Fanjunkarsin torppa
Fanjunkarsin torppa oli Siuntiossa sijainnut sotilastorppa, jossa Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kivi asui vuosina 1864–1871 mamselli Charlotta Lönnqvistin luona. Kivi kirjoitti Fanjunkarsissa huomattavan osan tuotannostaan, mukaan lukien pääteoksensa Seitsemän veljestä kolmeen kertaan.[1] Alkuperäinen rakennus on purettu, mutta samalla paikalla on nykyään vuonna 2006 valmistunut kopio siitä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lönnqvist oli perinyt Sjundbyn kartanon mailla sijainneen torpan vanhemmiltaan, Jonas ja Maria Lönnqvistiltä. Asiakirjoissa torpan nimi oli Bruses, mutta sitä kutsuttiin Fanjunkarsiksi, sillä Jonas Lönnqvist oli ollut Ruotsin armeijassa lipunkantaja eli faanjunkkari (ruots. fanjunkare). Torppa sijaitsi nykyisen Siuntion kuntakeskuksen, Siuntion asemanseudun alueella Billskogintien ja Kuninkaantien risteyksessä. Rakennus oli torpaksi suuri, sadan neliömetrin kokoinen.[2] Laajennusten jälkeen siihen kuului sali, keittiö, kaksi kamaria ja kaksi eteistä.[1]
Mamselli Lönnqvist kuoli vuonna 1891.[2] Fanjunkarsin torppa toimi myöhemmin yksityisasuntona ja alakouluna. Vuonna 1934 se muutettiin Siuntion kotiseutumuseoksi ja Aleksis Kiven huone entisöitiin 1860-luvun asuun.[3] Vuonna 1944 Fanjunkars jäi Neuvostoliitolle luovutetulle Porkkalan vuokra-alueelle. Poistuessaan suomalaiset jättivät oveen venäjänkielisen vetoomuksen, jossa toivottiin rakennusta pidettävän hyvässä kunnossa sen historiallisen arvon vuoksi. Jossain vaiheessa vuokra-aikana neuvostoliittolaiset kuitenkin purkivat sen kivijalkaa myöten, virallisen selityksen mukaan koska se oli näköesteenä rajavyöhykkeellä. Hirret mahdollisesti kuljetettiin Neuvostoliittoon tai käytettiin polttopuina.[1][2]
Vuonna 2002 Siuntion kunta, seurakunnat, kotiseutuyhdistys ja paikallinen Säästöpankkisäätiö perustivat yhdessä Pro Fanjunkars -säätiön, jonka tarkoituksena oli rakentaa alkuperäiselle paikalle näköiskopio puretusta torpasta. Hanke sai taloudellista tukea muun muassa Suomen Kulttuurirahastolta ja Svenska Kulturfondenilta sekä yksityisiltä lahjoittajilta. Merkittävimmät rahoittajat olivat Säästöpankkisäätiö Siuntio ja Pomoväst. Uusi Fanjunkars rakennettiin talkootyönä vuosina 2003–2006, ja sen vihki pääministeri Matti Vanhanen Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta 2006.[4]
-
Aleksis Kiven käytössä ollut Raamattu, joka on alkujaan kuulunut Charlotta Lönnqvistin isälle.
-
Keittiön uuni on rakennettu täsmälleen alkuperäisen mukaiseksi. Höyrykuvun reunalla on kaksi Charlotta Lönnqvistin kahvipannua ja uuninluukku.
-
Salin, myöhemmän luokkahuoneen, ikkuna Uudessa Fanjunkarsissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Fanjunkarsin historia Fanjunkars. Viitattu 15.3.2013. (arkistolinkki)
- ↑ a b c Hilkka Toivonen: Charlotta Lönnqvist (Arkistoitu – Internet Archive) Fanjunkars. Viitattu 15.3.2013.
- ↑ Aleksis Kiveen liittyvät museot[vanhentunut linkki] Aleksis Kivi: Kansalliskirjailia -sivusto. Viitattu 15.3.2013.
- ↑ Fanjunkars-hanke Fanjunkars. Viitattu 15.3.2013. (Arkistolinkki)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fanjunkarsin torppa Wikimedia Commonsissa
- Fanjunkarsin kotisivu (archive.org)
- Rahikainen, Esko: Fanjunkars. Aleksis Kiven kirjailijakoti. Helsinki: Pro Fanjunkars-säätiö, Aleksis Kiven Seura, 2008. ISBN 978-952-92-3847-7
- Rahikainen, Esko: Fanjunkars. Alexis Kivis författarhem. Helsinki: Stiftelsen Pro Fanjunkars, Aleksis Kivi Sällskapet, 2009. ISBN 978-952-92-5533-7 (ruotsiksi)
- Fanjunkars - runoilijapyhäkkö, Suomen Kuvalehti, 9.10.1926, nro 41, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot