Florence and the Machine

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Florence + the Machine)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Florence and the Machine
Laulaja Florence Welch esiintymässä Florence and the Machinen konsertissa Texasissa vuonna 2015.
Laulaja Florence Welch esiintymässä Florence and the Machinen konsertissa Texasissa vuonna 2015.
Tiedot
Toiminnassa 2007–
Tyylilaji indie rock[1], indie pop[2], kamaripop[2], taiderock[3], neo soul[2]
Kotipaikka Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli englanti
Jäsenet

Florence Welch, laulu
Isabella Summers, koskettimet
Robert Ackroyd, kitara
Christopher Lloyd Hayden, rummut, taustalaulu Tom Monger, harppu
Mark Saunders, basso, perkussio
Rusty Bradshaw, koskettimet, taustalaulu
Sam White, taustalaulu

Aiheesta muualla
Kotisivut

Florence and the Machine (tai Florence + the Machine)[4] on brittiläinen indie rock -yhtye, joka koostuu laulaja Florence Welchistä, Isabella Summersista ja joukosta muita muusikoita. Yhtyeen musiikki sai paljon ylistystä mediassa, etenkin BBC:ltä, ennen yhtyeen nousua valtavirran suosioon. BBC esitteli yhtyettä ohjelmassa BBC Introducing, millä oli oma osuutensa yhtyeen nousuun.

Yhtyeen ensimmäinen albumi, Lungs, julkaistiin 6. heinäkuuta 2009 ja se pysyi Britannian albumilistan toisella sijalla viisi ensimmäistä viikkoaan.[5] 17. tammikuuta 2010 albumi pääsi listan ensimmäiselle sijalle oltuaan listalla yhtäjaksoisesti 28 viikkoa.[6] Lokakuussa 2010 albumi oli ollut listan top-40-osiossa yhtäjaksoisesti 65 viikkoa, mikä teki siitä yhden parhaiten myyneistä albumeista vuosina 2009 ja 2010. Yhtyeen toinen studioalbumi, Ceremonials, joka julkaistiin lokakuussa 2011, aloitti Britanniassa listan sijalla yksi ja Yhdysvalloissa listan sijalla kuusi.

Florence and the Machinen tyyliä on kuvailtu useiden genrejen, muun muassa rockin ja soulin, yhdistelmäksi.[7][8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2007–2008: Yhtyeen synty ja ensimmäiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen nimi Florence and the Machine on peräisin Welchin teinivuosien yhteistyöstä Isabella ”Machine” Summersin kanssa. Welch ja Summers esiintyivät jonkin aikaa yhdessä nimellä ”Florence Robot/Isa Machine”. Welch kertoo: ”Nimi Florence and the Machine alkoi inside-vitsinä, joka riistäytyi käsistä. Tein musiikkia ystäväni kanssa. Häntä kutsuimme Isabella Machineksi ja minä taas olin Florence Robot. Kun olin tunnin matkan päässä ensimmäiseltä keikaltani, tajusin, ettei minulla vieläkään ole nimeä, joten ajattelin: ‘Okei, minä olen Florence Robot/Isa Machine’, ennen kuin tajusin, että nimi oli tajuttoman pitkä.”[9][10]

Summersin (koskettimet ja taustalaulu) lisäksi nykyisessä kokoonpanossa esiintyvät muusikot Robert Ackroyd (kitara ja taustalaulu), Chris Hayden (rummut, perkussio ja taustalaulu), Mark Saunders (basso ja taustalaulu) sekä Tom Monger (harppu).[11] Welch on ylistänyt muuta yhtyettä siitä, että he tuntevat hänen luomisprosessinsa. Welch kertoo: ”Olen työskennellyt suurimman osan heistä kanssa pitkään, ja he tuntevat tyylini, tuntevat miten kirjoitan ja tietävät, mitä haluan.”

Vuonna 2007 Welch äänitti Ashok-yhtyeen kanssa. Ashok julkaisi Plans-nimisen albumin, joka sisälsi ensimmäisen version Florence and the Machinen myöhemmästä hittikappaleesta ”Kiss with a Fist”. Kappaleen nimi oli siinä vaiheessa ”Happy Slap”. Welch allekirjoitti sopimuksen Ashokin kanssa, mutta tunsi ”olevansa väärässä yhtyeessä” ja purki sopimuksen.[9] Florence and the Machinen manageri on Mairead Nash, joka päätti ryhtyä Welchin manageriksi sen jälkeen, kun päihtynyt Welch oli seurannut häntä yökerhon[9][12] WC-tiloihin ja laulanut Etta Jamesin kappaleen ”Something’s Got a Hold on Me” vuodelta 1962.[13]

2008–2010: Lungs

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laulaja Florence Welch Singaporessa 2010.

