Forrestal-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Forrestal-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 60000 t
Pituus 330 m
Leveys 39,42 m (vesiraja)
77 m (lentokansi)
Syväys 10,90 m
Koneteho 280000 hv
Nopeus 34 solmua (63 km/h)
Miehistöä 4378
Aseistus
Meritorjunta 90 lentokonetta
Ilmatorjunta 8 5"/L54 Mk 42 tykkiä

Forrestal-luokka oli Yhdysvaltain laivaston lentotukialusluokka, jossa oli neljä 1950-luvun lopulla valmistunutta alusta.

Tilauksen taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen toisen maailmansodan jälkeisen superlentotukialuksen, vuonna 1948 tilatun USS United Statesin rakennustöiden peruuttaminen oli katkera pala nieltäväksi Yhdysvaltain laivastolle, mutta kesti ainoastaan hetken ennen kuin Yhdysvaltain laivaston ydinasepelotteen esilletuonti nostettiin jälleen esille. Kongressissa olleet laivaston kannattajat nostivat asian uudelleen esille ja olivat suorastaan vainoharhaisia kaikille merkeille laivaston supistamiseksi.[1]

Lopulta esiteltiin syiksi uusien lentotukialusten hankintaan uudet suihkukoneet, jotka todettiin 1950-luvulla ainoiksi taistelukelpoisiksi lentokoneiksi. Koneiden koko ja polttoaineentarve sekä pidempi nousu- ja laskeutumismatka vaativat aiempaa suuremman aluksen. Uudeksi rynnäkkökoneeksi esitettiin Douglas A3D:tä, joka oli valmistunut suurin piirtein edellisen projektin peruuttamisen aikaan. Lentokonetilaukset voitiin siten tehdä heti. Kongressin epäilykset saatiin hälvennettyä Korean sodan syttyessä kesäkuussa 1950 ja tilausvaltuutus annettiin nopeasti budjettivuodesta 1952 alkaen viiden aluksen tilaamiseksi vuosittain. Ensimmäinen alus USS Forrestal tilattiin heinäkuussa 1951.[2]

Alusten suunnittelu pohjautui osittain valittuun A3D-lentokoneeseen. Hangaarin korkeus oli 25 jalkaa ja sillä oli tilat 1800 tonnille varusteita sekä 750000 gallonalle lentopetrolia. Aluksen lentokannen reunaan asennetut hissit kykenivät kantamaan 75000 paunan lentokoneen ja sen koko oli 74,5 kertaa 49 jalkaa. Aluksilla otettiin käyttöön 8 asteen kulmassa oleva lentokansi, jolle asennettiin nousua helpottamaan tyypin C7-höyrykatapultit.[3]

Alusluokka oli ensimmäinen Yhdysvaltain laivaston lentotukialusluokka, jossa lentokansi oli kiinteä osa runkoa. Tähän vaikutti rungon jäykistämistarpeen lisäksi vaadittu teräskannen kolmen tuuman paksuus. Samoin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain lentotukialuksessa tykkiasemat sijoitettiin varsinaisen rungon ulkopuolelle asennettuille parvekkeille. Kummallekin puolelle sekä perään että keulaan asennettiin yksiputkiset 5"/54 DP Mk42 -tykit.[3]

Alun perin suunniteltuna lentorykmentin kokoonpanona oli kolme hävittäjälaivuetta (F9F ja F2H), kaksi rynnäkkölaivuetta (AD ja A4D) sekä yksi pommittajalaivue (A3D) sekä kahdeksan erikoistehtäviin suunniteltua konetta (SAR-helikopterit, kuvaustiedustelu ja ilmavalvonta). Alusten elektroniikkavarustus koostui SPS-12 ja SPS-8A -tutkista.

Luokan aluksista kaksi viimeistä valmistuivat parannellun Forrestal-luokan aluksina ja ne valmistuivat 3,5 viiveellä.

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  1. Chesneau, Roger s. 265
  2. Chesneau, Roger s. 265-266
  3. a b Chesneau, Roger s. 266