François Séverin Marceau
François Séverin Marceau-Desgraviers (1. maaliskuuta 1769 Chartres, Ranska – 21. syyskuuta 1796 Altenkirchen, Pfalzin vaaliruhtinaskunta)[1] oli ranskalainen divisioonakenraali, joka toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marceau oli lakimiehen poika, joka liittyi vuonna 1785 vapaaehtoisena jalkaväkirykmenttiin Angoulêmessa. Hän osallistui Bastiljin valtaukseen heinäkuussa 1789 ja liittyi välittömästi vastaperustettuun Ranskan kansalliskaartiin, jossa hän kohosi nopeasti kapteeniksi. Vuonna 1791 hän liittyi Chartresissa Eure-et-Loirin vapaaehtoispataljoonaan, jossa hänet seuraavana vuonna ylennettiin everstiluutnantiksi. Marceau osallistui syyskuussa 1792 tappiolliseen Verdunin linnoituksen puolustukseen. Sen jälkeen hän siirtyi kyrassieerijoukkojen luutnantiksi ja sittemmin kevyen ratsuväen kapteeniksi.[2][1]
Seuraavan vuoden Marceau vietti taisteluissa Vendéen kapinallisia vastaan. Hän kunnostautui Saumurin taistelussa kesäkuussa 1793 ja Luçonin taistelussa elokuussa. Hänet ylennettiin 16. lokakuuta 1793 vain 24-vuotiaana prikaatikenraaliksi, ja seuraavana päivänä hän oli yhtenä komentajana kapinallisia vastaan käydyssä voittoisassa Cholet’n taistelussa. Seuraavassa kuussa Marceau ylennettiin divisioonakenraaliksi ja 27. marraskuuta hänestä tuli kapinaa kukistaneen läntisen armeijan tilapäinen komentaja. Hän löi kenraali Jean-Baptiste Kléberin tuella kapinalliset lopullisesti joulukuussa 1793 Le Mansin ja Savenayn taisteluissa, mutta jätti sen jälkeen tehtävänsä terveyssyistä.[2][1]
Toukokuussa 1794 Marceausta tuli divisioonan komentaja Ardennien armeijassa.[1] Hän osallistui kesäkuussa Fleurusin taisteluun. Sen jälkeen hän siirtyi komentamaan divisioonaa Sambren ja Meusen armeijassa.[2] Hän valtasi lokakuussa 1794 Koblenzin, emigranttirojalistien ”pääkaupungin”. Huhtikuussa 1795 Marceau osallistui Reinin yli tehtyyn hyökkäykseen ja Mainzin saartoon.[1][2] Syksyllä 1795 Marceaun joukot piirittivät Ehrenbreitsteinin linnoituksen ja löivät myöhemmin itävaltalaiset Soultzbachissa. Hän solmi vuoden lopussa itävaltalaisen kenraali Paul Krayn kanssa puoli vuotta kestäneen aselevon.[2] Vuoden 1796 hyökkäyksen aikana Marceau komensi kolmea divisioonaa, jotka muodostivat alun perin kenraali Jean-Baptiste Jourdanin armeijan vasemman sivustan, mutta joutuivat perääntymisvaiheessa vihollista viivyttäviksi jälkijoukoiksi. Marceau kävi viivytystaisteluja Limburgissa ja Freylingenissä, mutta haavoittui kuolettavasti Altenkirchenin luona käydyssä taistelussa tirolilaisen jääkärin karbiinista.[2][1] Hän kuoli vain 27-vuotiaana. Itävaltalaisten komentaja arkkiherttua Kaarle määräsi omat sotilaslääkärinsä auttamaan häntä ja luovutti hänen ruumiinsa takaisin ranskalaisille.[2]
Kenraali Kléber suunnitteli Marceaun pyramidinmuotoisen hautamuistomerkin Koblenzissa. Marceaun tuhkat on myöhemmin siirretty Pariisin Panthéoniin. Hänen nimensä on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.[2] Riemukaaressa on myös kuvanveistäjä Philippe Joseph Henri Lemairen toteuttama suuri korkokuva, joka esittää Marceaun hautajaisia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François Séverin Marceau Wikimedia Commonsissa
