Fats Sadi
Fats Sadi (alun perin Sadi Pol Lallemand; 23. lokakuuta 1927 Andenne – 20. helmikuuta 2009) oli belgialainen jazzmusiikin lyömäsoittaja. Hän tuli tunnetuksi vibrafonistina.[1]
Fats Sadi aloitti 10-vuotiaana ksylofonin soittamisen sirkuksissa ja musiikkisaleissa. Hän kiinnostui varhaisessa teini-iässä Louis Armstrongin musiikista ja siirtyi vibrafoniin kuultuaan Lionel Hamptonia. Hamptonin lisäksi Fats Sadi omaksui vaikutteita Milt Jacksonilta. Hän muutti Pariisiin vuonna 1951 ja työskenteli siellä yhdentoista vuoden ajan.[1] Ensimmäiset levytyksensä Fats Sadi teki Bobby Jasparin kanssa. Kokoonpanon johtajana hän teki ensimmäisen äänityksensä toukokuussa 1954.[2] 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alkupuolella Fats Sadi soitti ja levytti Saksassa ja Belgiassa.[1] Vuonna 1959 hän levytti trumpetisti Jimmy Deucharin kanssa.[2]
Fats Sadi liittyi vuoden 1962 lopussa Kenny Clarke/Francy Boland Big Bandiin. Hän kuului vuosien ajan myös Etienne Verschuerenin jazzorkesteriin.[1] Fats Sadin muita yhteistyökumppaneita olivat Henri Renaud, Django Reinhardt, Sahib Shihab, Silvio Francesco, Tony Bauwens, Lucky Thompson ja Stan Getz.[2][1] Fats Sadille myönnettiin vuonna 1996 Django d’Or. Kahden belgialaisen radioaseman järjestämässä kyselyssä hänet äänestettiin Vuoden eurooppalaiseksi vibrafonistiksi 1998.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
