Francis Ford Coppola

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Francis Coppola)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Francis Ford Coppola
Francis Ford Coppola San Diegon Comic-Conissa vuonna 2011.
Francis Ford Coppola San Diegon Comic-Conissa vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt7. huhtikuuta 1939 (ikä 85)
Detroit, Michigan
Ammatti ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja
Puoliso Eleanor Coppola o.s. Neil
Ohjaaja
Taiteilijanimet Francis Coppola
Aktiivisena 1962–
Tunnetuimmat ohjaukset
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Francis Ford Coppola (s. 7. huhtikuuta 1939 Detroit, Michigan) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja. Coppola on arvostetuimpia ja kiistellyimpiä amerikkalaisia elokuvantekijöitä kautta historian. Coppola on viisinkertainen Oscar-voittaja ja Irving G. Thalbergin muistopalkinnolla palkittu elokuvantekijä.[1] Hänen tunnetuimmat ohjauksensa ovat rikoselokuvat Kummisetä (1972) ja Kummisetä II (1974) sekä Vietnamin sotaa kuvaava Ilmestyskirja. Nyt (1979).

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francis Coppola syntyi Detroitissa amerikanitalialaiseen taiteilijaperheeseen vuonna 1939. Hänen isänsä Carmine Coppola oli säveltäjä ja muusikko, joka soitti huilua monissa orkestereissa, ja äitinsä Italia Pennino oli näyttelijä. Coppola vietti suurimman osan nuoruudestaan New Yorkin Queensissä ja Long Islandilla.[2]

Coppola kuuli jo lapsena perheensä keskusteluja kirjallisuudesta ja klassisesta musiikista. Perheeseen hankittiin televisio jo 1940-luvun lopulla. Kymmenvuotiaana poika sairasti poliota lähes vuoden ajan ja kiinnostui elokuvasta katsomalla televisiota, leikkimällä nukketeatteria ja kuvaamalla isänsä kaitafilmikameralla. Coppola oli kouluvuosinaan yksinäinen, sillä isän työpaikkojen vaihtuessa perhe muutti jatkuvasti. Coppola kiinnostui tekniikasta ja alkoi college-vuosinaan rakentaa valaistuksia koulunäytelmiin. Teatteri tempaisi hänet mukaansa ja hän alkoi pian ohjata näytelmiä.[3]

Coppola opiskeli puolitoista vuotta New Yorkin sotilasakatemiassa mihin hän oli päässyt tuuban soittajana. Hän jätti koulun kesken, palasi high schooliin ja seurasi veljeään Hofstra-yliopistoon. Hän suoritti siellä teatterialan bachelor-tutkinnon vuonna 1959. Hän on kertonut elokuva-alalle siirtymisensä johtuneen muun muassa Sergei Eisensteinin elokuvasta Lokakuu, Stanley Kubrickin varhaistuotannosta ja Ranskan uuden aallon elokuvista.[3][4][5] Coppola pääsi vuonna 1960 Kalifornian yliopiston (UCLA) elokuvakouluun Los Angelesissa. Siellä hän tutustui tuottaja Roger Cormaniin ja toimi tämän käsikirjoitusten editoijana, assistenttina, apulaisohjaajana ja äänittäjänä.[4]

Ura elokuvaohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luku: Uran alku Roger Cormanin tallissa ja THX 1138

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coppola aloitti elokuvien ohjaamisen Roger Cormanin tallissa 1960-luvun alussa.[1] Nuoruudentyöt vakuuttivat Warner Brothersin rahoittamaan Coppolan ohjaamaa musikaalifilmatisointia Finianin sateenkaari (1968) ja sitä seurannutta draamaelokuvaa Sadeihmisiä (1969).[2]

1970-luku: Kummisetä, läpimurto ja kultakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Coppola perusti tuotantoyhtiö American Zoetropen San Franciscoon yhdessä George Lucasin kanssa. Coppola neuvotteli yhtiölle rahoitussopimuksen, jolla hän sai mahdollisuuden aloittaa usean nuoren ohjaajan uran, mutta ainoastaan Lucasin THX 1138 (1971) saatiin valmiiksi. Sen rahoittajat eivät pitäneen näkemästään ja vetivät rahoituksen pois muilta Zoetropen elokuvilta. Coppola voitti kuitenkin samana vuonna Oscarin käsikirjoituksestaan elokuvaan Panssarikenraali Patton (1970).[2]

Coppola ohjasi elokuvan Kummisetä (1972), josta tuli jättimenestys ja yksi modernin elokuvan arvostetuimpia teoksia.[2] Paramount Pictures olisi halunnut kuvata elokuvan Los Angelesin studiossa ja siirtää tarinan 1970-luvulle, mutta Coppola halusi elokuvasta mahdollisimman uskollisen Mario Puzon alkuperäisromaanille. Coppola joutui myös taistelemaan näkemyksistään, kuten Marlon Brandon ja Al Pacinon roolittamisesta tuotantoon. Coppola voitti elokuvasta [[|parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja oli ehdolla parhaan ohjauksen kategoriassa.lähde?

