Frederic Manning

Frederic Manning

Frederic Manning (22. heinäkuuta 1882 Sydney – 22. helmikuuta 1935 Hampstead) oli australialaissyntyinen, Isossa-Britanniassa uransa luonut kirjailija, joka tunnetaan Suomessa parhaiten omakohtaisiin sotakokemuksiin perustuvasta romaanistaan Harva hyvin kuolee.

Ernest Hemingway ja T. E. Lawrence ovat pitäneet hänen romaaniaan parhaana, mitä ensimmäisestä maailmansodasta on kirjoitettu.

Elämänvaiheet

Manning syntyi varakkaaseen perheeseen Sydneyssä, Australiassa. Hänen isänsä oli pormestari ja tunnustuksena hyvistä palveluksistaan sai myöhemmin aatelisarvon. Perhe oli uskonnoltaan katolinen, ja sen juuret olivat Irlannissa.

Toisin kuin veljensä, joka opiskeli oikeustiedettä, nuori Frederic Mannig kiinnostui kirjallisuudesta. Hänen kirjalliset lahjansa huomattiin jo koulupoikana. Mannig sairasti astmaa ja häntä pidettiin heikkohermoisena. Saadakseen kirjallisen uransa vauhtiin, hän siirtyi vuonna 1903 Isoon-Britanniaan. Toimeentulosta ei ollut huolta, olihan hän varakkaasta perheestä. Uransa alkuvaiheessa hän kirjoitti runoja kirjallisuuslehtiin ja toimi arvostelijana Spectatorissa. Häneltä ilmestyi myös eeppinen runoelma "The Virgil of Brunhilde".

Vuosi 1909 merkitsi käännekohtaa Frederic Manningin elämässä. Häneltä ilmestyi tuolloin teos ”Scenes and Potraits”, joka oli paitsi arvostelumenestys, mutta myös avain tuon ajan taiteilijapiireihin. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat Ezra Pound ja kuvataiteilija William Rothenstein. Mitään erityisen boheemia ei Manningin elämä ollut, hän asui maalaispappilassa ja matkaili Euroopassa aina kun katsoi varojensa sallivan. Ihmissuhteissaan Manningin on kuvattu olleen muodollinen ja etäinen, hänellä ei tiedetä olleen rakkaussuhteita kummankaan sukupuolen kanssa.

Ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914. Manning ilmoittautui palvelukseen vuonna 1915 ja hänen joukko-osastokseen tuli Shropshiren kevyt jalkaväki. Peruskoulutusviikkojen jälkeen hän joutui upseerikouluun Oxfordiin, mutta koulutus keskeytyi, kun hänet erotettiin juopottelun takia kesällä 1916. Elokuussa joukko-osasto siirtyi Ranskaan, missä se osallistui Sommen taistelun loppuvaiheisiin. Taistelu oli ollut pelkkää teurastusta, britit menettivät 60 000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina heti hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä 1. heinäkuuta 1916.

Neljän kuukauden rintamapalvelun jälkeen Manning siirrettiin Lontooseen yrittämään uutta upseerikurssia. Mannig valmistui luutnantiksi Irlannin kuninkaallisessa rykmentissä, mutta alkoholismi sai yliotteen. Lokakuun 1917 hän vietti sairaalassa delirium tremensin takia. Tämän jälkeen hän anoi eroa upseerin virastaan ja ero myönnettiin. Juominen kuitenkin jatkui ja lääkintäupseeri kuvaili Manningia seuraavasti: ”Tylsistynyt, selvästi kaikkeen palvelukseen kelpaamaton.” Kirjailija itse muisteli täten : ”Olin ...kärsinyt unettomuudesta ja hermorasituksesta. Terveydentilani oli heikko... pakenin stimulansseihin.” Kyseessä lienee ollut posttraumaattinen stressireaktio.

Sodan päätyttyä Manning palasi kirjallisuuspiireihin ja hän kirjoitti erään laivansuunnittelijan elämäkerran sekä harjoitti kirjallista journalismia. Kotimaassaan hän vieraili vuonna 1925. T.S. Elliotille hän kirjoitti arvosteluja ”Criterioniin” ja julkaisi kirjan Epikuroksesta. Kuitenkin hänen alkoi olla entistä vaikeampaa saada kiinni elämästä, mitä paheneva alkoholismi ja ketjupolttaminen eivät suinkaan helpottaneet. Hän näytti ikäistään vanhemmalta ja osa hampaista oli pudonnut suusta.

Kustantaja Peter Davies sai suostuteltua Manningin tekemään kirjan sotamuistoistaan. Kirja syntyi helposti muutamassa kuukaudessa ja se sai hyvät arvostelut ja toi mukanaan taloudellista menestystä. Australiaan Manning matkusti 1932, missä vietti kuusitoista kuukautta. Palattuaan Britanniaan Mannig sairasteli ja vietti aikaansa lähinnä sairaaloissa. Hänellä todettiin emfyseema. Vuonna 1935 puhjennut keuhkokuume vei Manningin nopeasti hautaan.

Aiheesta muualla

• http://oldpoetry.com/oauthor/show/Frederic_Manning