Florence and the Machine julkaisi debyyttialbuminsa, Lungsin, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 6. heinäkuuta 2009. Albumin tuottajia ovat James Ford, Paul Epworth, Steve Mackey ja Charlie Hugall.[8] Suuri osa albumin materiaalista oli kirjoitettu reaktiona Welchin väliaikaiseen eroamiseen poikaystävästään. Welch sanoo: ”Hän [poikaystävä] ei pidä, kun puhun siitä. Siksi siitä onkin hauskaa laulaa.”[14] Albumi julkaistiin virallisesti Rivoli Ballroomissa, Brockleyssa, kaakkoisessa Lontoossa. Albumi kävi listan ensimmäisellä sijalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja toisella sijalla Irlannissa. 6. elokuuta 2009 mennessä albumi oli myynyt yli sata tuhatta kopiota Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 10. elokuuta mennessä se oli ollut listan toisella sijalla viisi viikkoa yhtäjaksoisesti.[14][15] Albumi tuli ladattavaksi Yhdysvalloissa 25. heinäkuuta 2009. Se meni Billboard Heatseekers Albums -listan sijalle 17[16] ja lopulta kävi sijalla yksi.[17] Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa fyysisesti 20. lokakuuta levy-yhtiönään Universal Republic.[18]

Albumin ensimmäinen single ”Kiss with a Fist” julkaistiin 9. kesäkuuta 2008. Kappale esiintyi myös elokuvissa Wild Child,[19] Jennifer’s Body,[20] St. Trinian’s 2: Tyttökoulu aarrejahdissa[21], kuin myös televisiosarjoissa 90210,[22] Community[23] ja Hyvässä uskossa[24]. Seuraava single, ”Dog Days Are Over”, julkaistiin 1. joulukuuta 2008. Se äänitettiin ilman instrumentteja ”vessan kokoisessa studiossa”[25]. Kappaletta käytettiin yhdysvaltalaisissa TV-sarjoissa Gossip Girl[26] ja Covert Affairs[27], brittiläisessä TV-sarjassa Skins – liekeissä[28] sekä Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä -elokuvan trailerissa.[29] ”Dog Days Are Over” oli mukana myös Glee-televisiosarjan jaksossa ”Special Education”, jossa sen esittivät Jenna Ushkowitz ja Amber Riley.[30] Kolmantena singlenä levyltä julkaistiin 22. kesäkuuta 2009 ”Rabbit Heart (Raise It Up)”. Pieni osa kappaleen melodiasta sekä säe ”how quickly the glamour fades” oli lainattu newyorkilaisen Gang Gang Dance -yhtyeen vuoden 2008 ”House Jam” -kappaleesta ilman, että siitä oli huomautusta kappaleen tiedoissa. Yhtyeen jäsenet huomasivat tämän ja ilmoittivat siitä Florence and the Machinen levy-yhtiölle. Island Records myönsi tekijänoikeusrikkomuksen tapahtuneen ja suostui maksamaan Gang Gang Dancelle osuuden kappaleen rojalteista. Welch myönsi erehtyneensä ja sanoi tarkoituksenaan olleen osoittaa kunniaa.[31][32]

Lungsin julkaisun jälkeen singleinä julkaistiin ”Drumming Song” sekä cover The Sourcen ja Candi Statonin vuoden 1986 kappaleesta ”You’ve Got the Love”.[33][34] Jälkimmäisestä Welch teki myös mash-up-version brittiläisen rap-artisti Dizzee Rascalin kanssa. Kaksikko esitti kappaleen ”You’ve Got the Dirtee Love” yhdessä vuoden 2010 BRIT Awards -tapahtumassa 16. helmikuuta 2010 ja äänite esiintymisestä julkaistiin singlenä seuraavana päivänä.[35][36]

5. tammikuuta 2010 ilmoitettiin, että seuraava albumilta julkaistava single olisi ”Hurricane Drunk”.[37] 3. maaliskuuta kuitenkin ilmoitettiin ”Dog Days Are Over” -kappaleen uudelleenjulkaisusta; digitaalisesti se julkaistiin 11. huhtikuuta 2010 ja seitsemän tuuman vinyylillä seuraavana päivänä. Samassa yhteydessä julkaistiin kappaleelle uusi musiikkivideo. ”Cosmic Love” julkaistiin 5. heinäkuuta 2010 kuudentena ja viimeisenä singlenä Lungsilta. Musiikkivideo oli kuvattu jo aiemmin. ”Cosmic Love” on esiintynyt lukuisissa yhdysvaltalaisissa televisiosarjoissa, muun muassa Greyn anatomiassa,[38] Vampyyripäiväkirjoissa,[39] V:ssä,[40] Nikitassa[41] ja Tanssi jos osaat -ohjelmassa.[42] Yhtye vieraili myös Gossip Girlin 7. helmikuuta 2011 esitetyssä jaksossa ”Panic Roommate”, jossa se esitti akustisen version ”Cosmic Lovesta”.[43] 12. toukokuuta 2010 kerrottiin, että Florence and the Machine esittäisi ”Heavy in Your Arms” -nimisen kappaleen elokuvan Twilight – Epäilys soundtrackilla.[44] Elokuva julkaistiin 30. kesäkuuta 2010 ja ”Heavy in Your Arms” soi lopputekstien aikana. Kappaleen musiikkivideo julkaistiin 7. heinäkuuta 2010. ”I’m Not Calling You a Liar” -kappaleen remix esiintyi vuonna 2011 julkaistussa videopelissä Dragon Age II nimellä ”I’m Not Calling You a Liar (Dragon Age II: Varric’s Theme)”. Kappaleen oli tuottanut pelin säveltäjä Inon Zur.[45]

2011–2013: Ceremonials

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Florence and The Machine esiintymässä Coachella-musiikkitapahtumassa vuonna 2012.

