Ford Escort (1967)

Ford Escort I
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Australia  Belgia  Irlanti  Iso-Britannia  Israel  Saksa  Taiwan  Uusi-Seelanti
Valmistaja	Ford
Konserni	Ford Motor Company
Valmistusvuodet	1967–1975
Korimalli	2-ovinen sedan 2-ovinen pakettiauto 3-ovinen farmari 4-ovinen sedan
Edeltäjä	Ford Anglia
Seuraaja	Ford Escort II
Tekniset tiedot
Moottori	R4
Iskutilavuus	0,9–2,0 l
Polttoaine	bensiini
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	4-vaihteinen manuaali
Infobox OK

Ford Escort I on Ford Escortin ensimmäinen sukupolvi, jota valmistettiin vuosina 1967–1975.

Ford Escort I (1967–1975)

Ford Escort esiteltiin Englannissa alkuvuodesta 1968. Se suunniteltiin korvaamaan jo vanhentuvaa tekniikkaa edustava Ford Anglia. Uuden pienikokoisen perheauton suunnittelu oli aloitettu Fordilla jo 1960-luvun puolivälissä, ja uudesta automallista piti tulla ulkonäöltään modernimpi kuin edeltäjänsä. Korivaihtoehdot olivat kaksiovinen Saloon, kolmiovinen Estate sekä Van. Saloon oli normaali henkilöautomalli kahdella ovella ja erillisellä takatavaratilalla. Estate puolestaan oli farmari ilman takaovia. Van on korotetulla hytillä ja kahdella peräovella varustettu Estate-malli ilman takaistuimia. Neliovinen Saloon tuli markkinoille vasta kaksi vuotta ensiesittelyn jälkeen, ilmeisesti Saksan markkinoiden antaman palautteen vuoksi. Escortin valmistus alkoi Englannissa Halewoodissa, Merseysidessa tammikuussa 1968. Belgian Genkin tehtaiden tuotanto alkoi vasta vuonna 1970. Saksassa tuotettiin Saarlouisin tehtaalla peltiosia syksyllä 1968, mutta nämä osat vietiin kokoonpanoa varten Englannin Halewoodiin.

Ford Escort Estate

Uuden auton suunnitteluun Fordilla vaikutti sekä Anglian että Cortinan menestys autourheilupuolella, esimerkiksi siten, että tarjolla tulisi olemaan levyjarrut sekä urheilullisempi moottorivaihtoehto heti auton tullessa markkinoille. Moottorivaihtoehtoina oli alusta alkaen 1,1- ja 1,3-litraisten vakiomoottoreiden lisäksi 1,3 litran moottorista tehtaalla viritetty GT-malli. Siihen asennettiin myös välityksiltään urheilullisemmaksi muutettu vaihteisto.

Neliovinen Ford Escort.

Edessä Escortissa oli MacPherson-joustintuet ja takana pitkittäiset lehtijouset. Escortiin asennettiin vakiona myös hammastanko-ohjaus poiketen Cortinasta ja Angliasta. Itsekantava kori oli rakennettu prässätyistä teräslevyosista kokoamalla.

Moottorina ensimmäisen korimallin Escorteissa käytettiin niin sanottua Kent-moottoria, joka oli esitelty jo Ford Cortinassa hiukan aiemmin. Moottori on kanneltaan läpivirtaava, mikä tarkoitti sitä, että pako- ja imusarjan kanavat ovat eri puolilla sylinterinkantta. Poiketen aikaisemmista Kent-moottorin versioista, Escortin moottoreissa oli viisi kampiakselin runkolaakeripukkia, mikä teki moottorista kestävämmän. Kent-moottorin nokka-akseli on sijoitettu kampiakselin viereen sylinterilohkoon. Saksan markkinoita varten rakennettiin verotussyistä myös harvinaisempaa 0,9-litraista moottoria. Vaihteisto oli nelivaihteinen ja kokonaan synkronoitu.

