Fasettiluokitus
Fasettiluokitus on luokittelujärjestelmä, jossa tiedonalaa kuvaillaan eri näkökulmista [1]. Fasetit ovat toisistaan riippumattomia, toisensa poissulkevia kategorioita [2], esimerkiksi luokittelu muodon, värin, materiaalin ja iän perusteella. Fasettiluokitusta sovelletaan käytännössä esimerkiksi verkkosivustojen sisällön järjestämisessä. Sivuston eri alasivut ovat fasetteja. Fasettiluokituksen teoreettisempi käyttötarkoitus on tiedon luokittaminen ja erikoisalojen tesaurusten rakentaminen. Fasettiluokituksen fasetit muodostetaan fasettianalyysin avulla (katso alla).
Hyvä esimerkki fasettiluokituksesta on intialaisen S. R. Ranganathanin (1892-1972) vuonna 1933 kehittämä Kaksoispisteluokitus (Colon Classification). Ranganathanin luomista faseteista eli käsitekategorioista käytetään lyhennettä PMEST, jossa P (Personality) tarkoittaa henkilöä, toimijaa tai aihetta, M (Matter) materiaalia tai ominaisuutta, E (Energy) toimintaa, S (Space) paikkaa ja T (Time) aikaa. [3]
Esimerkki fasettiluokituksesta:
Puisten huonekalujen suunnittelu 1800-luvun Suomessa
P huonekalut
M puu
E suunnittelu
S Suomi
T 1800-luku
Erot muihin luokittelujärjestelmiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikaisemmat luokitusjärjestelmät olivat enumeratiivisia eli luettelevia. Enumeratiivisiksi kutsutaan luokitusjärjestelmiä, joissa on valmiiksi pyritty luomaan luokka kaikille yleisille ja spesifeille asioiden tai sisällöllisten piirteiden yhdistelmille, joita dokumenteilla voi olla. Luokkia on vaikea lisätä jälkeenpäin, koska kaikki käytettävissä olevat luokat on jo lueteltu. Ongelmallista on luokitella aineistoa, joka käsittelee kahta tai useampaa aihepiiriä tai aihepiiriä, jota luokitusjärjestelmä ei tunne. [3]
Näihin ongelmiin Ranganathan pyrki löytämään ratkaisun kehittämällä Kaksoispisteluokituksen, joka hyödyntää fasetointia eri aiheiden organisoinnissa. Alun perin järjestelmä oli tarkoitettu kirjojen luokitteluun. Järjestelmä mahdollistaa tarkan sisällönkuvailun, mutta kirjojen fyysiseen järjestämiseen hyllyissä siitä ei ollut apua, koska yksittäinen kirja voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Digitaalisten aineistojen määrän kasvaessa fasettiluokituksen hyödyt tulivat paremmin esiin. Sen avulla on mahdollista järjestää laajoja, erityyppisiä aineistoja sisältäviä sivustoja, joiden sisältö muuttuu usein. Fasettiluokitus sopii hyvin kuvailemaan aineistoa, jota on vaikea sovittaa yhden otsikon alle. [4]
Fasettiluokituksen etu on kuitenkin joustavuus. Se on helposti muokattavissa, jos sisältö laajenee tai muuttuu. Luokitus tarjoaa helposti ymmärrettävän ja yksinkertaisen rakenteen suurten aineistojen hallintaan. [5]
Aineiston haku fasettien avulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fasettiluokitusta voidaan hyödyntää verkkosivujen sisällön järjestämisen lisäksi myös tiedonhaussa. Esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjaston ylläpitämässä fiktiivisen aineiston asiasanasto Verkko-Kaunokissa asiasanoja on mahdollista hakea esimerkiksi 1. genren, lajin tai tyylin, 2. teeman, 3. henkilön tai toimijan, 4. paikan tai 5. ajan perusteella. Palveluissa voidaan hakea millä tahansa fasetilla, jolloin käyttäjä voi valita oman lähestymistapansa. Ongelmaksi voi tosin muodostua, että jos hakupyyntö on liian tarkkaan rajattu hyvin monen fasetin yhdistelmä, pyyntö ei täsmää mihinkään aineiston dokumenttiin. [4]
Fasettianalyysi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fasettianalyysia hyödynnetään tesaurusten laadinnassa. Sen avulla voidaan selvittää tietyn aihepiirin keskeiset käsitteet ja niiden suhteet. Ennen fasettianalyysin tekoa voidaan valita valmiit peruskategoriat, esimerkiksi PMEST, joita voidaan soveltaa ja muokata myöhemmin tarpeen mukaan. Fasettianalyysi aloitetaan tutustumalla aihealueeseen. Aihepiiriin liittyviä yleis- ja erikoistermejä poimitaan alan kirjallisuudesta, hakukysymyksistä tai itse ideoiden. Erikoisalan tesaurusta luotaessa alan erikoistermit pyritään keräämään kattavasti asiantuntijoilta ja kirjallisuudesta. Näitä valittuja termejä kutsutaan isolaateiksi. Synonyymit poistetaan valitsemalla vain yksi käsitettä parhaiten kuvaava termi. [6]
Isolaatit ryhmitellään fasettien alle. Fasettien alle liitettyjä isolaatteja kutsutaan fokuksiksi. Tässä vaiheessa fasetteja voidaan muokata tai jättää pois, jos kaikkia ei tarvita. Muodostuneiden fasettien sisällä voidaan fokukset lajitella edelleen pienempiin ryhmiin eli alafasetteihin. Lopuksi fokukset järjestetään fasettien sisällä semanttisten suhteiden perusteella hierarkioiksi tai niistä voidaan muodostaa kronologinen tai aakkosellinen luettelo. Käyttäjän näkökulma on tärkeä huomioida eli miten tietoa todennäköisesti haetaan. Tätä voidaan selvittää tutkimalla tehtyjä tiedonhakupyyntöjä tai kysymällä ihmisiltä, millä perusteilla he hakisivat tietoa. [6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Garshol, Lars Marius: Metadata? Thesauri? Taxonomies? Topic Maps! Making sense of it all Ontopia. Viitattu 4.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Denton, William: How to make a faceted classification Miskatonic University Press. Viitattu 4.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Alaterä, Anu; Halttunen, Kai & Sormunen, Eero: Tiedon organisoinnin ja kuvailumenetelmien perusteet -opintoaineisto Osa 6. Sisällönkuvailu: luokitus ja indeksointi Internetix. Viitattu 4.12.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Lambe, Patrick: Organising knowledge: taxonomies, knowledge and organisational effectiveness. Oxford: Chandos, 2007. (englanniksi)
- ↑ Star, Susan Leigh: Grounded classification: Grounded theory and faceted classification. Library Trends, 1998, nro 47. (englanniksi)
- ↑ a b Sormunen, Eero: Tiedon organisoinnin ja kuvailumenetelmien perusteet -opintoaineisto Osa 7. Tesauruksen rakentaminen Internetix. Viitattu 4.12.2012.[vanhentunut linkki]