Yhtyeen levy-yhtiö tarjosi mahdollisuutta äänittää toinen albumi Yhdysvalloissa, jotta yhtye pystyisi työskentelemään yhdessä Los Angelesin lauluntekijöiden ja tuottajien kanssa.[46] Welch harkitsi tarjousta, mutta päätti lopulta äänittää levyn Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ensimmäinen demosessio tapahtui Welchin ja Paul Epworthin kesken pienessä lontoolaisessa studiossa tammikuussa 2010. Lukuisat tuottajat ilmaisivat mielenkiintonsa työskennellä albumin parissa, mutta Welch torjui tarjoukset, sillä hän halusi Ceremonialsin olevan parempi versio Lungsista. Welchin mukaan Ceremonials sisältäisi ”isommat rumpu- ja bassoäänet sekä synkemmän, raskaamman ja ennen kaikkea kokonaisemman soundin”. Loppuvuoden albumin teko jatkui vain ajoittaisesti, sillä yhtye keskittyi laajaan kiertueeseensa Yhdysvalloissa, jossa Lungsista oli tullut suosittu. Suurin osa albumin kappaleista kirjoitettiin tammi- ja huhtikuun välillä 2011 ja äänitys tehtiin huhtikuussa Abbey Road Studiosilla. Hienosäätö tehtiin Epworthin omalla studiolla Lontoossa ja Welch taas äänitti lauluraidat lukuisissa eri studioissa Yhdysvalloissa kiertueen vapaapäivinään. Viimeisen kerran levyä äänitettiin heinäkuussa Epworthin studiolla.[46] Epworth oli mukana seitsemän kappaleen tekemisessä. Lukuisat muutkin brittiläiset lauluntekijät olivat mukana tekemässä albumia, muun muassa Summers, Kid Harpoon, James Ford ja säveltäjä Eg White.[46]

Helmikuussa 2011 Florence and the Machine oli ehdokkaana 53. Grammy-gaalassa parhaan uuden artistin kategoriassa.

Kesäkuussa 2011 cover-versio Buddy Hollyn klassikkokappaleesta ”Not Fade Away”, jonka Florence and the Machine nauhoitti Hollyn 75-vuotistribuuttialbumille Rave on Buddy Holly, julkaistiin[47] ja yhtye esitti Ceremonialsia esittelevän kappaleen ”What the Water Gave Me” Greek Theatressa, Berkeleyssä, Kaliforniassa.[48] Elokuussa 2011 single ”What the Water Gave Me” julkaistiin iTunesissa[49] ja samalla julkaistiin sen musiikkivideo yhtyeen kotisivuilla ja YouTube-kanavalla.[50] Video sai kahdessa päivässä 1,5 miljoonaa Youtube-katselukertaa ja kappaletta soitettiin paljon Yhdysvaltojen alternative-radiokanavilla, muun muassa losangelesilaisella KROQ-kanavalla.[46] Seuraava single, ”Shake It Out”, julkaistiin internetissä syyskuussa 2011 ja perinteisesti 11. lokakuuta. Australiassa kappale pääsi Triple J- ja Nova-radiokanaville ja sitä soitettiin reilusti myös Skandinaviassa, Italiassa ja Kanadassa.[46]

Yhtyeen toinen albumi, Ceremonials, julkaistiin 31. lokakuuta 2011. Se pääsi Britannian albumilistan sijalle yksi ja Yhdysvaltojen Billboard 200 -listan sijalle kuusi.[51][52] 12. tammikuuta 2012 Florence and the Machine nimettiin ehdokkaaksi kahteen Brit Awards -palkintoon, jotka jaettaisiin 21. helmikuuta 2012 O2 Arenalla Lontoossa.[53] 26. huhtikuuta 2012 yhtye julkaisi kappaleen ”Breath of Life”, joka oli äänitetty Lumikki ja metsästäjä -elokuvan viralliseksi tunnuskappaleeksi.[54][55] 5. heinäkuuta 2012 julkaistiin seuraava single, skotlantilaismuusikko Calvin Harrisin remix ”Spectrum (Say My Name)”. Tämä neljäs single Ceremonialsilta oli yhtyeen ensimmäinen listaykkönen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[56] Welch kertoi olevansa innoissaan uuden materiaalin tekemisestä kolmatta albumia varten heti kiertueen päättymisen jälkeen syyskuun 2012 lopussa.[57] Toisen kerran Welch teki yhteistyötä Calvin Harrisin kanssa kappaleessa ”Sweet Nothing”, joka julkaistiin singlenä Harrisin albumilta 18 Months 12. lokakuuta 2012. Kappale kohosi heti Yhdistyneen kuningaskunnan listan sijalle yksi ja teki siitä heidän yhteistyönsä toisen listaykkösen.[58]

Vuoden 2012 keskivaiheilla ilmoitettiin, että Universal Republic Records lopettaa toimintansa ja siirtää kaikki artistinsa, mukaan lukien Florence and the Machinen, Republic Recordsille pitäen nimensä tällä tavoin edelleen olemassa. Elokuun lopulla 2012 Welch kertoi Style-lehdelle aikovansa pitää vuoden tauon ennen kuin alkaisi työstää yhtyeen seuraavaa studioalbumia. Welch sanoi: ”Minulla on olemassa hyvin todennäköinen ’pidä vuoden vapaa’ -suunnitelma. Levy-yhtiö ei ole asettanut minulle minkäänlaisia paineita seuraavan albumin suhteen. He ovat sanoneet, että minulla on niin paljon aikaa kuin tahdon.”[59]

Joulukuussa 2012 Florence and the Machine oli ehdolla vuoden 2013 Grammy-gaalassa parhaan pop-laulualbumin (Ceremonials) ja parhaan pop-duo/yhtye-esiintymisen (Shake It Out) kategorioissa.[60] 4. huhtikuuta 2013 kerrottiin Florence and the Machinen tehneen ”Over the Love” -nimisen kappaleen Baz Luhrmannin elokuvaan The Great Gatsby – Kultahattu.[61] Kappale julkaistiin 17. huhtikuuta 2013 SoundCloudissa.

