Fenyyliglysidyylieetteri
| Fenyyliglysidyylieetteri | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-(fenoksimetyyli)oksiraani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1C(O1)COC2=CC=CC=C2 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C9H10O2 |
| Moolimassa | 150,17 g/mol |
| Sulamispiste | 3,5 °C[1] |
| Kiehumispiste | 245 °C[2] |
| Tiheys | 1,1092 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 0,24 g/l [3] |
Fenyyliglysidyylieetteri (C9H10O2) on epoksideihin ja aromaattisiin eettereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa polymeerien ja muiden yhdisteiden valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa fenyyliglysidyylieetteri on väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee vain hieman veteen ja paremmin useisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi asetoniin tai tolueeniin. Aine reagoi nukleofiilien kuten amiinien kanssa. Fenyyliglysidyylieetteri on ärsyttävä yhdiste ja voi olla karsinogeenista.[1][2][4][5]
Fenyyliglysidyylieetteriä valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa fenoli reagoi epikloorihydriinin kanssa. Muodostuva reaktiotuote reagoi tämän jälkeen emäksisissä oloissa muodostaen epoksidirenkaan.[1][6]
Fenyyliglysidyylieetteriä käytetään muun muassa liimoina käytettävien epoksihartsien valmistuksessa viskositeettia alentavana aineena. Se myös stabiloi kloorattuja yhdisteitä, kuten polyvinyylikloridia tai polyvinylideenikloridia. Fenyyliglysidyylieetteri käytetään lisäksi orgaanisten synteesien lähtöaineena.[1][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Eula Bingham, Barbara Cohrssen: Patty's Toxicology, s. 476. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-1-118-16581-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.4.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 248. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ 2,3-epoxypropyl phenyl ether: Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 3.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Fenyyliglysidyylieetterin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 3.4.2024
- ↑ a b Fenyyliglysidyylieetteri - Perustelumuistio HTP-arvolle 16.2.1998. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 3.4.2024.
- ↑ a b Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 687. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)