Filippiinienmeren taistelu
| Filippiinienmeren taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa | |||||||
.jpg) Japanilainen lentotukialus Zuikaku ja kaksi hävittäjää hyökkäyksen kohteena 20. kesäkuuta 1944
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
7 lentotukialusta |
5 lentotukialusta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
1 taistelulaiva vaurioitunut |
3 lentotukialusta upotettu | ||||||
Filippiinienmeren taistelu oli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain ja keisarillisen Japanin laivaston välinen meritaistelu, joka käytiin Filippiinienmerellä 19.–20. kesäkuuta 1944.[1][2][3]
Taistelussa japanilaiset menettivät lentotukialukset Shōkakun, Taihon ja Hiyōn sekä 645 lentokonetta. Lisäksi lentotukialukset Zuikaku, Junyō ja Chiyoda sekä taistelulaiva Haruna vaurioituivat pahoin. Kaikkiaan 3 163 japanilaista merimiestä sai surmansa. Yhdysvaltalaiset eivät menettäneet yhtään alusta, mutta taistelulaiva USS South Dakota vaurioitui pahoin. Lisäksi 123 lentokonetta ammuttiin alas.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikkalaiset halusivat vallata Mariaanien saariryhmän, jotta uudet B-29-pommikoneet saisivat tukikohtia, joista lennot Japanin mantereelle olisivat mahdollisia.[4][5]
Yhdysvaltain 5. laivaston tukema maihinnousu Saipanille alkoi 16. kesäkuuta. Japanilaiset olivat keskittäneet alueelle vara-amiraali Ozawan johtaman Liikkuvan laivaston.
Sotatapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanilaisten hyökkäykset ilmasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ozawan lähettämät tiedustelukoneet havaitsivat yhdysvaltalaisia laivoja varhain aamulla 19. kesäkuuta ja ilmoittivat niistä radiossa. Osa niistä ammuttiin alas.[6]
Tukialukset lähettivät kahdessa aallossa voimakkaan hyökkäyksen amerikkalaisten kimppuun. Ensimmäisen aallon 69 konetta lähtivät kello 8.30.[6][7] Niistä menetettiin 42. Ainoa saavutus oli pommiosuma taistelulaiva USS South Dakotaan. Toinen aalto lähti noin 20 minuuttia myöhemmin. Sen 128 koneesta menetettiin 97.[7]
Ozawa lähetti vielä kolmannen ja neljännen hyökkäyksen, mutta nekään eivät saavuttaneet menestystä. Kaikkiaan hyökkäykseen lähti 373 konetta, joista menetettiin yli 300.[7]
Yhdysvaltalaiset ryhtyivät kutsumaan näitä taisteluita suureksi kalkkunajahdiksi (engl. Great Turkey Shoot).
Sukellusvenehyökkäykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalaiset eivät onnistuneet paikantamaan japanilaisten laivaston sijaintia tutkalla. Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Albacore kuitenkin onnistui paikantamaan joitakin japanilaisia sotalaivoja, mutta epäonnistui hyökkäyksessään optimaalisesta hyökkäysasemasta huolimatta. Epäonnistumisen aiheutti tietokoneohjatun laukaisujärjestelmän pettäminen. Torpedot laukaistiin käsitähtäyksellä kohti lähintä lentotukialusta, Taihōa, mutta ne aiheuttivat vain pientä tuhoa. Ne kuitenkin johtivat siihen, että höyrystynyttä lentobensiiniä alkoi kertyä aluksen sisään. Jostakin tuli aikanaan kipinä ja Taihō räjähti kello 15.32[4] [5].
Toinen sukellusvene, USS Cavalla, ampui kuusi torpedoa kohti Shōkakua. Kolme torpedoa osui kohteeseensa kello 11.57 ja alus upposi pian[8][5].
Amerikkalaisten iltahyökkäys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myöhemmin iltapäivällä yhdysvaltalaiset lähettivät 216 konetta hyökkäykseen kohti vetäytyviä japanilaisia. Ne saavuttivat kaukana olleet japanilaiset ja upottivat kaksi säiliöalusta ja lentotukialus Hiyōn sekä saivat pahan osuman lentotukialus Zuikakuun.[9][10]
Jälkitapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanilaiset vetäytyivät Filippiinienmereltä myöhemmin illalla, mikä päätti taistelun. Japani kärsi korvaamattomia tappioita jo valmiiksi alimiehitettyyn laivastoonsa. Yhdysvaltalaiset tuhosivat kahden päivän aikana 90 prosenttia Japanin laivaston ilmavoimista, jonka uudelleenkokoamiseen japanilaiset olivat käyttäneet suurimman osan vuodesta. Varsinkin lentäjistä oli pulaa.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
- Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Battle of the Philippine Sea WWII-Pacific. Naval History and Heritage Command (National Museum of the U.S. Navy). Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Arni s. 249–270
- ↑ vdVat s. 316–342
- ↑ a b Arni s. 239
- ↑ a b c vdVat s. 316
- ↑ a b Arni s. 250
- ↑ a b c vdVat s. 323
- ↑ Arni s. 256
- ↑ Arni s. 260–266
- ↑ vdVat s. 325
- ↑ Arni s. 269
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Filippiinienmeren taistelu Wikimedia Commonsissa