Suomessa Ford Escort peri Anglian roolin yhtenä myydyimmistä henkilöautomalleista. Fordin suomalainen maahantuoja Oy Ford Ab teki Escort 1100 Vanista omaperäisen, vain Suomen markkinoille suunnatun Escort Kombi -henkilöautomallin. Pakettiauton tavaratilan sivuseiniin puhkaistiin sivuikkunat ja tavaratilaan asennettiin takaistuin. Auto rekisteröitiin henkilöautoksi ja sen hinta oli ”oikeaa” farmarimallia Escort Estatea lähes 3 500 markkaa edullisempi. Ensimmäisen sukupolven mallia tuotiin Suomeen Englannista, Saksasta ja Belgiasta, mutta rekisteröintitilastoissa kaikki ensimmäisen sukupolven Escortit kirjattiin brittiläisiksi.

Escort Twin-Cam (1968–1971)

Vuoden 1967 alussa Fordin Borehamin tehtailla rakennettiin ralleissa menestyneitä Ford Cortina GT -autoja. Fordin silloinen kilpailujohtaja Henry Taylor ja ralli-insinööri Bill Meade kuitenkin suunnittelivat jo Lotus Cortinan moottorin asentamista tulevan Ford Escortin runkoon. Suunnittelua varten Fordin koritehtaalta Duntonista lainattiin muovinen Escortin korin malli, johon osia sovitettiin jo ennen kuin Escort itsessään oli edes myynnissä. Lotuksen moottorin sovittaminen samaan tilaan, joka oli tarkoitettu huomattavasti kapeammalle Kent-moottorille, asetti työlle haastetta. Valmis auto esiteltiin muiden Escortien ohessa vuonna 1968.

Ford Escort Twin-Cam

Twin-Cam malli perustui niin sanottuun 49-koriin, joka oli vahvistettu toisin kuin GT-mallin kori, joka oli tyyppiä 48. Mittaristo oli sama kuin GT-mallissa. Ainoa värivaihtoehto Twin-Camille oli valkoinen. Etulokasuojia oli hieman avarrettu, kuten myös kardaanitunnelia. Etuvalot olivat neliömäiset, projektisuunnittelijoiden nimenomaisesta vaatimuksesta. Nämä kyseiset valot osoittautuivat kuitenkin valoteholtaan heikommiksi kuin perusmallin pyöreät, joten ne vaihdettiin myöhemmin takaisin pyöreisiin.

Twin-Camin tekniikka perustui suurelta osin Lotus Cortinaan. Autoissa oli käytännössä sama moottori, kytkin, vaihteisto ja vaihteensiirtomekanismi, taka-akseli ja perävälitys. Muista samaan aikaan esitellyistä Escorteista poiketen Twin-Camissa oli hydraulinen kytkin, levyjarrut edessä sekä Glirling-alipainejarrutehostin. Akku oli sijoitettu takatavaratilaan tilan säästämiseksi. Taka-akseli oli tuettu kahdella pitkittäisellä tukivarrella koriin. Twin-Cam -moottori perustui Ford Cortinassa käytettyyn 1,5-litraiseen moottoriin, joka ei ollut Kentin tapaan läpihengittävä Crossflow-malli. Voima sylinterikannessa oleville kahdelle nokka-akselille johdettiin ketjuvetoisesti.

Twin-Camin tunnisti edessä kulmapuskureista, kun muissa Escorteissa oli kokonainen etupuskuri. Autossa oli 12 tuuman vakiovanteiden sijaan 13-tuumaiset Lotus Cortinan vanteet. Auton jousitus asetti korin matalammalle kuin muissa malleissa. Etumaski oli musta. Molemmissa etulokasuojissa sekä takaluukussa oli merkintä ”Twin-Cam”. Mallia ei valmistettu neliovisena.

Escort RS1600 (1969–1974)

Vuoden 1969 lopulla tuli selväksi, ettei Twin-Cam pysyisi enää kilpailujen kärjessä. Cosworthin tehtaalla Keith Duckworth oli saanut valmiiksi suunnitelmansa BDA-moottorista, joka perustuisi FVA Formulan moottoriin. Duckworth oli saanut Fordilta tehtäväkseen suunnitella moottorin Ford Capriin, mutta projekti peruttiin myöhemmin liian kalliina. Fordin kilpailujohtaja Stuart Turner esitteli keväällä 1969 Keith Duckworthille ajatuksen BDA-moottorin asentamisesta Escort Twin-Camin koriin. BDA-nimi johtuu englannin kielestä: Belt Driven, Series A.

