Freiberginhevonen
| Freiberginhevonen | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | keskiraskas lämminverinen[1], kevyt kylmäverinen[2][3][4] |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Sveitsi |
| Rodun syntyaika: | 1800-luku |
| Muita nimityksiä: | juranhevonen[2], Franches Montagnes |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Käyttötarkoitus: | ratsu, kevyt työhevonen |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 150-160 cm |
| Värit: | yksivärinen |
Freiberginhevonen (myös juranhevonen, ransk. Franches Montagnes) on vankka kevytrakenteinen kylmäverinen hevosrotu. Se on kotoisin Länsi-Sveitsissä sijaitsevasta Juravuoristosta ja saanut alkunsa 1800-luvulla. Freiberginhevosta käytetään Juravuoristossa maatöissä, koska se on sitkeä ja säyseä. Nykyään sitä käytetään lisäksi ratsuna.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakenteeltaan freiberginhevoset ovat melko raskaita. Rotua on nykyisin kahta tyyppiä, vanhempi raskasrakenteinen ja lihaksikkaampi sekä moderni kevyempi ja ratsutyyppisempi. Nykyisissä hevosissa arabivaikutus näkyy aiempaa enemmän. Säkäkorkeus on 150–160 cm.[1][3][4]
Pää on pieni, mutta joskus melko raskas, profiili suora tai usein hieman kyömy. Korvat ovat pienet. Kaula on lihaksikas ja kaareva. Lavat ovat luisut. Selkä on suora ja lyhyt, säkä leveä ja selkeä. Lautanen on hieman luisu ja rodulla on taipumusta vakolautaseen. Jalat ovat vahvat ja lyhyet, vuohiskarvoitusta on vain vähän. Kaviot ovat kovat.[1][2][4]
Yleisin väri on ruunikko, myös rautiaita ja mustia esiintyy. Valkoiset merkit ovat yleisiä.[3][4] Rodussa esiintyy myös harvinaisena dominanttivalkoista väritystä.[5]
Luonteeltaan rotu on yleensä rauhallinen ja ystävällinen. Kestävänä, ketteränä ja varmajalkaisena se on sopeutunut hyvin vuoristoiseen ympäristöönsä.[1][2][4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Freiberginhevonen on kotoisin Sveitsin Juran alueelta. Se syntyi 1800-luvulla, kun paikallisiin kylmäverisiin hevosiin risteytettiin ulkomaisia hevosia.[1][3]
Hevoset olivat Sveitsissä kauan harvinaisia ja kalliita ja vasta noin vuonna 1620 ne alkoivat yleistyä Juravuoriston maatiloilla ja postiliikenteessä. Yleisin oli modernia freiberginhevosta muistuttanut kevyt tyyppi.[3]
1793–1813 Sveitsin Juran alue kuului Ranskaan ja Napoleonin sotien aikana alueen hevoskasvatus melkein hävitettiin. 1815 alue liitettiin Sveitsiin ja rodun määrä alkoi taas kasvaa.[3]
Noin vuonna 1850 rautateiden rakentamisen myötä hevosten tarve väheni ja pääasialliseksi käytöksi muodostui maatilan työt, mikä vähensi ratsutyyppisten ja puoliveristen ajohevosten tarvetta. 1864 perustettiin ensimmäinen yhdistys edistämään freiberginhevosen säilymistä. Maan ja etenkin Juran alueen hevoskasvatuksen edistämiseksi Sveitsin hallitus toi maahan 1860–1890 lähes 200 oria, postier-tyyppisiä bretagnenhevosia, puoliverisiä, englantilaisia täysiverisiä ja anglonormanneja. Nämä risteytykset kuitenkin vähensivät freiberginhevosen massaa liikaa, joten lisäksi tuotiin kylmäverisiä oreja, etenkin ardennereita ja percheroneja.[2][3]
1900-luvun alussa järjestäytynyt hevoskasvatus alkoi vakiintumaan koko maassa ja 1901 Avenchesissa avattiin valtionsiittola, jossa oli useita oreja Jurasta. Jalostuseläinten tuonti ulkomailta väheni ja freiberginhevosta alettiin parantaa ja vakiinnuttaa rotuna ilman vieraita geenejä. Vuonna 1924 perustettiin ensimmäinen sveitsiläisen työhevosen kantakirja, myöhemmin vuonna 1960 tämä kantakirja nimettiin uudelleen freiberginhevosen kantakirjaksi. 1910-luvulla Jurassa laskettiin olevan 4000 tammaa. 1926 tykistöupseerit alkoivat kuitenkin vaatia kevyempiä ja luonteikkaampia hevosia, 1935 hallitus antoi tuoda maahan anglonorman ori Uranin, lisäksi rodun jalostukseen hyväksyttiin useita arabioreja.[3]
Maailman sotien aikaan hevonen oli korvaamaton maataloudelle ja armeijalle. Samalla freiberginhevonen levisi koko maahan syrjäyttäen muut sveitsiläiset rodut. Sotien jälkeen koneellistumisen myötä rodun suosio kuitenkin väheni. Vuodesta 1965 alkaen rodun jalostukseen on käytetty ratsuominaisuuksien parantamiseksi puoliverisiä oreja Ranskasta ja Ruotsista, samalla freiberginhevonen muuttuu vähitellen maatalouden työhevosesta yhä enemmän ratsuksi.[1][3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin freiberginhevosta käytettiin etenkin maatalouden töissä sekä armeijassa. Yhä nykyäänkin rotua käytetään työhevosena jyrkillä rinteillä, joita ei voida hoitaa traktorilla. Sveitsin armeija käyttää yhä hevosia viemään ammuksia ja huoltotarvikkeita varikoille, joille ei ole ajoneuvoille soveltuvia reittejä. Tämän lisäksi se toimii niin kilpa- kuin harrasteratsunakin sekä valjakkoajossa. Runsaat kaksi kolmasosaa freiberginhevosista kasvatetaan Sveitsissä lihaksi.[1][2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Bonnie Hendricks: International Encyclopedia of Horse Breeds, s. 190–191. University of Oklahoma Press, 2007. ISBN 978-0-8061-3884-8 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Tähkämö, S.: Freiberginhevonen Hevosmaailma.net. Arkistoitu 13.9.2019. Viitattu 27.7.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j Freiberginhevosen sveitsiläinen rotujärjestö fm-ch.ch. Viitattu 27.7.2020. (saksaksi) (ranskaksi)
- ↑ a b c d e f Binder, Sibylle Luise: Maailman hevosrodut - Alkuperä, käyttö, luonne ja ominaisuudet, s. 87, 94. Suomentanut Lustig, Elina. Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-6198-4
- ↑ Haase, B; Brooks, SA; Schlumbaum, A; Azor, PJ; Bailey, E; Alaeddine, F; et al.: Allelic Heterogeneity at the Equine KIT Locus in Dominant White (W) Horses. PLoS Genet, 2007, 3. vsk, nro 11. doi:https://doi.org/10.1371/journal.pgen.0030195 (englanniksi)