Fort Hoodin joukkoampuminen

Fort Hoodin joukkoampuminen
Ensivasteyksiköt valmistelevat haavoittuneita kuljetettavaksi ambulansseihin.
Paikka	Fort Hood, Texas, Yhdysvallat
Kohde	varuskunta
Ajankohta	5. marraskuuta 2009 n. 13.34–13.44 (UTC-6)
Iskutyyppi	joukkoampuminen, joukkomurha, kotimainen terrorismi
Kuolleita	13
Haavoittuneita	33 (ampuja mukaan lukien)
Epäilty/epäillyt	Nidal Malik Hasan
Tekoväline	FN Five-seveN .357 Magnum revolveri
Infobox OK

Fort Hoodin joukkoampumisessa 5. marraskuuta 2009 Yhdysvaltain maavoimien psykiatri ja majuri Nidal Malik Hasan avasi tulen sotilaita ja siviilejä kohtaan Fort Hoodin (nykyisin Fort Cavazos) sotilastukikohdassa Texasissa, tappoi kolmetoista ihmistä ja haavoitti yli kolmeakymmentä. Se oli tuolloin Yhdysvaltain historian tuhoisin joukkoampuminen sotilasalueella ja tuhoisin terrori-isku Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen.

Hasania ammuttiin, minkä seurauksena hän halvaantui vyötäröstä alaspäin. Sotilastuomioistuin nosti syytteen häntä vastaan 20. heinäkuuta 2011, ja häntä todettiin syylliseksi 13:sta murhasta ja 32:sta murhan yrityksestä. Sotaoikeus alkoi 7. elokuuta 2013. Hasan tuomittiin kuolemaan 28. elokuuta 2013.

Ampuja

Ampumisesta vangittu majuri Nidal Malik Hasan

Nidal Hasan syntyi 8. syyskuuta 1970 Arlingtonissa, Virginiassa, palestiinalaisten maahanmuuttajien perheeseen. Hän valmistui psykiatriksi ja saavutti majurin arvon Yhdysvaltain armeijassa. Hasan kasvoi islaminuskossa kahden nuoremman veljensä kanssa.

Ennen hyökkäystä Hasan oli ilmaissut huolensa muslimisotilaiden osallistumisesta Yhdysvaltain sotiin muslimimaissa ja oli hakenut keinoja erota armeijasta. Sukulaisten mukaan hän pelkäsi lähtöä Afganistaniin ja oli joutunut kokemaan häirintää muilta sotilailta uskonnostaan ja etnisestä taustastaan.

Hasan myönsi oikeudenkäynnissä teon ja sanoi, että ampui sotilaat suojellakseen muslimeja. Hasanin serkku kertoi, ettei Hasan olisi koskaan ilmaissut radikaaleja tai amerikkalaisvastaisia näkemyksiä. Toinen serkku, Virginiassa asianajajana työskentelevä Nader Hasan kertoi, että Nidal Hasanin suhtaututuminen amerikkalaisiin muuttui negatiiviseksi sen jälkeen, kun hän oli kuullut potilaidensa kertomuksia näiden palattua Afganistanista ja Irakista.

Kerran, kun Hasan piti lääketieteellistä luentoa muille psykiatreille, hän puhui islamista ja mainitsi, että Koraanin mukaan ei-uskovat lähetetään helvettiin, heidät mestataan, sytytetään tuleen ja heidän kurkkuunsa kaadetaan palavaa öljyä. Associated Pressin mukaan Hasanin luennolla myös ”oikeutettiin itsemurhapommituksia”.

Hasanin tietokoneen ja sähköpostin läpikäyminen paljasti, että hän oli käynyt radikaaleilla islamistisivustoilla. Hasan ilmaisi ihailunsa Anwar al-Awlakin opetuksia kohtaan, joka toimi Dar al-Hijrahin moskeijan imaamina Falls Churchissa, Virginiassa vuosina 2000-2002. Awlaki on ollut useiden FBI:n tutkintojen kohteena.

Motiivi

Duane Reasoner, islaminuskoon kääntynyt mies, jolle Hasan opetti uskontoa, sanoi, että Hasan ei halunnut mennä komennukselle: ”Hän sanoi, että muslimien ei pitäisi olla Yhdysvaltain armeijassa, koska ilmeisesti muslimien ei pitäisi tappaa muslimeja. Hän käski minua olemaan liittymättä armeijaan.”

Jotkut Hasanin entisistä kollegoista ovat kertoneet, että Hasan teki huonoa työtä ja ajoittain ärsytti heitä ilmaisemalla jyrkkiä islamilaisia näkemyksiä ja vastustamalla syvästi Yhdysvaltojen käymiä Irakin ja Afganistanin sotia. Toiset olivat huolestuneempia hänen ilmeisestä psyykkisestä epävakaudestaan ja vainoharhaisesta käyttäytymisestään. Vuonna 2007 Hasanin entinen esimies Walter Reed National Military Medical Centerissä kirjoitti muistion, jossa ilmaisi olevansa huolissaan hänen epäpätevyydestä ja välinpitämättömästä käytöksestä. Muistion sanotaan olevan niin raskauttava, että se olisi voinut tuhota hänen uransa, mikäli hän olisi hakenut siviilivirkaa.

Kesäkuussa 2013 käydyssä oikeudenkäynnissä Hasan ilmoitti motiivikseen halunneensa puolustaa Afganistanin Taliban-johtoa. Armeijan syyttäjien mukaan hän pyrki liittymään ääri-islamilaisiin.

Hyökkäys

Sivulliset hakeutuvat suojaan ammuskelun aikana.

