Francesco Salviati (piispa)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee arkkipiispaa. Samannimisestä taidemaalarista kerrotaan artikkelissa Francesco Salviati.

Francesco Salviati (14431478 Firenze) oli yksi Medicien syrjäyttämiseen pyrkineen Pazzi-salaliiton jäsenistä. Salviati valittiin Pisan arkkipiispaksi vuonna 1474. Pazzi-salaliiton epäonnistuttua Salviati hirtettiin Firenzessä.[1]

Salviatin lapsuudesta ei ole juuri tietoja, mutta hän lienee saanut humanistisen kasvatuksen ja opiskeli sittemmin Firenzen akatemiassa Marsilio Ficinon johdolla.[2]

Vuonna 1414 paaviksi valittiin Sixtus IV, ja se tarjosi Francesco Salviatille uusia mahdollisuuksia kirkollisella uralla. Paavi suosi veljenpoikiaan Pietro ja Girolamo Riariota, jotka Salviati tunsi hyvin. Francesco Salviati saikin viran kardinaaliksi nimitetyn Pietro Riarion sihteerinä.[2]

Pietro Riario kuoli tammikuussa 1474. Riario oli kuollessaan Firenzen arkkipiispa, ja Francesco Salviatia harkittiin hänen seuraajakseen. Firenzen johtaja Lorenzo de’ Medici kuitenkin vastusti Salviatin nimitystä sen vuoksi, että Salviatilla oli vahva kytkös Pazzin sukuun, jotka olivat Medicien pahimpia kilpailijoita. Arkkipiispaksi valittiin Salviatin sijasta Lorenzon lanko Rinaldo Orsini. Hyvitykseksi Salviati sai Pisan arkkipiispan viran lokakuussa 1474.[2]

Lorenzo de’ Medici vastusti myös tätä nimitystä, mutta Salviatin valintaa puolsivat voimakkaasti kreivi Girolamo Riario sekä muun muassa Medici-pankin Rooman haarakonttorin johtaja Giovanni Tornabuoni. Tästä huolimatta Lorenzo de’ Medici kieltäytyi hyväksymästä Salviatin nimitystä ja tarjosi Salviatille mitä tahansa muuta virkaa Toscanassa Pisan sijasta. Kun Francesco Salviati puolestaan kieltäytyi näistä vaihtoehtoisista tehtävistä, Lorenzo kielsi Salviatilta pääsyn kaupunkiin kahden vuoden ajaksi.[2]

Nämä tapahtumat sekä vahvat siteet Girolamo Riarioon ja Pazziin sukuun saattoivat ruokkia Francesco Salviatin Medicejä kohtaan tuntemaa vihaa ja olivat kenties yksi syy siihen, että Salviati liittyi Pazzi-salaliittoon.[2]

Salaliittolaiset olivat jo aiemmin suunnitelleet Giuliano ja Lorenzo de’ Medicin murhaa, mutta juoni epäonnistui. Uusi murhayritys sovittiin sunnuntaiksi 26. huhtikuuta 1478. Arkkipiispa Salviati sai tehtäväkseen vallata Firenzen Palazzo della Signorian ja surmata gonfalonieerin sillä aikaa, kun muut salaliittolaiset tappaisivat Medicin veljekset Firenzen tuomiokirkossa. Salviati yritti päästä gonfalonieeri Cesare Petruccian puheille paavin nimissä, mutta Petruccia aavisti salajuonen ja vangitsi Salviatin. Salviati hirtettiin myöhemmin Palazzo Vecchion ikkunasta. Salaliittolaiset epäonnistuivat myös tuomiokirkossa. Giuliano de’ Medici surmattiin, mutta Lorenzo de’ Medici pääsi pakoon.[2]

Salviatin teloitus ilman kirkon hyväksymää oikeudenkäyntiä sai Sixtus IV:n julistamaan sekä Lorenzo de’ Medicin että Firenzen tasavallan pannaan. Nämä rangaistustoimenpiteet poistettiin vasta kaksi vuotta myöhemmin. Salviatin suku puolestaan joutui kärsimään Francesco Salviatin osallisuudesta Pazzi-salaliittoon, ja Salviatin äiti joutui maksamaan sakkoja kahden vuoden ajan.[2]

  1. Salviati, Francesco Treccani. Viitattu 30.6.2021. (italiaksi)
  2. a b c d e f g Sara Orfali: SALVIATI, Francesco Dizionario Biografico degli Italiani. Viitattu 30.6.2021. (italiaksi)