Flash Gordon – iskevä salama
Flash Gordon – iskevä salama | |
---|---|
Flash Gordon | |
Ohjaaja | Mike Hodges |
Käsikirjoittaja |
Alex Raymond Michael Allin |
Tuottaja | Dino De Laurentiis |
Säveltäjä | Queen |
Kuvaaja | Gilbert Taylor |
Leikkaaja | Malcolm Cooke |
Tuotantosuunnittelija | Danilo Donati |
Pukusuunnittelija | Danilo Donati |
Pääosat |
Sam J. Jones - Flash Gordon Melody Anderson - Dale Arden |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Iso-Britannia Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Starling Productions |
Levittäjä | Universal Studios |
Ensi-ilta | 1980 |
Kesto | 1 h 49 min |
Alkuperäiskieli | Englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Flash Gordon – iskevä salama on vuonna 1980 valmistunut tieteiselokuva. Elokuvan on ohjannut Mike Hodges ja tuottanut Dino De Laurentiis. Elokuvan soundtrackin on säveltänyt rock-yhtye Queen. Elokuvan päänäyttelijöinä nähdään Sam J. Jones sekä Melody Anderson. Myös Bond-näyttelijänä paremmin tunnettu Timothy Dalton esittää sivuosaa elokuvassa.
Elokuva perustuu sarjakuvahahmo Flash Gordoniin. Gordon (Jones) on amerikkalainen jalkapallonpelaaja joka tempautuu mukaan avaruusseikkailuun sattumusten kautta. Lopulta hän löytää itsensä keskeltä tähtienvälistä sotaa, tehtävänään pelastaa ystävättärensä Dale Arlen (Anderson) sekä Maapallo.
Flash Gordon nauttii nykyisin hyvin vankkaa mainetta kulttielokuvana ja camp-klassikkona.
Roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sam J. Jones | … | Flash Gordon |
Melody Anderson | … | Dale Arden |
Max von Sydow | … | keisari Ming |
Chaim Topol | … | tohtori Hans Zarkov |
Ornella Muti | … | prinsessa Aura |
Timothy Dalton | … | prinssi Barin |
Brian Blessed | … | prinssi Vultan |
Peter Wyngarde | … | Klytus |
Mariangela Melato | … | Kala |
John Osborne | … | arborialainen pappi |
Richard O'Brien | … | Fico |
John Hallam | … | Luro |
Philip Stone | … | ylipappi Zogi |
Suzanne Danielle | … | palvelija |
William Hootkins | … | Munson |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen sanoo elokuvan tarjoavan ”rakastettavan tyhmää, koristeellista viihdettä lapsellisille”. Hän antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0