Fernando Belaúnde Terry

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Fernando Belaunde Terry)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fernando Belaúnde Terry
Perun presidentti
28. heinäkuuta 1980 – 28. heinäkuuta 1985
Edeltäjä Francisco Morales Bermúdez (sotilas)
Seuraaja Alan García Pérez
Perun presidentti
28. heinäkuuta 1963 – 3. lokakuuta 1968
Edeltäjä Nicolás Lindley López (sotilas)
Seuraaja Juan Velasco Alvarado (sotilas)
Kansanedustaja
1945 – 1948
Henkilötiedot
Syntynyt7. lokakuuta 1912
Lima
Kuollut4. kesäkuuta 2002 (ikä 89)
Lima
Ammatti arkkitehti
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Fernando Belaúnde Terry (7. lokakuuta 1912 – 4. kesäkuuta 2002) oli Perun presidentti kahteen otteeseen 1963–1968 ja 1980–1985. Hänet syöstiin vallasta sotilasvallankaappauksessa 1968 ja hänet valittiin uudelleen presidentiksi kahdentoista vuoden sotilasvallan jälkeen.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belaúnde syntyi Limassa keskiluokkaiseen espanjalaistaustaiseen perheeseen. Augusto B. Leguían diktatuurin aikana hänen isänsä Rafael ja diplomaattisetänsä Víctor Andrés Belaúnde joutuivat vainotuiksi, mikä ajoi perheen muuttamaan Ranskaan 1924, jossa Belaúnde kävi koulunsa ja opiskeli insinööriksi. Vuosina 1930–1935 hän opiskeli arkkitehtuuria Miamissa, jossa hänen isänsä opetti, ja Texasin yliopistoissa. Hän muutti Meksikoon ja työskenteli arkkitehtina, mutta palasi Peruun 1936 jatkamaan ammattiaan. Vuonna 1937 hän perusti alan lehden El Arquitecto Peruano.

Belaúnde valittiin hallituksen asuntorakentamisen konsultiksi. Vuonna 1943 hän alkoi opettaa arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua Liman Universidad Católicassa ja nousi myöhemmin laitoksen johtoon. Hän osallistui Universidad Nacional de Ingenierían arkkitehtuurin rakennuksen suunnitteluun ja valvoi sen rakennusta 1955.

Belaúnde aloitti poliittisen uransa 1944 ollessaan perustamassa Frente Democrático Nacionalia, jonka ehdokas José Bustamante y Rivero valittiin presidentiksi 1945. Belaúnde pääsi myös kongressiin, jonka toiminta ja vaalit lopetettiin Manuel A. Odrían vuoden 1948 vallankaappauksen myötä. Belaúnde palasi politiikkaan heti 1956, kun Ordía luopui vallasta. Opiskelijajärjestö Frente de Juventudes Democráticas nimitti hänet presidenttiehdokkaaksi. Kesäkuun 1. päivä vaalilautakunta kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä häntä ehdokkaaksi. Sen jälkeen hän järjesti marssiin, joka hajotettiin vesitykein ns. el manguerazossa. Lehtikuvissa maan lippua kantava Belaúnde johti mielenosoittajia ja kävi välittämässä vaatimuksensa poliisipäällikölle. Hallitus taipui vaatimuksiin ja Belaúnde pääsi ehdokkaaksi. Hän hävisi kuitenkin pankkiiri Manuel Prado Ugartechelle, josta syytti vaalivilppiä.

Hän perusti heinäkuussa 1956 Cuzcossa Acción Popular -puolueen, joka hänen mukaansa yhdisti inkojen perinteet ja yhteisöllisyyden moderniin sosiaalidemokratiaan. Belaúnde matkusteli ympäri maata kampanjoimassa ja haastoi jopa Pradistan kongressiedustajan kaksintaisteluun.

Vuonna 1959 Pradon hallinto kieltäytyi antamasta lupaa Acción Popularin kokoukselle; Belaúnde johti puhetta avajaisissa siitä huolimatta ja hänet pidätettiin ja vangittiin El Frontónin vankilasaarelle Liman edustalle. 12 päivän päästä kaikki syytteet hylättiin.

Belaúnde pyrki presidentiksi uudelleen 1962 AP:n ehdokkaana. Tiukassa vaalissa hän sai toiseksi eniten ääniä radikaalivasemmistolaisen APRAn Víctor Raúl Haya de la Torren jälkeen. Koska kumpikaan ehdokkaista ei saanut kolmannesta äänistä tullakseen valituksen suoraan, kongressi valitsi presidentin. APRAn ja asevoimien välisten epäluulojen vuoksi APRA joutui solmimaan sopimuksen entisen diktaattori Ordían kanssa, mikä tarkoitti, että Ordía pääsisi uudelleen presidentiksi koalitiohallituksessa. Syytteet vaalivilpistä johtivat kuitenkin siihen, että armeija astui jälleen väliin ja teki vallankaappauksen, jossa juntan johtajaksi tuli kenraali Ricardo Pérez Godoy. Godoy johti lyhytaikaista hallitusta ja järjesti uudet vaalit 1963, jotka Belaúnde voitti viiden prosenttiyksikön erolla.

Ensimmäinen presidenttikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kautensa aikana Belaúnde aloitti monia projekteja, kuten moottoritie Carretera Marginal de la Selva, joka yhdisti Tyynenmeren rannikon Chiclayon pohjoisen Amazonasiin ja San Martíniin. Tinajonesin, Jequetepequen, Majesin, Chavimochicin, Olmosin ja Chinecasin vesivoimaprojektit käynnistettiin ja Perun kansallinen pankki Banco de la Nación perustettiin.

