Ferdynand Ossendowski

Ferdynand Ossendowski vuonna 1933

Ferdynand Antoni Ossendowski (27. toukokuuta 1876 Ludza, Vitebskin kuvernementti, Venäjän keisarikunta - 3. tammikuuta 1945 Grodzisk Mazowieck, Masovia, Puola) oli puolalainen kirjailija, tutkimusmatkailija, yliopistoprofessori ja antikommunistinen aktivisti.

Varhaisvuodet

Ossendowski jonka perhe kuului Liettuan tataareihin syntyi perheensä maatilalla lähellä Ludzan kaupunkia nykyisen Latvian alueella. Hän kävi kymnaasia Kamjanets-Podilskyissa mutta muutti sitten lääkäri-isänsä kanssa Pietariin jossa hän kävi venäjänkielistä koulua. Ossendowski opiskeli kemiaa Pietarin yliopiston matemaattis-fysikaalisessa tiedekunnassa. Hän oli professori Aleksander Zalewskin apulaisena ja matkusti laajalti muun muassa Siperiassa, Kaukasian alueella ja Altain vuoristossa. Kesäisin Ossedowski oli työssä Odessan ja Vladivostokin välillä liikennöineessä laivassa ja hän pääsi vierailemaan eri puolilla Aasiaa Japanissa, Sumatralla, Kiinassa, Malakan niemimaalla ja Indonesiassa. Ossendowski sai Pietarin kirjallisuusseuran palkinnon tekemänsä Intian-matkan kuvauksesta.

Vuonna 1899 Pietarissa tapahtuneiden opiskelijamellakoiden jälkeen Ossendowski joutui lähtemään Venäjältä. Hän muutti Pariisiin ja jatkoi opintojaan Sorbonnen yliopistossa, jossa hänen opettajinaan olivat Maria Curie-Skłodowska ja Marcelin Berthelot. Vuonna 1901 hän pääsi palaamaan Venäjälle jossa professori Zalewski kutsui hänet työhön vastaperustettuun Tomskin valtionyliopiston teknologiseen instituuttiin. Ossendowski opetti täällä kemiaa ja fysiikkaa, luennoi myös yliopiston maatalousakatemiassa ja julkaisi tutkimusartikkeleita hydrologian, geologian, fysikaalisen kemian, maantieteen ja fysiikan alueilta.

Venäjän-Japanin sodan puhjettua 1905 Ossendowski muutti Mantsuriassa sijainneeseen Harbinin kaupunkiin, jonne hän perusti teknillisen keskuslaboratorion. Tämä venäläisrahoitteinen laitos tutki alueen malmivarojen hyödyntämistä. Ossendowski toimi myös Venäjän maantieteellisen seuran Vladivostokin osaston johtajana ja tässä ominaisuudessa hän teki useita matkoja Koreaan, Sahalinin saarelle, Ussurin alueella ja Beringin salmen rannoille. Ossendowski oli myös yksi Mantsurian puolalaisyhteisön johtajista ja hän julkaisi täällä ensimmäisen puolankielisen romaaninsa Noc (Yö). Venäjän vuoden 1905 vallankumousyrityksen aikana Ossendowski oli mukana Mantsuriassa toimineen ja valtaan pyrkineen vasemmistolaisen keskusvallankumouskomitean toiminnassa. Vallankumouksen epäonnistuttua Ossendowski järjesti lakon jolla vastustettiin Venäjälle kuuluneessa Kongressi-Puolassa toteutettuja brutaaleja levottomuuksien tukahduttamistoimia. Hänet pidätettiin tämän vuoksi ja sotilastuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan. Tuomio muutettiin kuitenkin myöhemmän usean vuoden pakkotyörangaistukseksi.

