Friedrich August Kekulé von Stradonitz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
August Kekulé
Henkilötiedot
Syntynyt7. syyskuuta 1829
Darmstadt, Hessenin suurruhtinaskunta
Kuollut13. heinäkuuta 1896 (66 vuotta)
Bonn, Saksa
Kansalaisuus Saksan keisarikunta Saksalainen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Justus von Liebig, Heinrich Will ja John Stenhouse
Instituutti Heidelbergin yliopisto
Gentin yliopisto
Bonnin yliopisto
Oppilaat Jacobus Henricus van ’t Hoff
Emil Fischer
Adolf von Baeyer
Tutkimusalue Kemia
Tunnetut työt Bentseenin rakenne

Friedrich August Kekulé von Stradonitz (7. syyskuuta 1829 Darmstadt – 13. heinäkuuta 1896 Bonn) oli saksalainen kemisti, joka tunnetaan erityisesti bentseenin rengasrakenteen löytämisestä sekä kemialliseen rakenteeseen liittyvistä teorioista.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kekulé opiskeli Giessenin yliopistossa arkkitehtuuria, kunnes vaihtoi alaa yliopiston kemian opettajana toimineen Justus von Liebigin luentojen innoittamana. Myöhemmin Kekulé opiskeli Pariisissa Jean Baptiste André Dumas'n johdolla ja työskenteli Lontoossa St. Bartholomew'sin sairaalassa. Lontoosta Kekulé tuli opettajaksi Heidelbergin yliopistoon ja edelleen Gentin yliopistoon. Vuodesta 1855 hän toimi kuolemaansa asti Bonnin yliopiston orgaanisen kemian professorina.[1]

Tutkimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kekulé tutki erityisesti molekyylien rakennetta. Hän teki paljon löytöjä siihen liittyen, esimerkiksi sen, että hiili sitoutuu yksinkertaisella sidoksella neljään muuhun atomiin, ja se, miten hiiliatomit ketjuuntuvat. Kekulé myös ensimmäisenä ymmärsi substituutioreaktion periaatteen.lähde?

Kekulén tunnetuin löytö on bentseenin rengasrakenne. Hän oli yrittänyt ratkaista ongelmaa jo pitkään. Eräänä päivänä hän nukahti kesken oppikirjan kirjoittamisen ja näki unta, jossa hiiliketju muuttui käärmeeksi, joka puri omaa häntäänsä. Tästä unesta Kekulé sai idean bentseenin rakenteeseen.[1]

Opettajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kekulé oli innostava opettaja. Viidestä ensimmäisestä Nobelin kemianpalkinnosta kolme myönnettiin hänen oppilailleen: Jacobus Henricus van ’t Hoffille, Emil Fischerille ja Adolf von Baeyerille.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lehtiniemi, Kalle: Mooli 2, Orgaanisen kemian perusteet, s. 209. Otava, 2001. ISBN 951-1-16842-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Friedrich August Kekulé Famous Scientists. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Friedrich_August_Kekulé_von_Stradonitz&oldid=22785677”