimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kekulé tutki erityisesti molekyylien rakennetta. Hän teki paljon löytöjä siihen liittyen, esimerkiksi sen, että hiili sitoutuu yksinkertaisella sidoksella neljään muuhun atomiin, ja se, miten hiiliatomit ketjuuntuvat. Kekulé myös ensimmäisenä ymmärsi substituutioreaktion periaatteen.
Kekulén tunnetuin löytö on bentseenin rengasrakenne. Hän oli yrittänyt ratkaista ongelmaa jo pitkään. Eräänä päivänä hän nukahti kesken oppikirjan kirjoittamisen ja näki unta, jossa hiiliketju muuttui käärmeeksi, joka puri omaa häntäänsä. Tästä unesta Kekulé sai idean bentseenin rakenteeseen.[1]
Opettajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kekulé oli innostava opettaja. Viidestä ensimmäisestä Nobelin kemianpalkinnosta kolme myönnettiin hänen oppilailleen: Jacobus Henricus van ’t Hoffille, Emil Fischerille ja Adolf von Baeyerille.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehtiniemi, Kalle: Mooli 2, Orgaanisen kemian perusteet, s. 209. Otava, 2001. ISBN 951-1-16842-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Friedrich August Kekulé Famous Scientists. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Friedrich August Kekulé von Stradonitz Wikimedia Commonsissa