Muuten RS1600 oli käytännössä sama auto kuin Twin-Cam, paitsi moottoriltaan. BDA perustui Kent-moottoriin, jota Cosworthin tehtaalla kehitettiin eteenpäin asentamalla siihen muun muassa alumiininen sylinterikansi, jossa oli kaksi nokka-akselia ja 16 venttiiliä. Nokka-akseleille voima johdettiin hihnavetoisesti kampiakselilta. BDA-moottorissa käytettiin aluksi Weber-kaasuttimia, mutta myöhemmin muutama auto varustettiin myös Dell’Orton kaasuttimilla.

Helmikuussa 1972 Ford ilmoitti, että valurautainen sylinterikansi vaihtuisi alumiiniseen. Samanaikaisesti muutettiin hieman mallin sisustuskankaita. Keväästä 1972 RS1600-mallia sai ostettua täydellä rallivarustuksella ja -luokituksella.

Ensimmäiset 500 kappaletta RS1600-mallia valmistettiin Halewoodissa Twin-Camien ohessa tuotannon alkaessa tammikuussa 1970. Melko pian tuotanto siirtyi AVO-tehtaalle Essexiin. Virallisesti RS1600 tuli markkinoille touko–kesäkuussa 1970.

Ulkoisesti Twin-Camin ja RS1600:n erotti toisistaan vain pienistä tunnuksista lokasuojissa ja takatavaratilan kannessa.

Escort Mexico (1970–1974)

Ford Escort Mexico

Escort Mexico oli ensimmäinen automalli, jota alettiin kokoamaan Fordin AVO-tehtaalla Etelä-Ockendonissa. AVO-tehdas oli vain kokoamispaikka, jonne muilla Fordin tehtailla valmistetut komponentit tuotiin asennettaviksi. Vaikkakin Mexico-malli sai nimensä Lontoo–Mexico-rallin voitosta huhti–toukokuussa 1970, oli kyseisen mallin tekninen suunnittelu aloitettu jo aikaisemmin. Mexicolla oli tarkoitus täyttää AVO-tehtaan tuotanto hyvin myyvän RS1600:n rinnalla.

Escort Mexico oli käytännössä sama auto kuin RS1600. Moottorina oli kuitenkin BDA-moottorin sijaan 1,6 litran Kent-moottori. Kori, muotoilu, mittaristo, alusta, jarrut, rengastus, vaihteiston välitys ja perävälitys olivat kuitenkin samat kuin RS1600-mallissa. Mexicossa ei kuitenkaan ollut RS1600:ssa vakiona ollutta öljynjäähdytintä, GT-istuimia eikä kangasmattoja. Mexicoon asennettiin kylkiin ja takaluukun kanteen tarrat, joissa oven kohdalla luki ”Mexico”.

Mexico koki pieniä muutoksia tuotantonsa aikana. Vakiovarusteiksi tuli jarrutehostin sekä GT-mallin istuimet. Myös kori sai osakseen pieniä parannuksia tuotannon aikana.

Escort RS2000 (1970–1974)

Ilmeisesti saksalaiset markkinat olivat kiinnostuneet Escortista, joka olisi yhtä nopea, mutta varustettu yksinkertaisemmalla moottoritekniikalla kuin RS1600. Ratkaisuksi keksittiin käyttää samaa koria, mutta jo tilavuusrajansa saavuttaneen Kent-moottorin tilalle asennettiin Capri- ja Cortina-malleissa käytetty 2,0-litrainen Pinto-moottori.

RS2000 esiteltiin heinäkuussa 1973 ja ensimmäiset 2 000 kappaletta RS2000-mallin yksilöitä vietiin yksinomaan Saksan markkinoille. Ensimmäiset kappaleet RS2000:a saatiin Englannin markkinoille lokakuussa 1973.

Ford Escort RS2000

Pinto-moottori on niin sanottua OHC (Over Head Cam) -mallia, jossa Kent-moottorista poiketen nokka-akseli on sylinterikannen yhteydessä. Pinto-moottori on kaikissa suhteissa kookkaampi moottori kuin Kent, ja ongelmaksi muodostuikin miten se saadaan mahtumaan Escortin moottoritilaan. Ratkaisuksi keksittiin poistaa moottorin mekaaninen tuuletin ja asentamalla tilalle sähkötoiminen tuuletin. Myös öljypohja muutettiin alumiiniseksi ja muotoiltiin sopivaksi olemassa olevaan moottoripalkkiin. Samoin vaihteiston ja moottorin välikappale tehtiin alumiinista. Pinto-moottori ei ollut yhtä korkealle kierrosluvulle yltävä kuin aiempi Kent, ja sen huippunopeus jäi myös alhaisemmaksi.

