Ferrari 612 Can Am
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Artikkeli kaipaa kielenhuoltoa ja rakenteen selkeyttämistä. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty väliotsikoitavaksi, koska se parantaa luettavuutta ja selkeyttä. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: auttaisi selkeyttämään rakennetta |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kaudella 1967 heikosti menestyneen 350 CanAm -mallin jälkeen uutta CanAm Ferraria saatiin odottaa lähes koko kausi 1968. Ferrari panosti 1968 sekä Formula 1, että Formula 2 -luokkiin. Lisäksi valmisteltiin uutta ryhmän 6 prototyyppiä (312 P) kauteen 1969. Tämän vuoksi CanAm-projekti jäi hieman taka-alalle, ja uusi malli 612 CanAm debytoi vasta sarjan päätöskilpailussa Las Vegasissa 10.11.1968.
612 Can Am oli täysin uusi malli ja siinä oli suurin Ferrarin siihen asti valmistama moottori. 12-sylinterinen 6,2-litrainen V-moottori tuotti tehoa 620 bhp. Matala ja virtaviivainen kori varustettiin down forcea lisäävällä siivellä jotka tuohon aikaan tekivät tuloaan kilpa-autoihin. Ferrarin tapauksessa moottorin yläpuolelle sijoitettu siipi oli kuljettajan säädettävissä. Kehitystyön aikana auton paino nousi ollen lähes 800 kg. Merkittävän painonnousun alkujaan n. 700 kg painaneelle autolle muodosti juuri siipi/ilmajarru hydraulisine käyttömekanismeineen.
612 Can Amin (runkonumeroltaan 0866) kilpailuhistoria Las Vegasissa ei alkanut mairittelevasti. Aika-ajoissa Chris Amon oli sijalla 9. ja itse kilpailu päättyi keskeytykseen jo ensimmäisellä kierroksella.
Auto palautettiin Maranelloon ja sen kehitystyötä jatkettiin Italiassa. Auton alusta pysyi lähes muuttumattomana, mutta koria lyhennettiin 58 cm ja kavennettiin 10 cm. Samalla koria myös muotoiltiin uudestaan. Myös siipi poistettiin. Näillä muutoksilla autoa keveni hieman kuivapainon ollessa 680 kg.
612/69 ei ehtinyt Can Am-kauden 1969 kauden avaukseen mukaan, vaan se nähtiin vasta sarjan kolmannessa osakilpailussa Watkins Glenissä 13.7.1969 Amonin toimiessa edelleen kuljettana.[1] Kevään aikana tehdyn kehitystyön tuloksena auton suorituskyky oli parantunut huomattavasti; kilpailussa Amon oli lupaavasti sijalla 3. Seuraavassa osakilpailussa Edmontonissa Amon oli jo toinen. Viidenteen osakilpailuun tultaessa autoon oli lisätty valtava takasiipi down forcen lisäämiseksi. Amon oli jälleen kolmas ja ajoi myös uuden rataennätyksen. Kuudennessa osakilpailussa Elkhart Lakessa Amon keskeytti toiselta sijalta polttoainepumpun vaurioituessa. Bridgehamptonissa kilpailu päättyi myös keskeytykseen. Brooklynissä Amon otti paalupaikan, mutta teknisten ongelmien vuoksi ei voinut startata kilpailuun. Laguna Secan kilpailu päättyi keskeytykseen öljypumpun vaurioituessa.
Kauden päätteeksi autoon saatiin vielä uusi 6,9-litrainen moottori, joka tuotti noin 660 hevosvoimaa. Joissain lähteissä autosta käytetään tällöin tyyppimerkintään 712.
Lupaavista tuloksista huolimatta Ferrarin tehtaan tuki projektille oli vähäinen. Amonilla oli jatkuvasti pulaa sekä varaosista, että henkilökunnasta.
Kaudeksi 1970 auto siirtyi Earle-Cord Racing teamin haltuun. 0866 modifioitiin uudelle moottorille joka tällä kertaa oli 512S -mallin 5,0-litrainen V12. Joissain lähteissä autosta käytetään tällöin nimitystä 512P. Kaudelle 1971 auton runko rakennettiin uusiksi. Kuljettajanaan Jim Adams auto saavutti keskinkertaisia sijoituksia CanAmissa kausien 1970 ja -71 aikana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.racingsportscars.com/type/archive/Ferrari/612%20P.html Complete Archive of Ferrari 612P (englanniksi)
- ↑ http://www.racingsportscars.com/chassis/archive/0866%20%5b612%5d.html Complete Archive of Chassis 0866 [612] (englanniksi)