2014–: How Big, How Blue, How Beautiful

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. syyskuuta 2014 Welch kertoi New Musical Expressille yhtyeen uutta albumia työstettävän.[62] Tammikuussa 2015 fanisivusto julkaisi kuvan, jossa uutta albumia miksataan studiolla. 9. helmikuuta yhtye soitti Lontoossa yksityiskeikalla lähes kaikki albumin kappaleet, muun muassa ”Ship to Wreck”, ”Caught”, ”Delilah” ja albumin ensimmäinen single ”What Kind of Man”.[63] Seuraavana päivänä yhtye julkaisi lyhyen musiikkivideon uuden albumin nimikkokappaleesta. Meksikossa kuvattu ”How Big, How Blue, How Beautiful” -video[64] toimi samalla virallisena albumin teaser-videona ja sen ovat ohjanneet Tabitha Denholm ja Vincent Haycock. Single ja albumi ilmestyivät videon ilmestymisen jälkeen ennakkotilattaviksi suosittuihin verkkomusiikkikauppoihin. Musiikkivideo on alle 3-minuuttinen, kun taas albumilla kappaleesta on 5-minuuttinen versio. 12. helmikuuta albumin ensimmäinen single paljastettiin Zane Lowen BBC Radio 1 -ohjelmassa,[65] ja myöhemmin samana päivänä kappaleen musiikkivideo julkaistiin yhtyeen YouTube-kanavalla. Yhtye julkaisi seuraavan musiikkivideon ”St. Jude” -nimisestä kappaleesta 23. maaliskuuta, ja video jatkoi ”What Kind of Man” -musiikkivideon kertomusta. Koreografian videoon teki Ryan Heffington ja videon ohjasi Vincent Haycock.[64] 8. huhtikuuta esiteltiin albumin toinen single, ”Ship to Wreck”, BBC:n Radio 1:llä. Aiempien musiikkivideoiden tarinaa jatkava ”Ship to Wreck” -video julkaistiin 13. huhtikuuta.[64] 19. toukokuuta DJ Annie Mac paljasti ohjelmassaan uuden, ”Delilah”-nimisen kappaleen.[66]

Albumi julkaistiin 29. toukokuuta Saksassa, 1. kesäkuuta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 2. kesäkuuta Yhdysvalloissa. Viisi lisäkappaletta sisältävä deluxe-versio albumista ilmestyi 13. toukokuuta.[67] Albumista tuli yhtyeen kolmas listaykkönen Yhdistyneen kuningaskunnan albumilistalla ja se debytoi ykkössijalla myös US Billboard 200 -listalla.[68][69]

Esiintymiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Florence and the Machine esiintymässä O2 ABC Glasgow’ssa Lungs-kiertueensa aikana

Florence and the Machine aloitti soittamalla kourallisen keikkoja Lontoon seudulla ja elokuussa 2007 yhtye esiintyi ensimmäisen kerran järjestetyssä 1-2-3-4 Shoreditch Festivalissa, jossa he esiintyivät Lightspeed Championin kanssa MySpace Main Stagella, jota isännöi Queens of Noize.[12][70] Toukokuussa 2008 yhtye soitti MGMT:n kanssa kiertueella Euroopassa.[71] BBC:n rooli Florence and the Machinen nousussa suosioon oli merkittävä. BBC soitti yhtyeen musiikkia paljon BBC Introducing -ohjelmassa,[72] mikä johti lukuisiin esiintymisiin musiikkifestivaaleilla 2008, muun muassa Glastonburyssa,[73] Reading and Leedsissä[74] ja Bestivalissa.[75] Florence and the Machine oli myös mukana Shockwaves NME Awards Tour 2009 -kiertueella tammi- ja helmikuussa.[76]

Yhtye soitti Conserts for Teenage Cancer Trust -hyväntekeväisyystapahtumassa Royal Albert Hallissa maaliskuussa 2009.[77] Florence and the Machine esiintyi Blurin lämmittelijänä Blurin comeback-keikalla Manchesterin M.E.N. Arenalla 26. kesäkuuta.[78] Yhtye soitti myös Lovebox Festivalilla 18. ja 19. heinäkuuta.[79] Heinäkuussa 2009 yhtye toimi lämmittelijänä Duran Duranille.[10] Yhtye esiintyi vuonna 2009 vielä Glastonburyn festivaaleilla,[80] Reading and Leedsissä,[81] Electric Picnicissä[82] ja Tin the Parkissa.[83]