Pietarista Kiinaan

Ossendowski pääsi vankeudesta 1907 mutta koska hän ei saanut työpaikkaa Venäjältä eikä voinut lähteä sieltä hän joutui omistautumaan kirjoittamiselle. Ossendowskin vankilakokemuksistaan kirjoittama romaani V ludskoi pyli sai hyvän vastaanoton Venäjällä ja kirjan saamaan maineen ansiosta Ossendowski saattoi palata vuonna 1908 Pietariin. Täällä hän jatkoi kirjojen kirjoittamista, johti Kulta- ja Platinateollisuuden yhdistystä ja kirjoitti myös venäjän- ja puolankielisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Ossendowski julkaisi muun muassa yhden tieteisromaanin, propagandakirjan saksalaisten vakoojien toiminnasta Venäjällä ja lentolehtisen jossa kuvattiin Saksan ja Itävalta-Unkarin joukkojen tekemiä sotarikoksia.

Maaliskuun vallankumouksen puhjettua Venäjällä 1917 Ossendowski muutti Omskiin Siperiaan jossa hän alkoi luennoida paikallisessa yliopistossa. Lokakuun vallankumouksen jälkeen ja Venäjän sisällissodan alettua Ossendowski liittyi amiraali Aleksandr Koltšakin valkoisten joukkoihin. Hän toimi muun muassa tiedustelu-upseerina, oli Siperiaan saapuneiden amerikkalaisten joukkojen yhteysupseerina ja avusti majuri Walerian Czuman 5. puolalaista kivääridivisioonaa. Vuonna 1918 Ossendowski vastasi lukuisien tsaarinaikaisten ja valkoisten venäläisten dokumenttien toimittamisesta ympärysvalloille, dokumenttien joukossa oli myös myöhemmin väärennöksiksi todettuja asiakirjoja Leninin ja bolševikkien Saksasta saamasta tuesta (niin sanotut Sisson-dokumentit).

Koltšakin kärsittyä tappion 1920 Ossendowski liittyi ryhmään puolalaisia ja valkoisia venäläisiä jotka pyrkivät pakoon bolševikkien hallitsemasta Siperiasta Mongolian, Kiinan ja Tiibetin kautta Intiaan. Ryhmä pääsi Kiinan valvomalle Mongolian alueelle mutta heidän matkansa keskeytyi siellä, koska alueen oli ottanut haltuunsa paroni Roman von Ungern-Sternberg joukkoineen. Ungern von Sternberg oli kiinnostunut buddhalaisuudesta ja lamalaisuudesta ja uskoi olevansa mongolien sodanjumalan Kangchenjungan reinkarnaatio. Ossendowski liittyi Ungern von Sternbergin joukkoihin ja komensi yhtä itsepuolustusosastoa. Hän toimi lyhyen aikaa myös Ungern von Sternbergin poliittisena neuvonantajana ja tiedustelupäällikkönä. Hänen toimistaan tänä aikana ei tiedetä paljoa ja jotkut kirjoittajat ovat väittäneet hänen osallistuneen tällöin myös Ungern von Sternbergin kokoamien aarteiden kätkemiseen.

Keväällä 1921 Ossendowski tapasi Urgassa myös mongolien johtohenkilöihin kuuluneen Bogd Khanin ja jo aiemmin hän oli tavannut länsimongolien kapinallisjohtajan Dža Laman. Ossendowski oleskeli Urgassa kaikkiaan yhdeksän päivän ajan 20. toukokuuta 1921 saakka kunnes hän sai paroni Ungern von Sternbergin avulla järjestettyä paluumatkansa. Ossendowski matkasi 12 päivän ajan Itä-Mongolian halki kamelikaravaanin mukana kunnes hän pääsi Mantsurian puolelle Kiinan itäisen rautatien varrelle. Ossendowski matkusti sitten junalla Pekingiin ja sieltä edelleen Japaniin ja Yhdysvaltoihin eikä hän enää palannut Mongoliaan.

