Francisco Morazán

Francisco Morazán
Francisco Morazán
Keski-Amerikan liittotasavallan presidentti
16. syyskuuta 1830 – 16. syyskuuta 1834
Edeltäjä	José Francisco Barrundia
Seuraaja	Gregorio Salazar
14. helmikuuta 1835 – 1. helmikuuta 1839
Edeltäjä	Gregorio Salazar
Seuraaja	Diego Vigil
Hondurasin valtionpäämies
27. marraskuuta 1827 – 28. heinäkuuta 1830
Edeltäjä	José Jerónimo Zelaya Fiallos
Seuraaja	José Santos Díaz del Valle
El Salvadorin valtionpäämies
29. maaliskuuta 1832 – 13. toukokuuta 1832
Edeltäjä	José María Cornejo
Seuraaja	Joaquín de San Martín
13. heinäkuuta 1839 – 4. huhtikuuta 1840
Edeltäjä	Antonio José Cañas
Costa Rican valtionpäämies
12. huhtikuuta 1842 – 11. syyskuuta 1842
Edeltäjä	Braulio Carrillo Colina
Seuraaja	Antonio Pinto Soares
Henkilötiedot
Syntynyt	3. lokakuuta 1792 Tegucigalpa
Kuollut	15. syyskuuta 1842 (49 vuotta) San José, Costa Rica
Tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Francisco Morazán Quezada (3. lokakuuta 1792 Tegucigalpa – 15. syyskuuta 1842 San José, Costa Rica) oli hondurasilainen kenraali ja liberaalipoliitikko, joka johti useita Keski-Amerikan maita 1827–1842. Hän oli myös Keski-Amerikan liittotasavallan presidentti.

Elämäkerta

Morazán syntyi Hondurasissa 1792, ja hän ei käynyt kouluja. Hän liittyi nuorena armeijaan ja sai pian tunnustusta urheudestaan. Morazán oli kookas aikakauteen nähden, älykäs ja johtamistaitoinen, joten hän sai myös pian johtotehtäviä. Morazán osallistui myös politiikkaan ja vastusti 1821 Keski-Amerikan liittämistä Meksikoon. Keski-Amerikan liittotasavalta irtautuikin Meksikosta 1823.

Liberaali Manuel José Arce valittiin Keski-Amerikan liittotasavallan presidentiksi 1824, mutta hän siirtyi hallituskaudellaan konservatismin suuntaan. Liberaalien ja konservatiivien riidat räjähtivät, kun Arce lähetti armeijansa kapinoivaan Hondurasiin. Morazán johti Hondurasin puolustusta, mutta hänet kukistettiin, ja hän joutui lähtemään maanpakoon. Nicaraguassa Morazán sai johdettavakseen pienen armeijan, joka onnistui kukistamaan liittotasavallan joukot La Trinidadin taistelussa 11. marraskuuta 1827. Morazánista tuli voiton ansiosta liberaalien johtohahmo. Liberaalit kaatoivat konservatiivihallinnon 1829, ja Morazán valittiin seuraavana vuonna liittotasavallan presidentiksi.

Morazán uudisti presidenttinä liittotasavaltaa. Hän muun muassa rajoitti katolisen kirkon valtaa. Hän siirsi 1834 pääkaupungin San Salvadoriin, ja hänet valittiin jatkokaudelle 1835. Morazán onnistui kukistamaan useita konservatiivien kapinayrityksiä. Guatemala syttyi kuitenkin intiaanien tukema kapina, jota johti lukutaidoton sikafarmari Rafael Carrera. Kansannousua seurasivat useat muut konservatiivijohtajat, mutta Morazán oli taitava sotapäällikkö, ja hän pystyi voittamaan vuonna 1839 käydyssä San Pedro Perulapánin taistelussa määrällisesti suuremman vastustajan. Liittotasavalta oli kuitenkin jo pahasti hajaantunut, ja Morazán johti käytännössä enää El Salvadoria, Costa Ricaa ja joitakin mutia yksittäisiä alueita.

Nicaragua erosi liittotasavallasta 5. marraskuuta 1838, ja sitä seurasivat muutaman vuoden sisällä muutkin valtiot. Carreran joukot onnistuivat kukistamaan liittotasavallan armeijan lopulta 1840, ja Morazán lähti maanpakoon Kolumbiaan. Costaricalainen kenraali Vicente Villaseñor houkutteli 1842 Morazánin auttamaan häntä Braulio Carrillo Colinan vastaisessa kapinassa. He onnistuivat kaatamaan hallinnon, ja Morazán nimettiin Costa Rican presidentiksi. Hänen tavoitteenaan oli yhdistää Keski-Amerikka uudestaan Costa Ricasta käsin. Kansa nousi kuitenkin Morazánia vastaan, ja hänet syöstiin pian vallasta. Morazán ja Villaseñor teloitettiin 15. syyskuuta 1842.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francisco Morazán Wikimedia Commonsissa