Florence and the Machine soitti Splendour in the Grass -musiikkifestivaaleilla heinäkuussa 2010 Australiassa. Yhtyeen yleisö kolmipäiväisillä festivaaleilla oli yksi suurimmista. He esiintyivät ulkoilma-amfiteatterissa, joka oli suljettava turvallisuuden takia, kun iso joukko festivaalivieraita kiirehti näkemään esiintymistä. On arvioitu, että noin 28 000 festivaalivierasta 33 000 maksaneesta ahtautui katsomaan Florence and the Machinea. Amfiteatterin sisäänkäynti avattiin uudelleen pian esiintymisen alettua, kun turvallisuusasiat saatiin kuntoon.[84] Lokakuussa 2009 yhtyeen tarvikkeet ja soittimet paloivat perävaunupalossa Euroopan-kiertueen aikana ja yhtye joutui käyttämään vuokrattuja instrumentteja kiertueen loppuun saakka.[85] Welch kertoi: ”Saattoi kuulla harpun kielien katkeavan tulipalossa. Omituinen ääni. Äänitimme sen ja haluan käyttää sitä kappaleessa.”[86] 27. lokakuuta 2009 Florence and the Machine soitti ensimmäisen virallisen keikkansa New Yorkissa Bowery Ballroomissa[87] ja esitti kappaleen ”Kiss with a Fist” Late Show with David Lettermanissa.[88] 5. marraskuuta yhtye esiintyi Jimmy Kimmel Livessa ja esitti kappaleen ”Rabbit Heart (Raise It Up)”. Welch sanoi haluavansa tehdä kiertueen Yhdysvalloissa, mutta sanoi myös pelkäävänsä mahdollista koti-ikävää.[89]

Toukokuussa 2010 Lungsin tammikuisen listamenestyksen jälkeen, seitsemän kuukautta albumin julkaisun jälkeen, Florence and the Machine julkaisi yksitoista esiintymistä Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sisältävän The Cosmic Love Tourin. Lämmittelijöinä toimivat muun muassa Babe Shadow ja The Drums. Florence and the Machine esiintyi myös Oxegen 2010 -,[90] T in the Park 2010 -,[91] Isle of Wight Festival 2010 -,[92] Roskilde Festival 2010 -,[93] V Festival 2010 -,[94] ja San Miguel Primavera Sound 2010 -tapahtumissa.[95] Maaliskuussa 2010 vahvistettiin yhtyeen ensimmäisen headline-festivaaliesiintymisen olevan Latitude 2010 -festivaaleilla, jonne yhtye oli varattu edellisessä syyskuussa ennen suosiotaan.[96]

The Cosmic Love Tourin ensimmäinen keikka oli Dublinin Olympia Theatressa 2. toukokuuta 2010. Tällöin yhtye esitti uuden kappaleensa nimeltä ”Strangeness and Charm”, jonka nimi viittaa kvarkkien rakenteeseen.[97] Kiertue päättyi Lontoon Hammersmith Apolloon 15. toukokuuta 2010.[98] 25. kesäkuuta yhtye esiintyi Glastonbury Festival 2010 -tapahtumassa, jossa he esittivät Strangeness and Charm -kappaleen sekä cover-version Fleetwood Macin kappaleesta ”The Chain” kymmenen kappaletta sisältäneen esiintymisensä aikana.[99] Yhtyeen esiintyminen keräsi yhden suurimmista yleisöistä festivaalipäivän aikana ja yhden suurimmista yleisöistä koko Other Stage -lavan historiassa festivaaleilla.[99] Yhtye esiintyi Suomessa Tavastialla 3. maaliskuuta 2010[100] sekä Ruisrockissa kesällä 2010.

Vuoden 2010 BRIT Awards -gaalassa Welchin ja Dizzee Rascalin esittämää mash-up-kappaletta ”You Got the Dirtee Love” kuvailtiin ”illan ehdottomaksi kohokohdaksi”.[101] Tämä yhteistyökappale julkaistiin seuraavana päivänä hyväntekeväisyyssinglenä, ja se kävi Britannian singlelistan toisella paikalla.[101] Esiintyminen toistui, kun Welch esiintyi yhdessä Dizzee Rascalin kanssa Glastonbury Festival 2010 -tapahtumassa.[102] Florence and the Machine toimi lämmittelijänä U2:lle U2 360° Tour -kiertueen Pohjois-Amerikan osuudella kesä- ja heinäkuussa 2011.[103]

Yhtyeen toinen, Ceremonials Tour -niminen kiertue alkoi 13. lokakuuta 2011 New Yorkista ja päättyi käytännössä 12. joulukuuta 2012 Dubliniin. Kiertueen viimeinen festivaaliesiintyminen oli Varsovassa 14. kesäkuuta 2014.[104]

Kolmas How Big Tour -niminen kiertue alkoi keväällä 2015 How Big, How Blue, How Beautiful -albumin julkistuksen myötä ja elokuussa 2015 Florence + the Machine esiintyi toista kertaa Suomessa Flow Festivalissa.[105]

Tyyli ja vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Florence and the Machine esiintymässä Terminal 5:ssä New Yorkissa 1. marraskuuta 2010.