New Yorkiin saavuttuaan Ossendowski liittyi vastaitsenäistyneen Puolan diplomaattikuntaan ja hän toimi mahdollisesti myös vakoojana. Vuonna 1921 hän julkaisi ensimmäisen englanninkielisen kirjansa Beasts, Men and Gods jossa hän kuvasi retkiään Venäjän sisällissodan aikana ja osallistumistaan Roman von Ungern-Sternbergin sotaretkiin. Kirjasta tuli myyntimenestys ja vuonna 1923 se käännettiin puolan kielelle ja useille muille kielille.

Ossendowskin menestyskirja herätti myös arvostelua. Monet Keski-Aasian tuntijat, etunenässä ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin pitivät Ossendowskin kirjan tarinoita mahdottomina ja katsoivat että kirja oli täynnä virheitä kuvatessaan aluetta ja sen kansoja. Hedin julkaisi myös kirjan Ossendowski und die Wahrheit (Ossendowski ja totuus), jossa hän asetti kyseenalaisiksi useita Ossendowskin kirjassaan kuvaamia seikkoja. Sven Hedin haastoi Ossendowskin jopa julkiseen väittelyyn Berliinissä. Myös kirjan viimeistä osaa Mysteerioitten mysteerio pidettiin plagiaattina edesmenneen ranskalaisen mystikon Alexandre Saint-Yves d'Alveydren (1842–1909) teoksista. Ossendowskin puolustajat puolestaan pitivät kirjan arvostelua Moskovasta johdettuna parjauskampanjana, koska Ossendowski oli kirjassaan kuvannut myös bolševikkien harjoittamia julmuuksia.

Kirjansa viimeisessä osassa Ossendowski kertoi Agarthaksi kutsutusta maanalaisissa luolastoissa sijaitsevasta valtakunnasta jota hallitsi Maailman kuninkaaksi kutsuttu valtias. Maailman kuningas ja hänen alamaisensa pyrkivät vaikuttamaan telepatian ja muiden yliluonnollisten keinojen avulla maanpäällisen maailman kehitykseen. Jonain päivänä tulevaisuudessa Maailman kuningas tulisi maanalaisesta valtakunnastaan maanpinnalle ja perustaisi uuden valistuneen maailmanjärjestyksen myös maan päälle. Ossendowskin mukaan kaikki mongolit olivat tietoisia Agarthan ja Maailman kuninkaan olemassaolosta. Ossendowskin haastattelemien mongolien mukaan Maailman kuningas oli tehnyt jo maanpäälle tuloaan valmistellesssaan lyhyitä vierailuita maan päällä Erdene Zuun ja Narobanchin luostareihin Mongoliassa.

Paluu Puolaan

Ossendowski palasi vuonna 1922 Puolaan ja asettui asumaan Varsovaan. Hän piti luentoja Varsovan yliopistossa ja toimi Puolan hallituksen neuvonantajana ja Neuvosto-Venäjän asioiden asiantuntijana. Ossendowski matkusteli myös ympäri maailmaa ja julkaisi kirjoja matkoistaan. Hänen kirjojaan ilmestyi yli 70 Puolassa ja niitä käännettiin 20 eri kielelle. Ossendowski olikin tällöin ulkomailla toiseksi suosituin puolalainen kirjailija Henryk Sienkiewiczin jälkeen. Hän julkaisi muun muassa Leninin elämäkerran (Lenin God Of The Godless, 1933), jossa hän arvosteli neuvostohallintoa ja kommunistijohtajien kaksinaamaisuutta. Kolmesta Ossendowskin kirjasta tehtiin Puolassa elokuva juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista.

Saksan hyökättyä syyskuun alussa 1939 Puolaan ja vallattua maan Ossendowski jäi asumaan Varsovaan. Vuonna 1942 hän kääntyi katoliseen uskoon oltuaan tätä ennen uskonnoltaan luterilainen. Vuonna 1943 Ossendowski liittyi maan alla toimineeseen Puolan kansallispuolueeseen ja oli mukana Puolan maanalaisen valtion toiminnassa valmistellen maanalaista koulutusohjelmaa ja sodanjälkeisen koulutuksen aloittamista.