Kummisetää seurasi Coppolan tuottama, Lucasin ohjaama menestyselokuva Svengijengi ’62 (1973), käsikirjoitus elokuvaan Kultahattu (1974) ja oma ohjaustyö Keskustelu (1974), joka sai kolme Oscar-ehdokkuutta ja Cannesin Kultaisen palmun.lähde?

Samana vuonna Coppola ohjasi jatko-osan Kummisedälle. Se voitti kuusi Oscaria, joista Coppola itse kolme: paras elokuva (tuottajana), paras ohjaus ja paras käsikirjoitus. Coppolasta tuli näin ainoa ohjaaja, jonka kaksi työtä (Kummisetä II ja Keskustelu) ovat saaneet Oscar-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta samana vuonna. Coppola ei olisi alun pitäen halunnut ohjata Kummisedän jatko-osaa, vaan suositteli ohjaajaksi Martin Scorsesea, mutta studio ei innostunut. Coppola toteutti elokuvassa oman unelmansa rinnakkaisesta tarinankerronnasta, jossa seurataan vuorotellen Michael Corleonen elämää 1950-luvulla, vuorotellen takaumia hänen isänsä elämästä suunnilleen samassa elämänvaiheessa.[2]

1980-luku: Floppeja ja velkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummisedän jatko-osan menestyksen siivittämänä Coppola lähti Filippiineille tekemään elokuvaa Ilmestyskirja. Nyt. (1979). Tuotanto vei paljon suunniteltua kauemmin (ja miljoonia Coppolan henkilökohtaisesta omaisuudesta).[2] Ilmestyskirja voitti kuitenkin Kultaisen palmun Cannesissa sekä kaksi Oscaria kymmenestä ehdokkuudesta ja nousi Coppolan arvostetuimpien elokuvien joukkoon. Coppola sai elokuvasta henkilökohtaisesti kolme Oscar-ehdokkuutta, mutta ei voittanut yhtäkään. Coppola tuotti tämän jälkeen monia elokuvia, mukaan lukien suuren idolinsa Akira Kurosawan elokuvan Kagemusha – varjokenraali (1980).lähde?

Ilmestyskirjan valtavan suosion siivittämänä Coppola lähti työstämään kokonaan American Zoetropen studiossa kuvattua draamaelokuvaa. Suoraan sydämestä (1982) osoittautui kuitenkin kaupalliseksi katastrofiksi ja velkaannutti Coppolan yhä pahemmin.[2] Vuoden 1983 Taistelukala filmattiin kymmenen miljoonan dollarin budjetilla, mutta tuotti alle kolmen miljoonan lipputulot. Toinen Coppolan S. E. Hinton -kirjasovitus Outsiders – kolmen jengi pääsi kuitenkin yli 15 miljoonaa dollaria voitolle. Cotton Club (1984) oli tappiollinen, mutta vuoden 1986 Peggy Sue meni naimisiin tuotti jo Yhdysvalloissa yli kaksinkertaisesti budjettinsa verran. Coppola ohjasi 1980-luvulla vielä kaksi kokopitkää elokuvaa, joista sotadraaman Kiviset puutarhat (1987) tuotto ei kattanut kustannuksia. Myös seuraava elokuva Tucker – mies ja unelma jäi tappiolle ja keräsi keskinkertaisia arvosteluita. Seuraavana vuorossa oli yhdessä Martin Scorsesen ja Woody Allenin kanssa ohjattu episodielokuva New York Stories, johon Coppola ohjasi yhdessä tyttärensä Sofian kanssa kirjoittamansa jakson.lähde?

1990-luku: Uusi taloudellinen menestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coppolan 1990-luvun kaksi ensimmäistä elokuvaa, Kummisetä osa III (1990) ja Bram Stokerin Dracula (1992), keräsivät kehuja ja suuret lipputulot. Vuonna 1996 Coppola ohjasi haukutun mutta voitolle päässeen komedian Jack, jonka pääosassa näyttelee Robin Williams. Vuotta myöhemmin Coppola julkaisi Matt Damonin ja Danny DeViton tähdittämän oikeusdraaman Sateentekijä.lähde?