Florence Welchiä on verrattu muihin naislaulajiin, esimerkiksi Kate Bushiin,[106][107] Siouxsie Siouxiin,[106][107] PJ Harveyhin[106] sekä Björkiin.[107] Eräässä haastattelussa Welch mainitsi Grace Slickin vaikuttajanaan ja ”sankarinaan”.[108] Florence and the Machinen tyyliä on kuvattu ”synkäksi, lujaksi ja romanttiseksi”.[106] Heidän musiikkinsa on sekoitus ”klassista soulia ja ’keskiyö nummella’ -rockia”.[106] Welch sanoi lyriikoidensa liittyvän renessanssitaiteilijoihin: ”Kamppailemme samojen asioiden kanssa kuin hekin – rakkaus ja kuolema, aika ja kipu, taivas ja helvetti.”[109] Vuodesta 2008 Welch oli parisuhteessa kirjallisuustoimittaja Stuart Hammondin kanssa. Heidän väliaikainen eronsa tarjosi inspiraatiota Lungs-albumille.[110] Vuonna 2011 pari kertoi eronneensa lopullisesti ristiriitaisten uravaatimustensa takia. Tämä ero taas tarjosi paljon materiaalia Florence and the Machinen Ceremonials-albumille.[111]

Yhtyeen jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Florence Welch – laulu
  • Isabella Summers – koskettimet
  • Robert Ackroyd – kitara
  • Mark Saunders – bassokitara, perkussiosoittimet
  • Tom Monger – harppu
  • Rusty Bradshaw – koskettimet, taustalaulu
  • Christopher Lloyd Hayden – rummut, taustalaulu
  • Sam White – taustalaulu

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kiss with a Fist (2008)
  • Dog Days Are Over (2008)
  • Rabbit Heart (Raise It Up) (2009)
  • Drumming Song (2009)
  • You've Got the Love (2009)
  • Cosmic Love (2010)
  • Heavy in Your Arms (2010)
  • What the Water Gave Me (2011)
  • Shake It Out (2011)
  • No Light, No Light (2011)
  • Never Let Me Go (2012)
  • Spectrum (Say My Name) (2012)
  • Lover to Lover (2012)
  • What Kind of Man (2015)
  • Ship to Wreck (2015)
  • Queen of Peace (2015)
  • Moderation (2019)
  • Jenny of Oldstones (2019)
  • Light of Love (2020)
  • King (2022)
  • Heaven is Here (2022)
  • My Love (2022)
  • Free (2022)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ A New British Invasion? 8.9.2010. Time. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c MTV Unplugged › Florence + The Machine MTV Unplugged. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  3. ↑ The Otherworldly Charms of Florence + the Machine 3.11.2011. Time. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Florence and the Machine florenceandthemachine.net. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Michael Jackson, Black Eyed Peas Control U.K. Charts 3.8.2009. Billboard. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Florence And The Machine's 'Lungs' finally tops UK albums chart 17.1.2010. NME. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Florence + the Machine Allmusic. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  8. ↑ a b Florence + The Machine: the voice that bewitched pop 16.11.2009. AFP, Google News. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Behind the success of Florence and the Machine (arkistoitu versio alkuperäisestä) 20.9.2009. The Times. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  10. ↑ a b A piece of my mind: Florence Welch of Florence and the Machine 26.7.2009. Herald Scotland. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Tom in London tomtheharpist.com. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  12. ↑ a b Interview: Florence and the Machine 15.5.2008. Run Riot. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Florence and the Machine interview: sound and vision 4.6.2009. The Daily Telegraph. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  14. ↑ a b INTERVIEW: Florence and the Machine 6.8.2009. Yorkshire Evening Post. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Michael Jackson Extends U.K. Album Chart Run, Tinchy Stryder Notches Second Top Single 10.8.2009. Billboard. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Heatseekers Albums 25.7.2009. Billboard. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  17. ↑ Florence + the Machine – Chart History Billboard. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Florence and the Machine: Lungs 6.7.2009. PopMatters. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Wild Child The Movie Soundtrack Party Album: Various Artists Amazon. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  20. ↑ Jennifer's Body – Various Artists Allmusic. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  21. ↑ St. Trinian's II (The Legend of Fritton's Gold) – Original Soundtrack Allmusic. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  22. ↑ "90210" Secrets and Lies (2008) – Soundtracks IMDB. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  23. ↑ 'Community' recap: One semester down, one to go 11.12.2009. Entertainment Weekly. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  24. ↑ “Saving Grace” Looks Like a Lesbian Attack to Me (2009) – Soundtracks IMDB. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  25. ↑ Florence & The Machine win a Brit 12.12.2008. Newsbeat (BBC News). Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  26. ↑ Gossip Girl Music The CW. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Covert Affairs Music Guide USA Network. NBCUniversal. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Skins – Music in episode 8 E4. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  29. ↑ What's That Song From the 'Eat Pray Love' Movie Trailer? 13.8.2010. Spinner, AOL. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
  30. ↑ Special Education Fox Broadcasting Company. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  31. ↑ The Gang Gang Dance/Florence and the Machine Connection 23.2.2010. Pitchfork Media. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  32. ↑ Florence and the Machine to give 'Rabbit Heart' royalties to Gang Gang Dance 24.2.2010. NME. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Florence and the Machine: 'Drumming Song' Digital Spy. Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)
  34. ↑ "Florence and The Machine – You've Got The Love (Island) 28.12.2009. DailyMusicGuide. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Brit Awards 2010: Florence and the Machine and Dizzee Rascal plan to hand out free cash 16.2.2010. Daily Mail. Viitattu 6.3.2010. (englanniksi)
  36. ↑ You Got the Dirtee Love (Live at the BRIT Awards 2010) – Single by Florence + The Machine & Dizzee Rascal iTunes Store UK, Apple. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  37. ↑ "Florence & The Machine: 2010" 5.1.2010. Florence and the Machinen kotisivu. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Grey's Anatomy – Music Lounge American Broadcasting Company. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)
  39. ↑ The Vampire Diaries" Bloodlines (2010) – Soundtracks IMDB. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  40. ↑ V – Music Lounge American Broadcasting Company. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  41. ↑ Nikita Music The CW. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
  42. ↑ "So You Think You Can Dance" Top Nine Perform (2010) – Soundtracks IMDB. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  43. ↑ "Panic Roommate". Gossip Girl. 4. kausi. Jakso 14. 7.2.2011. The CW.
  44. ↑ Official reveal of the Eclipse soundtrack 12.5.2010. MySpace. Viitattu 12.5.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Florence & the Machine Reimagine 'Liar' Track for 'Dragon Age II' Video Game 28.2.2011. Billboard. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  46. ↑ a b c d e Smirke, Richard: Florence & The Machine: The Billboard Cover Story 30.9.2011. Billboard. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  47. ↑ Burger, David: Paul McCartney, Fiona Apple, Modest Mouse, My Morning Jacket and more cover Buddy Holly on Holly's 75th b-day year 28.4.2011. The Salt Lake Tribune. MediaNews Group. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  48. ↑ Florence and the Machine play new track 'What The Water Gave Me 14.6.2011. Digital Spy. Hachette Filipacchi Médias. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  49. ↑ What the Water Gave Me – Single by Florence + The Machine iTunes Store UK, Apple. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  50. ↑ Corner, Lewis: Florence and the Machine debut new track 'What The Water Gave Me' 23.8.2011. Digital Spy. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  51. ↑ Florence and the Machine album takes number one 7.11.2011. BBC News. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
  52. ↑ Caulfield, Keith: Justin Bieber's 'Mistletoe' Brightens Billboard 200 With No. 1 Debut 9.11.2011. Billboard. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  53. ↑ Brit awards 2012: nominations in full 12.1.2012. The Guardian. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  54. ↑ Florence and the Machine debut new song 'Breath of Life' – listen 26.4.2012. NME. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  55. ↑ Bell, Crystal: Florence and the Machine, 'Breath of Life': Singer Releases New 'Snow White and the Huntsman' Track (AUDIO) 26.4.2012. Huffington Post. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  56. ↑ Saunders, Louise: Worth the wait! Florence and the Machine score first ever UK number one single with Spectrum (Say My Name) 16.7.2012. Daily Mail. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  57. ↑ Florence Welch: 'My live shows are like an exorcism' 21.7.2012. NME. Viitattu 17.8.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Brand Barstein: Calvin Harris & Florence score second collaborative Number 1 of the year 21.10.2012. Official Charts Company. Viitattu 26.11.2012. (englanniksi)