Hänen hallintoaan syytettiin epäonnistumisesta talouspolitiikassa ja vuoteen 1967 mennessä Perun sol menetti merkittävästi arvoaan. Elokuussa 1968 hallitus ilmoitti päässeensä sopimukseen Standard Oil of New Jerseyn (nyk. Exxon) kanssa La Brean ja Pariñasin öljykentistä. Hallitus päätti maksaa yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiölle korvausta kenttien haltuunotosta, mikä herätti laajoja protesteja. Belaúnden medialle antama kopio sopimuksesta sisälsi vain kymmenen sivua ja allekirjoitukset oli ahdettu viimeisen sivun loppuun. Tämä herätti epäilyjä että sopimuksessa oli salaisia lisäehtoja. Puuttuvasta sivusta numero 11 tuli ykkösaihe uutisissa ja viimein paljastunut täydellinen sopimus sisälsi myös korvauksen. Belaúnden hallitus erosi 1. lokakuuta ja 3. lokakuuta armeija päätti poistaa Belaúnden virastaan vallankaappauksella.

Maan johtoon tuli kenraali Juan Velasco Alvarado, Belaúnde meni maanpakoon Argentiinaan ja armeija otti haltuunsa kiistellyt öljykentät. Maa palasi demokratiaan 1980, kun kenraali Francisco Morales Bermúdez lupasi vapaat vaalit. Belaúnde sai tällöin palata ja asettui jälleen ehdokkaaksi. Kilpaileva vasemmistolainen APRA oli jakautunut moneen leiriin ja Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi 1980 suurella enemmistöllä. Hän aloitti toisen kautensa 1979 säädetyn uuden perustuslain alaisuudessa, joka korvasi aikaisemman 1933 säädetyn.

Toinen presidenttikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisella kaudellaan Belaúnde palautti useat sanomalehden niiden omistajille ja pyrki korjailemaan Velascon maauudistuksen pahempia jälkiä, sekä paransi suhteita Yhdysvaltoihin, joka vasemmistolaisen sotilashallituksen aikana olivat olleet huonot.

Vuonna 1981 syttyi konflikti Ecuadorin kanssa sen miehittäessä kiistellyn alueen Comainan laaksossa Cóndorvuorten itäpuolella, mikä päättyi Ecuadorin tukikohtien tuhoon ja herrasmiessopimukseen.

Vuoden 1982 Falklandin sodan puhjetessa Belaúnde julisti Perun olevan tarvittaessa Argentiinan tukena kaikin tarpeellisin keinoin. Tähän sisältyi ilmavoimien tuki, laivoja ja lääketieteellistä apua. Belaúnden hallitus ehdotti rauhansopimusta, mutta Britannia päätti ottaa ne takaisin voimatoimin. Chilen Pinochetin tukiessa Britanniaa, Belaúnde vaati Latinalaisen Amerikan yhtenäisyyttä.

Sisäpolitiikassa hän jatkoi monia ensimmäisen kautensa hankkeita, kuten Chiclayon–Amazonasin maantietä. Hyvän alun jälkeen Belaúnden suosio kutistui inflaatioon ja talouden alamäkeen. Bruttokansantulo laski, ulkomainen velka kasvoi ja vasemmistosissien, kuten loistavan polun suosio kasvoi. Loistavan polun suhteen Belaúndelle ei juuri ollut mielenkiintoa, sissiliikkeet olivat käynnissä jo hänen ensimmäiselle kaudelleen, mutta niillä ei juuri ollut kannatusta. Nyt Ayacuchon departementti ja Apurímacin departementti piti julistaa hätätilaan. Taloudelliset ongelmat jatkuivat ja vuosien 1982–1983 El Niño tuhosi kalansaaliit ja aiheutti tulvia suuressa osassa maata.

Vuoden 1985 vaaleissa Belaúnden Acción Popular hävisi APRAlle ja Alan Garcíalle, josta tuli seuraava presidentti. Tämä oli ensimmäinen kerta kun maassa tapahtui vallanvaihdos demokraattisesti valitulta presidentiltä toiselle. Vuoden 1979 perustuslain mukaan hän sai elinikäisen senaattorin aseman kongressin ylähuoneessa senaatissa.

Vuoden 1990 vaaleissa hän oli Acción Popularin puheenjohtajana ja varapresidenttiehdokkaana tukemassa FREDEMO-listan Mario Vargas Llosaa. Vaalit voitti kuitenkin Alberto Fujimori. 1990-luvulla hän vastusti Fujimorin diktatuuria ja menetti elinikäisen senaattorin paikkansa 1993 perustuslain myötä.

Vuonna 2001 Beláunde luovutti AP:n puheenjohtajuuden Valentín Paniagualle, joka toimi Fujimorin jälkeen maan väliaikaisena presidenttinä. Saman vuoden toukokuussa hänen aviopuolisonsa Violeta Correa kuoli. Belaúnde kuoli Limassa 2002 89-vuotiaana. Hänen kuolemansa jälkeen julistettiin kolmipäiväinen maansuru.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Fernando Belaúnde Terry Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.3.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perun vaakuna
Perun presidentit
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fernando_Belaúnde_Terry&oldid=21482837”