2000-luku: Tuottajana ja American Zoetropen johtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Coppola on keskittynyt elokuvien tuottamiseen ja American Zoetropen johtamiseen. Hän on myös julkaissut elokuva-alan lehteä. Coppolan 2000-luvun ohjauksia ovat Tim Rothin tähdittämä Youth Without Youth (2007), mustavalkoinen Tetro (2009) ja laimean vastaanoton saanut kauhutrilleri Twixt (2011), pääroolissa Val Kilmer.[2]

Neljännestä Kummisetä-elokuvasta huhuttiin vuosia. Sen oli tarkoitus kertoa Fredon, Michaelin ja Sonnyn nuoruudesta samanlaisin takaumin kuin Kummisetä II.[6] Kirjailija Mario Puzon kuolema 1999 pysäytti hankkeen. Coppola päätti muistokirjoituksensa sanoihin ”PS: huhut nelososasta ovat täysin perättömiä”.[7]

Coppolan omat suosikit elokuvistaan ovat Sadeihmisiä (1969), Keskustelu (1974), Ilmestyskirja. Nyt. (1979), Taistelukala (1983) ja Youth Without Youth (2007).[8]

Perhe ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coppola tapasi vaimonsa Eleanor Coppolan vuonna 1962 ohjatessaan ensimmäistä täyspitkää elokuvaansa Dementia 13. Nuoripari meni naimisiin ja sai piakkoin ensimmäisen lapsensa Gian-Carlo Coppolan. Coppoloiden esikoinen kuoli alle kolmikymppisenä veneonnettomuudessa vuonna 1986, mutta Gian-Carlon vaimo synnytti edesmenneelle miehelleen tyttären vuonna 1987. Eleanorin ja Francisin toinen lapsi, musiikkivideo- ja elokuvaohjaajana kunnostautunut Roman Coppola, syntyi kaksi vuotta Gian-Carlon jälkeen. Pariskunnan kuopus, ohjaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana menestynyt Sofia Coppola, syntyi vuonna 1971. Sofia esiintyi monissa isänsä elokuvissa, muun muassa viimeisessä Kummisedässä, josta hänet palkittiin kahdella Razzie-palkinnolla vuonna 1991.

Francis Ford Coppolan perheestä on sittemmin noussut useita Hollywoodin kirkkaita tähtiä. Tytär Sofia on näytellyt useissa isänsä elokuvissa ja ohjannut menestyselokuvat The Virgin Suicides (1999) ja Lost in Translation (2003). Francis Ford Coppolan veljenpoika Nicolas Cage (ristimänimeltään Nicolas Kim Coppola) taas on pyrkinyt menestymään ilman setänsä nimeä, on siksi vaihtanut sukunimensä ja tehnyt valkokankailla erittäin monipuolisen näyttelijänuran. Coppolan sisar Talia Shire on ollut kaksi kertaa Oscar-ehdokkaana.

Francis Coppola osti perheineen vuonna 1975 viinitilan, jonka oli perustanut suomalainen Gustave Niebaum. Nykyisin tila tunnetaan nimellä Rubicon Estate Winery (aiemmin Niebaum–Coppola Winery). Coppola perheineen omistaa myös useita hotelleja.

Coppola vieraili Suomessa joulukuussa 2020.[9]

Coppolan ystäväpiiriin kuuluu lukuisia tunnettu Hollywood-elokuvaohjaajia, -tuottajia sekä -käsikirjoittajia, kuten Martin Scorsese, George Lucas, Steven Spielberg ja Brian De Palma.

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia (ohjaajana)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Francis Ford Coppola Allmoviessa (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Francis Ford Coppola Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b Tammi, Eero: Otto 1, Francis Ford Coppola: ”Use the weapons at hand.” (Raportti Sodankylän elokuvajuhlilta 2002) Film-o-holic. 2002. Viitattu 28.6.2014.
  4. ↑ a b Matthew, John: Francis Ford Coppola biography Twyman & Whitney. Arkistoitu 6.7.2014. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Bergan, Ronald: Francis Ford Coppola, s. 16. Thunder’s Mouth Press, 1998. ISBN 978-1-560-25194-1 (englanniksi)
  6. ↑ Leo set to take on the Godfather 1999. BBC Entertainment. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  7. ↑ RIP Mario Puzo (Lainaus Zoetrope: All-Story Francis Ford Coppola, July 3, 1999) thegodfathertrilogy.com. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Francis Ford Coppola Likes 5 of His Movies More Than Any of 'The Godfather' Trilogy Moviefone. Viitattu 27.6.2014.
  9. ↑ Hällsten, Annika: Francis Ford Coppola älskar Lappland. Hufvudstadsbladet, 9.12.2020, s. 24–25. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 9.12.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rosenqvist, Janne: ”Idiodysseia”. Filmihullu 4/1996.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francis Ford Coppola.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Francis_Ford_Coppola&oldid=21857236”