Feodor Roos
Feodor Wladimir Gabriel Roos (13. huhtikuuta 1867 Naantali – 15. syyskuuta 1946 Orivesi)[1] oli suomalainen vankilanjohtaja.
Roosin vanhemmat olivat Naantalin pormestari Anders Gabriel Roos ja Gustava Emilia Holmberg.[1] Roos kirjoitti ylioppilaaksi Åbo lyceumista 1886, suoritti oikeustutkinnon 1890 ja toimi Turun hovioikeuden auskultanttina. Hän oli Viipurin lääninvankilan kirjanpitäjänä 1892–1896 ja johtajana 1896–1899 ja sen jälkeen Helsingin lääninvankilan johtajana 1899–1918.[2][1] Vuoden 1918 sisällissodan aikana punaiset erottivat Roosin ja vangitsivat hänet omaan vankilaansa. Sodan jälkeen Roos oli ensin lyhyen aikaa Suomenlinnan vankileirin I piirin päällikkönä, toukokuusta kesäkuuhun 1918 Sotavankilaitoksen alaisena Helsingin sotilasvankiloiden johtajana ja kesäkuun lopusta alkaen koko Sotavankilaitoksen johtajana, kunnes se syyskuun puolivälissä yhdistettiin vankeinhoitolaitokseen.[3] Tämän jälkeen Roos oli vielä vuosina 1918–1919 Vankeinhoitohallituksen vankilatarkastajana.[1]
Vuonna 1919 Roos erosi virastaan ja siirtyi hoitamaan Orivedellä omistamaansa Holman kartanoa, jonka omistuksen hän luovutti 1933 pojalleen.[2] Hän kuoli siellä 1946.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Roos Feodor Wladimir Gabriel. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b Päivästä päivään (tilaajille) Helsingin Sanomat 14.4.1937, s. 6, HS Aikakone. Viitattu 25.9.2022.
- ↑ Tuukka Pirttilahti: ”Ylivoimainen tehtävä ’parhaillekin’: Vankileirien järjestäminen Helsingissä 1918”, s. 269–270, 275–276, 285 teoksessa Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa. Sotasurmat 1917–1918 (toim. Jarmo Nieminen). Gummerus, Helsinki 2015.
