Falémé

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo joesta. Falémé on myös kunta Malissa.
Falémé
Faléméjoki Tombouran luona voimakkaan harmattan-tuulen aikana.
Faléméjoki Tombouran luona voimakkaan harmattan-tuulen aikana.
Alkulähde Fouta Djallon
Laskupaikka Senegaljoki Bakelin luona
Maat Guinea, Mali ja Senegal
Pituus 625 km
Virtaama 170 /s
Valuma-alue 29 000 km²
Senegaljoki ja sen valuma-alue.
Senegaljoki ja sen valuma-alue.

Falémé on Senegalin sivujoki Guineassa, Malissa ja Senegalissa. Sen pituus on 625 kilometriä[1] ja valuma-alueen laajuus 29 000 neliökilometriä[2].

Falémé on Senegalin tärkein sivujoki[3]. Se saa alkunsa Touguén kaupungin koillispuolelta Fouta Djallonin ylängön pohjoisosasta[2]. Joki virtaa mutkitellen kohti pohjoista,[4] jossa se muodostaa osan Malin ja Senegalin välisestä rajasta[5]. Se laskee Senegaliin Bakelin kaupungin luona[4].

Joen keskimääräinen virtaus Kidiran mittauspaikalla on 170 kuutiometriä sekunnissa. Virtaus on suurimmillaan heinäkuusta lokakuuhun. Tammikuusta kesäkuuhun joki on eräinä vuosina kokonaan kuiva.[6]

Falémé on historiallisen Bamboukin kulta-alueen pääväylä. Nykyään kultaa louhitaan teollisesti joen rannalla Loulossa ja Tabakotossa. Suunnitteilla on myös suuren rautakaivoksen perustaminen.[5]

  1. Rochette, C.: Le Bassin du fleuve Sénégal, s. 22. Paris: ORSTOM, 1974. ISBN 2-7099-0344-X Teoksen verkkoversio.
  2. a b Maïga, Mahamadou: Le bassin du fleuve Sénégal: De la traite négrière au développement sous-régional auto-centré, s. 15. Paris: L’Harmattan, 1995. ISBN 2-7384-3093-7
  3. Michel, Pierre: Les bassins des fleuves Sénégal et Gambie: Étude géomorphologique. Tome 1, s. 11. Paris: Orstom, 1973. Teoksen verkkoversio.
  4. a b Bader, Jean-Claude & Cauchy, S.: Actualisation de la monographie hydrologique du fleuve Sénégal: rapport final, s. 11. Dakar: OMVS, 2013. Teoksen verkkoversio.
  5. a b L’atlas de la Moyenne Vallée de Fleuve Sénégal, s. 20, 34, 48–49. Grdr, 2015. ISBN 979-10-95026-00-6 Teoksen verkkoversio.
  6. UNH/GRDC: Station Kidira grdc.sr.unh.edu. Viitattu 11.2.2018.