Frenchtownin taistelu
Frenchtownin taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa vuoden 1812 sotaa | |||||||
Taistelukenttää nykyisin
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
Tappiot | |||||||
? |
yhteensä 400 kaatunutta |
Frenchtownin taistelu tai Raisinjoen taistelu oli kaksi yhteenottoa brittien, intiaanien ja amerikkalaisten välillä nykyisessä Michiganissa Yhdysvalloissa vuoden 1812 sodan aikana 18. ja 22. tammikuuta 1813. Amerikkalaiset kärsivät tappion ja brittien puolella taistelleet intiaanit surmasivat joukon antautuneita.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1812 sodan sytyttyä Yhdysvallat oli menettänyt Fort Detroitin hallinnan briteille kesällä 1812. Fort Detroitia hallitsevat britit pystyivät näin estämään amerikkalaisten hyökkäyksen kohti Ylä-Kanadaa Michiganin suunnalta. Amerikkalaiset päättivätkin yrittää vallata Fort Detroitin takaisin. Presidentti James Madison nimitti Luoteisterritorion armeijan komentajaksi kenraali William Henry Harrisonin. Harrison jakoi joukkonsa kahtia. Toisen osaston johtoon hän nimesi prikaatinkenraali James Winchesterin ja amerikkalaiset alkoivat valmistella talvihyökkäystä brittejä vastaan.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Winchester johti joukkonsa Maumeejoen varrelle. Komennossaan hänellä oli noin 2 000 sotilasta, mutta suurin osa miehistä oli huonosti varustettuja kentuckylaisista vakinaisia ja vapaaehtoisista sotilaita. Maumeejoella Winchester sai kuulla brittien ja näiden intiaaniliittolaisten hyökkäävän Frenchtowin asutusta vastaan. Winchester päätti määräystensä vastaisesti lähettää 900:n miehen osaston Frenchtownin avuksi. Joukkoa komensi eversti William Lewis. 18. tammikuuta 1813 amerikkalaisten onnistui hyökätä yli jäätyneen Raisinjoen ja ajaa britit ja intiaanit tiehensä. Ensimmäinen taistelu päättyi näin amerikkalaisten voittoon. Harrison ilahtui lopulta uutisesta, mutta nyt hän odotti myös uutta hyökkäystä Frenchtownia vatsaan. Amerikkalaisjoukkoja pidettiin liian pieninä Frenchtonin hallitsemiseksi, joten Harrison päätti lähettää paikalle vahvistuksia kapteeni Nathaniel Hartin johdolla. Hartin käskynä oli puolustaa Frenchtownia hinnalla millä hyvänsä.[1]
Toinen taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Frenchtownissa Winchester uskoi, että brittien ja intiaanien paluuseen menisi vielä pitemmän aikaa. Hart huomasi saapuessaan amerikkalaisten puolustusvalmistelujen surkean kunnon. Tällä välin brittien komentaja Detroitissa eversti Henry Procter oli kuullut tappiosta Frenchtownilla ja kokosi yhteen 600 brittisotilasta Frenchtownin valtaamiseksi. Näiden mukana oli 800 päällikköjen Roundhead ja Walk-in-the-Waterin intiaanisoturia. Joukot saapuivat kahdeksan kilometrin päähän Frenchtownista 21. tammikuuta.[1]
Britit ja intiaanit aloittivat hyökkäyksensä aamulla 22. tammikuuta. Hyökkäys avattiin tykkitulella, mikä herätti vielä tuolloin nukkuneet amerikkalaisjoukot ja pilasi yllätysedun. Amerikkalaiset kuitenkin piiritettiin. Intiaanit katkaisivat pakoreitin pohjoiseen. 700 amerikkalaista puolustajaa jäivät hyökkääjien alle. Winchester otettiin vangiksi. Kentuckylaiset sotilaat tekivät vastarintaa lähes viimeiseen saakka, kunnes majuri George Madisonin onnistui taivutella heidät viimein antautumaan.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelun päätyttyä humallassa olleet intiaanisotilaat surmasivat 30 amerikkalaista sotilasta, joista monet olivat haavoittuneet taistelussa. Taisteluun onkin joskus viitattu myös Raisinjoen verilöylynä. Amerikkalaisten tappiot olivat yhteensä noin 400 kaatunutta ja 500 vankia. Vain muutamien amerikkalaisten onnistui paeta taistelupaikalta. Harrison joutui hylkäämään Maumeejoen ja harkitsemaan uudelleen strategiaansa. Myöhemmin hän rakennutti Fort Meigsin tukikohdakseen tulevia hyökkäyksiä varten.[1]