Fine Young Cannibals

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fine Young Cannibals (1990)

Fine Young Cannibals oli brittiläinen pop-rock-yhtye. Yhtye oli suosituimmillaan 1980-luvun jälkipuoliskolla, jolloin sen singlet "Johnny Come Home" (1985), Elvis-cover "Suspicious Minds" (1986), "She Drives Me Crazy" (1989) ja "Good Thing" (1989) nousivat Britannian singlelistan Top10:een. "She Drives Me Crazy" (1989) ja "Good Thing" olivat listaykkösiä Yhdysvalloissa[1].

Fine Young Cannibals syntyi The Beat -yhtyeen hajottua vuonna 1983. The Beatin (joka tunnettiin Yhdysvalloissa nimellä The English Beat) kitaristi Dave Cox ja basisti David Steele löysivät uuden yhtyeen laulusolistiksi R&B-yhtye The Bonesissa laulaneen Roland Giftin. Yhtye nimettiin vuoden 1960 elokuvan (pääosissa Robert Wagner ja Natalie Wood) mukaan. Fine Young Cannibals julkaisi debyyttisinglenään demoversion kappaleesta "Johnny Come Home", jonka suosio auttoi heidät samaan ensimmäiselle albumilleen tuottajaksi Robin Millarin (muun muassa Saden Diamond Life).[2] Yhtyeen kakkosalbumi The Raw and the Cooked ilmestyi vuonna 1989 nousten listaykköseksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Fine Young Cannibals hajosi vuonna 1992, mutta palasi studioon vuonna 1996 äänittäen kappaleen "The Flame" kokoelma-albumilleen The Finest. Roland Gift julkaisi toistaiseksi ainoan soololevynsä vuonna 2002.

Suomessa Fine Young Cannibals on esiintynyt ainakin Provinssirockissa vuonna 1986.

  • 1985 — Fine Young Cannibals UK: #11, U.S. #49
  • 1989 — The Raw and the Cooked UK: #1, U.S. #1
  • 1990 — The Raw and the Remix (remix-kokoelma)
  • 1996 — The Finest (kokoelmalevy) UK: #10
  • 2006 — The Platinum Collection (kokoelmalevy)
  • 2012 — The Collection
  • 1985 — Johnny Come Home
  • 1985 — Blue
  • 1985 — Suspicious Minds
  • 1986 — Funny How Love is
  • 1987 — Ever Fallen in Love
  • 1988 — She Drives Me Crazy
  • 1989 — Good Thing
  • 1989 — Don't Look Back
  • 1989 — I'm Not the Man I Used to Be
  • 1990 — I'm Not Satisfied
  • 1990 — It's OK (It's Alright)
  • 1996 — The Flame
  • 1997 — She Drives Me Crazy 1997
  1. Billboard Number One Hits 1980-1989 Like Totally 80s.. Arkistoitu 23.12.2008. Viitattu 16.12.2008.
  2. Ed Nimmervoll: Fine Young Cannibals Biography Allmusic. Viitattu 16.12.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]