  59. ↑ Florence and the Machine's Florence Welsh to 'take a year off' 27.8.2012. NME. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  60. ↑ 2013 Grammy Nominations: The Full List 6.12.2012. MTV News, Viacom. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  61. ↑ 'Gatsby' soundtrack to feature Jay-Z, Lana del Rey, The xx and more 4.4.2013. LA Times. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  62. ↑ Stevens, Jenny: Florence Welch feels she’s been ‘hiding in a studio 24 hours a day’ working on new album NME. 5.6.2014. Viitattu 21.9.2015. (englanniksi)
  63. ↑ Cooper, Leonie: Florence + The Machine play new album in full at intimate London listening party NME. 9.2.2015. Viitattu 21.9.2015. (englanniksi)
  64. ↑ a b c Florence and the Machine Announce New Album How Big How Blue How Beautiful, Share "What Kind of Man" Video Pitchfork. 12.2.2015. Viitattu 21.9.2015.
  65. ↑ Renshaw, David: Florence + The Machine to reveal new song ‘What Kind Of Man’ tonight NME. 12.2.2015. Viitattu 21.9.2015. (englanniksi)
  66. ↑ Florence + the Machine reveals new track 'Delilah' Never Enough Notes. 20.5.2015. Viitattu 21.9.2015. (englanniksi)
  67. ↑ How Big, How Blue, How Beautiful (Deluxe) by Florence + The Machine on iTunes iTunes. Viitattu 21.9.2015.
  68. ↑ Florence + the Machine scores third No 1 album in the UK The Guardian. 8.6.2015. Viitattu 21.9.2015. (englanniksi)
  69. ↑ Caulfield, Keith: Florence + the Machine Scores First No. 1 Album on Billboard 200 Chart Billboard. 10.6.2015. Viitattu 21.9.2015. (englanniksi)
  70. ↑ Kharas, Kev: "1-2-FREE-4 festival in Shoreditch this summer" 29.6.2007. Drowned In Sound. Viitattu 6.3.2010. (englanniksi)
  71. ↑ "Florence and The Machine supports on MGMT tour" 19.5.2008. Fred Perry Subculture. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
  72. ↑ "Introducing – Artist – Florence and the Machine" BBC Music. Viitattu 1.12.2008. (englanniksi)
  73. ↑ Geoghegan, Kev: "Glasto first-timers: Florence and the Machine" 25.6.2008. Newsbeat (BBC News). Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  74. ↑ Swash, Rosie: "Reading 2008 review: Florence and the Machine" 22.8.2008. The Guardian. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  75. ↑ "More acts announced for Bestival" 21.4.2008. Virtual Festivals. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  76. ↑ "Shockwaves NME Awards Tour 2009 line-up revealed" 11.11.2008. NME. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  77. ↑ McNulty, Bernadette: "Concerts for Teenage Cancer Trust at the Royal Albert Hall, March 24–29" 20.3.2009. The Daily Telegraph. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  78. ↑ "Blur sign-up Klaxons and Florence and The Machine for Manchester" 3.4.2009. NME. Viitattu 8.4.2009. (englanniksi)
  79. ↑ Carnwath, Ally: "Lovebox Festival in Victoria Park, review" 20.7.2009. The Daily Telegraph. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  80. ↑ "Neil Young and Blur confirmed for Glastonbury" 9.3.2009. NME. Viitattu 10.3.2009. (englanniksi)
  81. ↑ "Reading festival round-up: Kings of Leon, Faith No More and Florence and the Machine" 29.8.2009. The Guardian. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  82. ↑ Udell, Phil: "Florence & The Machine and more join Electric Picnic Bill" 24.7.2009. State Magazine. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  83. ↑ Dingwall, John: "Exclusive: The Saturdays join bill for T in the Park" 9.3.2009. Daily Record. Viitattu 10.3.2009. (englanniksi)
  84. ↑ Splendour fans head to Woodford 29.7.2010. APN News & Media. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  85. ↑ Roche, Simon: Florence & The Machine's Gear Destroyed in Fire State Magazine. 11.10.2009. Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  86. ↑ Smart, Gordon: Flo eyes ash hit after tour bus blaze The Sun. 13.10.2009. News Group Newspapers. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  87. ↑ Dombal, Ryan: Live: Florence and the Machine Feed on the Spotlight at Bowery Ballroom 28.10.2009. Village Voice Media. Viitattu 28.10.2009. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  88. ↑ Catlin, Roger: "On Tonight: Hip Hop vs. Scream Awards" 27.10.2009. Hartford Courant. Viitattu 28.10.2009. (englanniksi)
  89. ↑ "Florence Welch 'fears US homesickness'” 28.11.2009. Digital Spy. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  90. ↑ Carroll, Steven: "Florence brings the love to Oxegen" 10.7.2010. The Irish Times. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
  91. ↑ "2010 Line Up" T in the Park. Viitattu 6.3.2010. (englanniksi)
  92. ↑ "Florence and the Machine honoured to 'warm-up Isle of Wight Festival for Jay-Z'" 11.6.2010. NME. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
  93. ↑ "Florence + The Machine – 2010" Roskilde Festival. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
  94. ↑ "V Festival 2010: Tickets sold out" 5.3.2010. Metro. Viitattu 6.3.2010. (englanniksi)
  95. ↑ "The whole concert of Florence + The Machine on Primavera TV" 12.9.2010. San Miguel Primavera Sound. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
  96. ↑ Florence gets first headline slot BBC News. 10.3.2010. Viitattu 10.3.2010. (englanniksi)
  97. ↑ Florence and the Machine kick off 'Cosmic Love' tour in Dublin 4.5.2010. NME. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  98. ↑ Florence and the Machine announce UK and Ireland tour and ticket details 25.1.2010. NME. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
  99. ↑ a b Florence + The Machine play new songs to huge Glastonbury crowd 25.6.2010. NME. Viitattu 1.7.2010. (englanniksi)
  100. ↑ Ihanan teennäistä, täysin luontevaa Helsingin Sanomat. 5.3.2010. Viitattu 16.3.2014.
  101. ↑ a b Barnett, Emma: Florence Welch and Dizzee Rascal's Brit Awards' live duet speeds onto iTunes The Daily Telegraph. 17.2.2010. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  102. ↑ Dean, Will: Dizzee Rascal at Glastonbury 2010 The Guardian. 26.6.2010. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  103. ↑ U2 360 Tour Returns to North America Tomorrow Night! PR Newswire. 20.5.2011. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
  104. ↑ Florence and the Machine – Live dates Florence and the Machine. Viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  105. ↑ Flow julkisti ensi kesän tarjontaansa: Florence + The Machine, Run the Jewels, Foxygen… Rumba. 17.12.2014. Viitattu 21.9.2015.
  106. ↑ a b c d e Rosen, Jody: "Ceremonials" 15.11.2011. Rolling Stone. Viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
  107. ↑ a b c Simpson, Dave: "Florence and the Machine: Lungs" 3.7.2009. The Guardian. Viitattu 15.11.2011. (englanniksi)
  108. ↑ Grier, Amy: "Florence Welch – My London" 30.7.2009. Evening Standard. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  109. ↑ Swed, Mark: "Visionary Vixen" 3.1.2011. Los Angeles Times Magazine. Viitattu 15.11.2011. (englanniksi)
  110. ↑ Whiteley, Jessica: "Florence Welch: Splitting from my man was so painful" 25.6.2010. NOW. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
  111. ↑ Ellison, Jesse: "Florence's Dark Side of Fame" 23.10.2011. The Daily Beast. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Florence_and_the_Machine&oldid=22691966”