Foucaultin heiluri (romaani)
| Foucaultin heiluri | |
|---|---|
| Il pendolo di Foucault | |
 Suomennoksen kansikuva. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Umberto Eco |
| Kieli | italia |
| Kustantaja | Bompiani |
| Julkaistu | 1988 |
| Sivumäärä | 687 |
| ISBN | 884-5-24749-X |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tuula Saarikoski |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1990 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 693 |
| ISBN | 951-0-15984-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Foucaultin heiluri (ital. Il pendolo di Foucault) on Umberto Econ kirjoittama romaani, joka ilmestyi vuonna 1988. Suomeksi se ilmestyi vuonna 1990 Tuula Saarikosken suomentamana. Kirja sisältää viittauksia useisiin kaunokirjallisiin teoksiin, ja sen kirjallisessa tyylissä on vaikutteita muun muassa Jorge Luis Borgesilta ja H. P. Lovecraftilta. Kirja on edelleen vaikuttanut esimerkiksi Dan Brownin kaltaisiin menestyskirjailijoihin.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimensä romaani on saanut samannimisestä fysikaalisesta laitteesta, jolla on tietty rooli juonessa. Foucaultin heiluri kertoo kirjakustantamo Garamondilla työskentelevistä ystävyksistä, jotka käsiinsä joutuneen Temppeliherroja käsittelevän käsikirjoituksen pohjalta keksivät käyttää hyväkseen kaikkea tietämystään kirjallisuudesta ja luovat omaksi huvikseen monimutkaisen salaliittoteorian koko keski- ja uuden ajan historiasta. Salaliittoteoriassa nidotaan yhteen monia Temppeliherroihin, Ruusuristiläisyyteen ja okkultismiin liittyviä myyttejä ja esitetään, että Temppeliherrat salaa suunnittelisivat maailmanvalloitusta. Tapahtumat riistäytyvät käsistä, kun jotkut tuntuvat ottavan teorian liian vakavasti.
Kirja alkaa takaumalla, jossa päähenkilö pakenee häntä takaa-ajavia salaseuralaisia ja jatkuu hänen kertoessaan omin sanoin, miten tähän tilanteeseen on päädytty.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eco, Umberto: Foucaultin heiluri. ((Il pendolo di Foucault, 1988.) Suomentanut Tuula Saarikoski) Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-15984-0