RS2000-mallissa oli kulmapuskurit edessä, pyöreät ajovalot, muotoillut istuimet ja erilliset teippaukset kyljissä, takaluukussa ja konepellissä. Molemmissa etulokasuojissa ja takaluukussa oli RS2000-merkit. Vakiovarusteena RS2000-mallissa oli samanlaiset teräsvanteet kuin Mexicossa ja RS1600:ssa. Lisävarusteena sai nelipuolaiset kevytmetallivanteet, keskikonsolin ja puuviilusisustuksen. Erona muihin AVO-tehtaan malleihin, RS2000:ssa oli uudelleen kehitetty jousitus ja halkaisijaltaan kahdeksan tuuman takajarrurummut (muissa malleissa 9 tuumaa).

Heinäkuussa 1974 RS2000-malliin tuli Saksassa valmistettu kaksoiskaasutinpaketti, joka varmisti suosion moottoriurheilussa. Paketissa oli kaksi kaksikurkkuista Solex-kaasutinta. Paketti ei kuitenkaan ollut vakiovaruste vaan tilattavissa tehtaalta. Tällä tavoin Pinto-moottorista saatiin 100 hevosvoiman sijaan 140, kun moottori oli kaasutinpaketin lisäksi viritetty silloisen 1-ryhmän mukaisesti.

Hinnaltaan RS2000 asettui Mexicon ja RS1600:n väliin. RS2000-mallia myytiin runsaasti, joskin vain 15 kuukauden ajan. Näin ollen myyntiluvut jäivät Mexicoa alhaisemmaksi.

Escort 1300 Sport (1971–1974)

Ford Escort 1300 Sport

Ford Escort 1300 Sport oli sekoitus Mexicon ja GT:n ominaisuuksia. Kori oli kaksiovinen varustettuna RS1600- ja Mexico-malleissa olleilla levitetyillä lokasuojilla. Koria ei kuitenkaan ollut vahvistettu kuten kyseisissä malleissa. Sport-mallissa oli pyöreät ajovalot ja Twin Camista tutut etupuskurit. Matkustamossa oli kumimatot ja aina musta sisustus. Vuonna 1973 vakioksi tuli samanlaiset teräsvanteet kuin Mexico- ja RS1600-malleissa, varoitusvilkut, jalalla toimiva tuulilasinpesumekanismi ja kääntyvä taustapeili.

Sport-mallissa oli sama moottori kuin GT:ssä, mutta 13 tuuman vanteet ja erilainen perävälitys. Tehoa moottorissa oli 72 hevosvoimaa.

Escort 1300E (1974)

Ford Cortina 1600E -malli oli herättänyt kiinnostusta, ja toukokuussa 1974 esiteltiin myös Escortista E-malli. Tarkoituksena oli luoda auto, joka ulkonäöllään antaisi urheilullisemman kuvan itsestään kuin todellisuudessa olikaan.

Teknisesti 1300E oli sama kuin 1300 Sport. Sisätiloissa oli kangasverhoilu, puujäljitelmäkoristus kojelaudassa ja ovissa, sekä pieni E-mallin oma keskikonsoli.

Ulkoisesti mallin tunnisti sen erikoisista värivaihtoehdoistaan (mm. violetti, kirkkaankeltainen ja limevihreä), neliömäisistä ajovaloista, kokonaisesta etupuskurista sekä ajovalojen väliin sijoitetuista pienemmistä lisäajovaloista. Etusäleikkö oli musta, ja kylkiin oli sijoitettu kolme raitaa.

Escort 1300E -mallin sai myös neliovisella korilla. Mallia koottiin Halewoodin tehtaalla, mutta osa tuotoksista jouduttiin vaikeuksien takia viimeistelymaalaamaan AVO-tehtaalla.

Lähteet

• Robson, Graham: The Sporting Fords Vol. 2, Escorts. Motor Racing Publications, 1990.
• Laitinen, Timo: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos). Helsinki: Alfamer Oy, 2013.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Escort (1967) Wikimedia Commonsissa