Fenyylietanoliamiini-N-metyylitransferaasi
| Fenyylietanolamiini-N-metyylitransferaasi | |
| |
| Ihmisen PNMT (PDBID: 2AN3). Kuvassa on kaksi monomeeriä. | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 9037-68-7 |
| EC-numero | 2.1.1.28 |
| Tietokannat | |
| KEGGt | KEGG |
| Entrez | 5409 |
| OMIM | 171190 |
| UniProt | P11086 |
Fenyylietanolamiini-N-metyylitransferaasi eli PNMT on ihmisten lisämunuaisissa oleva entsyymi, joka metyloi norepinefriiniä epinefriiniksi. PMNT:n kofaktori on S-adenosyyli-L-metioniini.[1] Pääosa ihmisten verenkierron epinefriinistä on lisämunuaisten PNMT:n tuottamaa.[2] Ihmisten PNMT:n geenin symboli on PNMT. Geeni on kromosomissa 17 kohdassa 17q12.[3]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmisten PNMT:n massa on 30.9 kDa.[3] Se on yhdestä peptidiketjusta koostuva eli monomeerinen proteiini, jossa on 282 aminohappoa. PNMT on rakenteellisesti samankaltainen esimerkiksi katekoli-O-metyytransferaasi ja glysiini-N-metyylitransferaasi.[1] Laboratorio-oloissa liuoksissa, joissa ei ole pelkistimiä, ihmisten PNMT voi muodostaa homodimeereitä, jotka ovat kiinni toisissaan disulfidisidoksin. Homodimeerit omaavat saman entsyymiaktiivisuuden kuin monomeerit.[4]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]S-adenosyyli-L-metioniini (SAM) on PNMT:n kofaktori. PNMT siirtää SAM:n kantaman metyyliryhmän norepinefriinin aminoryhmään. Norepinefriini muuntuu tässä metylaatioreaktiossa epinefriiniksi ja SAM S-adenosyyli-L-homokysteiiniksi (SAH). Ihmisillä PNMT:tä on eritoten lisämunuaisissa, mutta sitä on muun muassa myös sydämessä, silmien verkkokalvoissa ja aivoissa.[1]
PNMT pystyy myös metyloimaan muita fenyylietyyliamiineita ja tiettyjä tryptamiineja. Se voi esimerkiksi metyloida p-tyramiinista N-metyylityramiinia, p-oktopamiinista p-synefriiniä ja tryptamiinista N-metyylitryptamiinia.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c CF Stratton et al: Kinetic isotope effects and transition state structure for human phenylethanolamine N-methyltransferase. ACS chemical biology, 2017, 12. vsk, nro 2, s. 342–346. PubMed:27997103 doi:10.1021/acschembio.6b00922 ISSN 1554-8929 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ RI Sharara-Chami et al: Epinephrine deficiency results in intact glucose counter-regulation, severe hepatic steatosis and possible defective autophagy in fasting mice. The international journal of biochemistry & cell biology, 2012, 44. vsk, nro 6, s. 905–913. PubMed:22405854 doi:10.1016/j.biocel.2012.02.016 ISSN 1357-2725 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b A Berends et al: Intricacies of the molecular machinery of catecholamine biosynthesis and secretion by chromaffin cells of the normal adrenal medulla and in pheochromocytoma and paraganglioma. Cancers, 2019, 11. vsk, nro 8. PubMed:31390824 doi:10.3390/cancers11081121 ISSN 2072-6694 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ CL Gee et al: Disulfide-linked dimers of human adrenaline synthesizing enzyme PNMT are catalytically active. Biochimica Et Biophysica Acta, 2005, 1750. vsk, nro 1, s. 82–92. PubMed:15893506 doi:10.1016/j.bbapap.2005.03.006 ISSN 0006-3002 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ L Lindemann, MC Hoener: A renaissance in trace amines inspired by a novel GPCR family. Trends in Pharmacological Sciences, 2005, 26. vsk, nro 5, s. 274–281. PubMed:15860375 doi:10.1016/j.tips.2005.03.007 ISSN 0165-6147 Artikkelin verkkoversio.