Noin kello 13.34 paikallista aikaa 5. marraskuuta 2009 Hasan saapui Soldier Readiness Processing Centeriin, jossa sotilaat saavat rutiininomaista lääketieteellistä hoitoa välittömästi ennen komennusta ja sen jälkeen, kun he palaavat komennuksesta. Hän valmistautui lähtemään yksikkönsä kanssa Afganistaniin ja oli käynyt keskuksessa useita kertoja aiemmin. Hän oli aseistettu FN Five-seven -pistoolilla, johon hän oli asennettu kaksi Lasermax-lasertähtäintä: punainen ja vihreä. Hasanilta löydettiin myöhemmin myös Smith & Wesson .357 Magnum -revolveri (vanhempi malli), mutta hän ei ampunut sillä ketään.

Rakennukseen saavuttuaan Hasan pyysi saada tavata majuri Parrishin, joka työskenteli rakennuksessa ja oli auttanut Hasania hänen valmisteluissaan. Työntekijä meni käytävää pitkin hakemaan Parrishia. Silminnäkijöiden mukaan Hasan meni sen jälkeen työpöydän taakse, kumartui ja nousi yhtäkkiä ylös, huutaen ”Allahu Akbar!” ennen kuin avasi tulen.

Siviiliavustaja Michael Cahill yritti hyökätä Hasania vastaan tuolilla, mutta hänet ammuttiin.

Silminnäkijöiden mukaan Hasan jätti ampumatta siviilejä useaan otteeseen ja sen sijaan otti kohteekseen univormuun pukeutuneita sotilaita, joilla ei käytännön mukaisesti ollut mukanaan ampuma-aseita.

Fort Hoodin joukkoammunnan muistomerkki

Jälkiseuraukset

Eräs tutkija todisti myöhemmin, että rakennuksen sisältä löydettiin 146 käytettyä hylsyä. Ulkona löydettiin vielä 68 hylsyä, eli hyökkääjän ja poliisien ampumia ammuksia oli yhteensä 214. Hasania hoitanut ensihoitaja sanoi, että Hasanin taskut olivat täynnä pistoolin lippaita. Ammuskelussa, joka kesti noin 10 minuuttia, kuoli 13 ihmistä; 12 sotilasta ja yksi siviili. 11 kuoli tapahtumapaikalla ja kaksi myöhemmin sairaalassa; ja yli 30 ihmistä haavoittui.

Vuotta myöhemmin, 5. marraskuuta 2010, 52 ihmistä palkittiin ammuskelussa tehdyistä teoistaan. Heinäkuussa 2014 Killeeniin alettiin rakentaa muistomerkkiä iskussa kuolleille.

Tutkinta

Rikostutkinta tehtiin yhdessä FBI:n, Yhdysvaltain armeijan rikostutkintayksikön ja Texas Rangersin kanssa. Tultuaan tajuihinsa 9. marraskuuta 2009 Hasan kieltäytyi puhumasta rikostutkijoille. Armeijan jäsenenä Hasan kuuluu sotilasoikeuden piiriin.

FBI ilmoitti 9. marraskuuta 2009, että tutkijat uskoivat Hasanin toimineen yksin. He kertoivat käyneensä läpi todisteita, joihin sisältyi vuonna 2008 käytyjä keskusteluja Anwar al-Awlakin kanssa, mutta he eivät löytäneet todisteita siitä, että Hasan olisi saanut käskyjä tai apua keneltäkään. Lehdistötiedotteen mukaan Hasanin tietokoneiden ja internetin käytön alustavan tutkinnan jälkeen ei löytynyt mitään näyttöä siitä, että hänellä olisi ollut rikoskumppaneita tai että hän olisi ollut osa laajempaa terroristien salaliittoa.

Oikeudenkäynti

Tammikuun 2011 lopulla armeijan mielentilatutkimuslautakunta, joka tavallisesti koostuu lääkäreistä ja psykologeista, totesi Hasanin syyntakeiseksi, eli hän oli toiminut täydessä ymmärryksessä.

Hänet asetettiin virallisesti syytteeseen 20. heinäkuuta 2011. Hän ei antanut vastalausetta, ja tuomari hyväksyi Hasanin asianajajien pyynnön, jonka mukaan vastalause voitaisiin antaa myöhemmin.

Kesäkuun 3. päivänä 2013 sotilastuomari antoi Hasanille luvan edustaa itseään tulevassa murhaoikeudenkäynnissä. Hänen asianajajiensa oli määrä pysyä asiassa mukana, mutta vain jos Hasan pyytäisi heidän apuaan. Valamiehistön valinta alkoi 5. kesäkuuta, ja avauspuheet pidettiin 6. elokuuta. Fox Newsin haastattelussa Hasan perusteli Fort Hoodin ampumisen aikaisia tekojaan väittämällä, että Yhdysvaltain armeija on sodassa islamia vastaan.

Ensimmäisen oikeudenkäyntipäivän aikana 6. elokuuta Hasan, joka edusti itseään, myönsi olleensa ampuja Fort Hoodin ammuskelussa vuonna 2009 ja vakuutti, että todisteet osoittavat hänen olleen ampuja. Hän myös kertoi lautakunnan kuulemisessa, että hän oli ”vaihtanut puolta” ja piti itseään mujahidinina, joka käy ”jihadia” Yhdysvaltoja vastaan.

Tuomio

Hasan tuomittiin 23. elokuuta 2013 kaikista syytteistä valamiehistön mietittyä asiaa seitsemän tuntia. Viisi päivää myöhemmin Yhdysvaltain sotilastuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan.