Fethiye
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: historiaosa kömpelöä, ehkä konekäännettyä kieltä. |
| Fethiye | |
|---|---|
 Näkymä Fethiyen keskustasta |
|
  Fethiye |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Turkki |
| Maakunta | Muğlan maakunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 875 km² |
| Väkiluku (2022) | 177 702 |
Fethiye on kaupunki Lounais-Turkissa Välimeren rannikolla. Siellä on noin 178 000 asukasta.[1]
Matkailu on tärkeä elinkeino kaupungissa.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fethiye sijaitsee suojaisan Fethiyenlahden rannalla, meren ja Taurusvuorten välissä. Se kärsi tuhoisasta maanjäristyksestä vuonna 1968, ja useimmat rakennukset on rakennettu sen jälkeen.[2]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupunkiin pääsee kolmea moottoritietä pitkin, ja se on 50 km:n päässä Dalamanin kansainväliseltä lentokentältä. Turistikauden aikana on monia lentoja Euroopan suurista kaupungeista Fethiyeen sekä Turkish Airlinesin kotimaan lentoja ympäri vuoden. Antalyan lentoasema, joka on kolmen tunnin ajomatkan päässä, on toinen matkailijoiden reitti kaupunkiin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fethiyellä, joka sijaitsee Välimeren rannikolla nykypäivän Turkissa, on pitkä ja rikas historia, joka juontaa juurensa muinaiseen Telmessoksen kaupunkiin. Legendan mukaan Telmessos sai nimensä kreikkalaisen jumalan Apollon pojan ja Antenorin tyttären mukaan, joka oli Troijan sodan aikana Odysseuksen ja Menelaoksen isäntä. Nimessä oleva jälkiliite "-ss" viittaa siihen, että kaupunki juontaa juurensa kolmannelle vuosisadalle eKr., vaikka tätä ei vielä tueta millään dokumentilla.[3]
Telmessos tunnettiin profetiastaan, ja se oli kuuluisa koko Vähä-Aasiassa ja sen ulkopuolella. Itse asiassa Aleksanteri Suuri luotti Telmessoksen profeetan Aristanderin ennustuksiin pelastaakseen hänet petokselta hänen kampanjansa aikana. Kreikkalainen historioitsija Strabo kuvasi Telmessoksen olevan Lycian vuoristossa lähellä Telmessoksen kaupunkia ja sen satamaa. Monet nykyajan Fethiyen alueelta löytyneet kirjoitukset kantavat myös nimeä Telmessos, mikä tukee edelleen teoriaa, jonka mukaan muinainen kaupunki sijaitsi samassa paikassa kuin nykyinen Fethiye.[3]
Telmessos oli pitkään itsenäinen kaupunki, mutta se ei ollut immuuni kolonisaatiolle. Vuonna 545 eaa. persialaiset hyökkäsivät Harpagosin komennossa Lykiaan ja ottivat hallintaansa Caunuksen ja Telmessoksen. Vuosina 535 ja 33 eaa. Telmessosta ja muita Lycian kaupunkeja hallitsi ensimmäinen satraappi. Vuonna 446 eaa., ennen Euremedonin sotaa, Telmessos sisällytettiin niiden Lycian kaupunkien luetteloon, jotka erosivat persialaisista ja liittyivät Attic-Delosin meriliittoon maksaen veroja joidenkin vuosien aikana. Persialaiset hallitsivat Telmessosta jälleen vuonna 390 eaa.[3]
Lyykialaisen dynastian Artumpara toimiessa heidän puolestaan.Vuonna 362 eaa. lykialaiset liittyivät persialaisia vastaan nousevaan satraappikapinaan, mutta Persialaisten puolelle asettunut Halikarnassoksen Maussoos tyrmäsi kapinan. Alue jaettiin sitten Länsi- ja Itä-Lykiaksi, ja Telmessos joutui Carian vallan alle. Tämä tilanne kesti Aleksanterin valloituksiin saakka, jolloin hän otti haltuunsa Halicarnassoksen ja Telmessoksen. Legendan mukaan Telmessos toivotti Aleksanterin tervetulleeksi kaupunkiin ilman vastarintaa komentaja Nearchuksen tempun ansiosta.[3]
Aleksanterin kuoleman jälkeen Telmessos joutui Egyptin Ptolemaios-dynastian hallintaan ja joutui myöhemmin Rooman vallan alle. Kaupunki menestyi tänä aikana, ja se oli tunnettu kuvanveistäjistään, jotka tuottivat monia hienoja taideteoksia. Telmessos menestyi edelleen Bysantin valtakunnan aikana, mutta lopulta seldžukkien turkkilaiset valloittivat sen 1000-luvulla. Nykyään muinainen Telmessoksen kaupunki on edelleen nähtävissä Fethiyen raunioissa.[3]
Kaupunki tunnettiin Makrina 1000-luvulla, kun turkkilaiset klaanit asettuivat alueelle. 1200-luvulla mongolit tunkeutuivat alueelle ja Seltšukian valtio jaettiin beylikeihin, ja Mentese-beylic valloitti Megrin (kuten Makri tunnettiin turkkiksi). Bysanttilaiset vastustivat Turkin herruutta alueella ja lähettivät kenraali Alexin ottamaan takaisin maata, mutta hän päätyi yhdistämään voimansa turkkilaisten kanssa ja kuoli kapinassa. Mentesogullarit puolustivat aluetta Rhodionin ritareja vastaan ja estivät heidän maansa valloituksen.[3]
Kuitenkin vuonna 1390 ottomaanien beylic ja sen vakiintunut valtio Iznikissä ja sen ympäristössä liitettiin lisää maata, ja Mentese-beyllikistä tuli osa ottomaanien valtakuntaa Yildirim Beyazitin hallinnassa. Ahmet Gazi Mentese-beylicistä taisteli ottomaaneja vastaan ja rakensi medressehin (teologisen koulun) Megriin, jonka venetsialaiset myöhemmin tuhosivat.
Ahmet Gazin kuoleman jälkeen vuonna 1391 mentesogullarit menettivät kaiken omaisuutensa ja asettuivat Timurin puolelle ottomaaneja vastaan, mikä johti heidän alkuperäisten maansa palauttamiseen. Yildirim Beyazitin poikien välisen valtataistelun aikana Mehmet Celebi kuitenkin tuhosi alueen Isa Beyn tukemisesta. Ottomaanit valloittivat vuonna 1424 Teke-beylicin ja vuonna 1426 Mentese-beylicin. Aluetta hallitsivat tuolloin paavin joukot, venetsialaiset ja Rodian ritarit.[3]
1800-luvun lopulla Mentese-nimi poistettiin ja alueesta tuli osa Muglan pashan hallitsemaa aluetta. Megri perustettiin kunnaksi vuonna 1874, ja Rodoksen Hadji Nikola oli sen ensimmäinen pormestari. Vuonna 1914 kunnanvaltuusto muutti Megrin nimen Fethiyeksi Feth[3]i Beyn, ensimmäisen turkkilaisen ilmavoimien lentäjän, joka kuoli turmassa. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja Ottomaanien valtakunnan hajoamisen jälkeen Fethiyestä tuli osa Turkin tasavaltaa.
Fethiyen alue tunnetaan myös nimellä Beskaza (viisi alaosastoa), vaikka nimen alkuperä ei ole selvä. Todennäköisimmin Mentese-beylicin vallan aikana siellä oli keskeinen Qadi (administarator), jolla oli avustajia viidellä alueella, joten paikalliset ihmiset tunsivat Fethiyen nimellä Beskaza. Tämä nimi oli niin suosittu, että se mainitaan kansanlauluissa ja kansantansseissa. Nykyään kaupunki on suosittu matkailukohde, joka tunnetaan kauniista rannoistaan, muinaisista raunioistaan ja luonnonkauneudesta.[3]