Findhorn (ekoyhteisö)
Findhorn on new age -henkinen yhteisö ja ekokylä samannimisen kylän lähellä Skotlannissa. Sen perustivat aviopari Peter ja Eileen Caddy sekä Dorothy Maclean vuonna 1962.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britannian kuninkaallisten ilmavoimien muonitustoimintaa johtanut Peter Caddy oli harrastanut ruusuristiläisyyttä ja muuta hengellistä tutkiskelua jo 1940-luvulta lähtien, aluksi opettajanaan toinen vaimonsa Sheena Govan. 1950-luvun alussa ryhmään tuli mukaan Eileen, joka oli ollut mukana moraalisen varustautumisen liikkeessä. Vuonna 1957 Peter ja tuore kolmas vaimonsa Eileen Caddy nimitettiin hoitamaan skotlantilaista Cluny Hill -hotellia lähellä Forresia. Dorothy Maclean tuli samalla hotellin sihteeriksi. Sheena Govanin oppeja jatkaen he uskoivat olevansa yhteydessä ulkoavaruuden olentojen kanssa ja rakensivat näitä varten laskeutumispaikan hotellin lähelle, kaataen useita puita kertomatta asiasta omistajalle. Vuoden 1962 lopulla kielteistä julkisuutta pelkäävät hotellin omistajat antoivat kolmikolle lopputilin.[1][2]
Caddyt asettuivat kolmen poikansa kanssa asumaan Findhornin kylän läheiselle leirintäalueelle, jonne jäi myös Dorothy Maclean. He ryhtyivät kasvattamaan vihanneksia luonnonmukaisin menetelmin. Kertomansa mukaan luonnonhenkien kanssa yhteistyössä, seudun suosiollisen mikroilmaston ja läheiseltä hevostilalta saadun lannan avulla he onnistuivat kasvattamaan suurempia vihanneksia kuin kukaan alueella aiemmin.[3]
Eileen Caddy kirjoitti asiasta muille new age -henkisille ihmisille levinneessä uutiskirjeessään ”God Spoke to Me”, ja ihmisiä alkoi tulla ja asettua asumaan Findhorniin. Pian muodostettiin Findhorn Trust, nykyisin Findhorn Foundation -niminen säätiö.
Vuodesta 1969 alkaen Peter Caddy alkoi Eileenin neuvosta vähitellen luopua yhteisön johtotehtävistä. Uuden apulaisjohtajan, amerikkalaisen David Spanglerin myötä Findhorn alkoi 1970-luvun alusta alkaen kehittyä internaattityyppisiä henkisen valmennuksen kursseja järjestäväksi keskukseksi, jolla oli yli sadan hengen vakituinen henkilökunta. Findhorn-säätiö osti Caddyjen entisen työpaikan Cluny Hotelin ja teki siitä yhteisön koulutuskeskuksen.[1]
Vuonna 1973 Spangler, Dorothy MacLean ja useita muita findhornilaisia lähti perustamaan Lorian Association -nimistä uutta yhteisöä Seattlen lähelle Yhdysvaltoihin. Vuonna 1979 Peter erosi vaimostaan ja lähti pois yhteisöstä. Eileen Caddy jäi Findhornin keskeiseksi hahmoksi ja vuonna 2004 hänelle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyys. Peter Caddy asettui Saksaan, jossa avioitui vielä kahdesti ja kuoli auto-onnettomuudessa 1994. Eileen Caddy kuoli kotonaan 13. joulukuuta 2006. Dorothy Maclean palasi Findhorniin asumaan elokuussa 2009 miltei 90 vuoden ikäisenä.[4]
Nykypäivä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Findhornista on kehittynyt kansainvälisesti tunnustettu henkinen yhteisö, holistinen oppimiskeskus ja uraauurtava jäsen kansainvälisessä ekokylien verkostossa. YK:n asuinyhdyskuntaohjelma Habitat on palkinnut Findhornin, jolla on mitattu olevan teollistuneiden maiden alhaisimpiin kuuluva ekologinen jalanjälki. Findhorn-yhteisössä elää vakituisten asukkaiden lisäksi noin 4 000 kurssilaista vuosittain, ja lisäksi yhteisö tuo Morayn alueelle tuhansia lyhytaikaisia matkailijoita, minkä vaikutukset paikalliseen talouteen ovat tutkimuksen mukaan noin neljä miljoonaa puntaa vuosittain.[4]
Findhornin yhteisö on kasvanut ekokyläksi, johon on rakennettu taloja muun muassa käytetyistä viskitynnyreistä ja joka on varustettu aurinkopaneelein, tuuliturbiinein ja luomupuutarhoin. Yhteisön käytössä on erikoinen jätevedenpuhdistusjärjestelmä ”The Living Machine”, joka on ensimmäinen laatuaan Euroopassa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Eileen Caddyn muistokirjoitus, The Daily Telegraph 19.12.2006. Viitattu 15.3.2014.
- ↑ Andy Roberts: Saucers over Findhorn (Arkistoitu – Internet Archive), Fortean Times, joulukuu 2006. Viitattu 15.3.2014.
- ↑ Eileen Caddy, The Guardian 8.1.2007. Viitattu 15.3.2014.
- ↑ a b c Carin Bolles: The Legacy of the Findhorn Community – 50 years on (Arkistoitu – Internet Archive), Caledonian Mercury 8.11.2012. Viitattu 15.3.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]