Fridtjof Nansen -luokka
| Fridtjof Nansen -luokka | |
|---|---|
 Luokan alukset KNM Fridtjof Nansen ja KNM Helge Ingstad Oslossa huhtikuussa 2010 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
4 600 t (standardi) 5 290 t (kuormattu) |
| Pituus | 133,2 m |
| Leveys | 16,8 m |
| Syväys | 4,9 m |
| Koneteho |
General Electric GE LM2500 -kaasuturbiinimoottori, 21,5 MW risteilymoottori: 2 x BAZAN BRAVO 12V -dieselmoottoria, 4,5 MW |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 120 (tilat 146) |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
1 x 76 mm OTO Melara Super Rapid -tykki 8 x NSM-merimaaliohjusta 4 x 324 mm torpedoputkea Sting Ray -torpedoille syvyyspommit |
| Ilmatorjunta |
1 x Mk 41 VLS -ohjusten laukaisujärjestelmä, johon 32 RIM-162 ESSM -ohjusta 4 x 12,7 mm Browning M2HB MHG Sea Protector konekivääriä |
Fridtjof Nansen -luokka on Norjan laivaston fregattiluokka, johon kuuluu viisi alusta. Luokan alukset muodostavat Norjan laivaston rungon ja ne on nimetty tunnettujen norjalaisten tutkimusmatkailijoiden mukaan. Luokan alukset tilattiin Espanjasta Bazanin telakalta (nykyinen Navantia), ja viimeinen aluksista otettiin palvelukseen tammikuussa 2011.
Alukset on suunniteltu korvaamaan Oslo-luokan fregatit, joten niiden päätehtäväksi oli suunniteltu sukellusveneidentorjunta. Lopulta ilmatorjunnan tarpeen kasvu ja kehittyneiden kotimaisten merimaaliohjusten käyttöönotto johti monipuolisempaan alukseen. Navantian valitsemisesta toimittajaksi seurasi yhtäläisyyksiä Espanjan laivaston Alvaro de Bazan -luokan aluksiin, joissa oli käytössä muun muassa Lockheed Martinin toimittama AEGIS-järjestelmä.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norjan sijainti Naton pohjoisella sivustalla lähellä Neuvostoliiton Barentsinmeren laivastotukikohtia teki siitä kylmän sodan aikana strategisen kumppanin. Tuloksena oli merkittävät taloudelliset panostukset laivastoon sekä estämään Neuvostoliiton sukellusveneiden pääsy Atlantille että suojaamaan Norjan rannikkoa mahdolliselta maihinnousulta. Kylmän sodan loppuaikoina laivaston merkittävimpänä kalustona olivat viisi Oslo-luokan fregattia, jotka oli otettu palvelukseen 1966-1967. Nämä suhteellisen pienet alle 2000 tonnin alukset pohjautuivat Yhdysvaltain laivaston Dealey-luokan saattuehävittäjiin ja ne oli osittain Yhdysvaltain rahoittamia. Oslo-luokan alusten korvaamisen suunnittelu aloitettiin 1990-luvun alussa, jolloin kylmän sodan päättyminen oli jo havaittavissa. Kuitenkin Barentsinmerelle sijoitettu Venäjän pohjoinen laivasto ja sen runsaslukuisat sukellusveneet loivat edelleen suurimman uhan.[1]
Norjan laivasto määritteli monikäyttöisen aluksen aloittaessaan tarjouskilpailun, joka käsitti mahdollisesti kuuden hankittavan aluksen sekä suunnittelun että toteutuksen vuonna 1997. Vaatimuksista tärkeimpänä oli kuitenkin sukellusveneidentorjuntakyky. Tarjouskilpailu herätti runsaasti huomiota Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja tarjouksista valittiin 1998 kolme tarkempaa käsittelyä varten. Nämä kolme olivat:
- Saksalainen Thyssen Krupp Marine Systemsiin kuuluva Blohm & Voss, joka tarjosi Meko 200 tyypistä tehtävää alusta
- Norjalainen Kvaernerin, Umoen ja Kongsbergin muodostama NorEskort, jka tarjosi täysin uutta suunnittelua olevan aluksen
- Espanjalainen Bazán (nykyinen Navantia), joka tarjosi kahta erilaista versiota Espanjan laivastolle valmistamistaan F-100 tyypin fregateista. Alus malleista toinen oli varustettu BAE Systemsin Surface Ship Command Systemsillä (SSCS) ja toinen Lockheed Martinin SPY-1F tutkalla ja Aegis-järjestelmällä.[1]
Tarjouskilpailua vaikeuttivat lukuisat tekniset, teolliset ja taloudelliset riippuvuudet. Siten ratkaisun tekemisessä tarvittiin poliittista tukea, kun pyrittiin saamaan rahoille mahdollisimman paljon vastinetta. Lopulta todettiin NorEskortin esityksen olevan vaikeuksissa, kun Kvaerner irtautui tarjouksesta. Blohm & Vossin tarjousta pidettiin hyvänä, mutta eniten houkutteli Aegis-järjestelmän mahdollisuudet. Bazánille tiedotettiin toukokuussa 1999, että Lockheed Martinin tutkaan pohjautuva malli valittiin jatkokeskusteluihin.[2]
Lopulta pitkällisten neuvottelujen päätteeksi vahvistettiin hankinnan hinta. Sopimus allekirjoitettiin 23. kesäkuuta 2000 ja sen mukaan telakka toimittaa viisi fregattia 220 miljardin Espanjan pesetalla, joka vahvistettiin lopulta telakan kanssa 14 miljardiksi Norjan kruunuksi. Kauppa oli siihen astisista Norjan puolustushallinnon kaupoista suurin.[3]
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alukset tilattiin 23. kesäkuuta 2000 Bazanilta Espanjasta.
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| KNM Fridtjof Nansen | Navantia, Ferrol, Espanja | 9. huhtikuuta 2003 | 3. kesäkuuta 2004 | 5. huhtikuuta 2006 | |
| KNM Roald Amundsen | Navantia | 3. kesäkuuta 2004 | 25. toukokuuta 2005 | 21. toukokuuta 2007 | |
| KNM Otto Sverdrup | Navantia | 25. toukokuuta 2005 | 28. huhtikuuta 2006 | 30. huhtikuuta 2008 | |
| KNM Helge Ingstad | Navantia | 28. huhtikuuta 2006 | 23. marraskuuta 2007 | 29. syyskuuta 2009 | Törmäsi säiliöalus Sola TS:ään Bergenin pohjoispuolella 8. marraskuuta 2018. Upposi 13. marraskuussa 2018. Myyty romutettavaksi tammikuussa 2021.[4] |
| KNM Thor Heyerdahl | Navantia | 23. marraskuuta 2007 | 11. helmikuuta 2009 | 18. tammikuuta 2011 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Waters, Conrad: Fridtjof Nansen Class Frigates - Norway's Ticket to the Aegis Club. Seaftort World Naval Review 2011, 2010, II. vsk, s. 121-135. Barnsley: Seafort Publishing. ISBN 978-1-84832-075-8 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| KNM Fridtjof Nansen - KNM Roald Amundsen - KNM Otto Sverdrup - KNM Helge Ingstad - KNM Thor Heyerdahl |
| Edeltäjä: Oslo-luokka – Seuraaja: ei seuraajaa |