Viimeiset vaiheet ja jälkimaine

Varsovan kansannousun kukistumisen jälkeen vakavasti sairas Ossendowski muutti Żółwinin kylään, joka sijaitsi Varsovan esikaupunkeihin kuuluneen Milanówekin lähellä. Hänet vietiin 2. tammikuuta 1945 Grodzisk Mazowieckissa sijainneeseen sairaalaan, jossa hän kuoli seuraavana päivänä. Ossendowski haudattiin Milanówekin hautausmaalle. Puna-armeijan vallattua alueen 18. tammikuuta 1945 NKVD etsi Ossendowskia ja hänet oli tarkoitus vangita Leninistä ja Neuvostoliitosta julkaisemiensa kirjojen vuoksi vastavallankumouksellisena agitaattorina. NKVD:n agentit kaivoivat Ossendowskin ruumiin ylös varmistuakseen että hän oli todella kuollut. Maailmansodan jälkeen Ossendowskin kirjat olivat kiellettyjä Puolassa ja niitä poistettiin kirjastoista ja poltettiin. Ossendowskin kirjoja päästiin uudelleen julkaisemaan maassa vasta vuonna 1989.

Ossendowskin muistolaatta Varsovassa Grójecka-katu 27:ssä)

Ossendowskin hauta Milanówekin hautausmaalla

Suomennettuja teoksia

• Eläimiä, ihmisiä ja jumalia; suom. Eino Palola. Otava 1924 (alkuteos Beasts, men and gods)
• Villissä Idässä: kertomuksia; suom. Eino Palola. Otava 1925 (alkuteos Man and Mystery)

Englannin kielellä ilmestyneitä teoksia

• Beasts, Men and Gods. E.P. Dutton & Company, Inc., New York 1922
• Black Magic of Mongolia. 1922
• With Baron Ungern in Urga. 1922
• Man and Mystery in Asia. E.P. Dutton & Company, Inc., New York 1923
• From President to Prison. George Allen & Unwin, London 1925
• The Shadow of the Gloomy East: A Moral History of the Russian People. E. P. Dutton & Company, New York 1925
• The Fire of Desert Folk: The Account of a Journey Through Morocco. E.P. Dutton & Co, New York 1926
• The Breath of The Desert: Oasis and Simoon: The Account of a Journey Through Algeria and Tunisia. E.P. Dutton & Co, New York 1927
• Slaves of the Sun: Travels in West Africa. E.P. Dutton & Co, New York 1928
• The Lioness: A Romance of the Riff Mountains. E.P. Dutton & Co, New York 1929
• Life Story of a Little Monkey: The Diary of the Chimpanzee Ket. 1930
• Lenin: God of the Godless. E.P. Dutton & Co., Inc, New York 1931

Aiheesta muualla

• Ossendowskin kirjoja Project Gutenbergissä
• Ossendowskin kirjoja Internet Archivessa
• On Edward Bulwer-Lytton: Agharta, Shambhala, Vril and the Occult Roots of Nazi Power, Joseph George Caldwell 2004
• Villi itä. Ferdinand Ossendowski : Man and mystery in Asia, London 1924, Iltalehti, 21.07.1924, nro 165, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Sakari Pälsi : Ossendowskin ihmekirja. Paljonko totta, paljonko tarua?, Suomen Kuvalehti, 28.02.1925, nro 9, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Ossendowski varoittaa Europaa, Uusi Suomi, 13.11.1927, nro 263, s. 32, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ossendowskin suomennettuja artikkeleita:

• Valkoisen miehen seikkailuja mustassa Afrikassa I. Yöllinen leopardinmetsästys, Kansan kuvalehti, 10.08.1928, nro 32, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Valkoisen miehen seikkailuja mustassa Afrikassa II. Neekerien metsästystapoja, Kansan kuvalehti, 17.08.1928, nro 33, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Valkoisen miehen seikkailuja mustassa Afrikassa III. Verenhimoisia poppamiehiä, Kansan kuvalehti, 24.08.1928, nro 34, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot