FS De Grasse (1946)
| De Grasse | |
|---|---|
_in_1957.jpg) De Grasse |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arsenal de Lorient |
| Kölinlasku | marraskuu 1938 |
| Laskettu vesille | 11. elokuuta 1946 |
| Palveluskäyttöön | 3. syyskuuta 1956 |
| Poistui palveluskäytöstä | 25. tammikuuta 1974 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 9 389 t |
| Pituus | 188,3 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 18,6 m |
| Syväys | 5,5 m |
| Koneteho | 110 000 shp |
| Nopeus | 33 solmua |
| Miehistöä | 70 upseeria, 160 aliupseeria ja 750 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
16 x 127 mm Mle 1948 -tykkiä kaksoistorneissa 20 x 57 mm Mle 1951 -tykkiä kaksoistorneissa |
De Grasse (runkonumero C610) oli Ranskan laivaston De Grasse -luokan ilmatorjuntaristeilijä, jonka valmistus alkoi ennen toista maailmansotaa. Se liitettiin lopulta 1956 Ranskan laivastoon ja osallistui Ranskan ydinkokeisiin Mururoalla. Alus oli nimetty Grasetillyn markiisin ja Grassen kreivin François Joseph Paulin mukaan.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: De Grasse -luokka
Alus tilattiin 31. joulukuuta 1936 vuoden 1937 hankinnoissa Arsenal de Lorientilta. Tilauksen mukaan aluksen tuli valmistua syyskuussa 1942 kevyenä risteilijänä, jonka aseistukseksi piti tulla yhdeksän 152 millimetrin tykkiä. Köli laskettiin 28. elokuuta 1939. Työt kuitenkin keskeytyivät 3. syyskuuta toisen maailmansodan alkaessa ja jatkuivat 28. syyskuuta käytettävissä olevin resurssein. Saksan edettyä Ranskaan työt keskeytettiin uudelleen 10. kesäkuuta 1940 aluksen ollessa 28 prosenttisesti valmis. Saksalaiset miehittivät Lorientin 28. kesäkuuta, jolloin töitä jatkettiin telakan vapauttamiseksi muuhun käyttöön.
Työt edistyivät hitaasti ja elokuussa 1942 annettiin määräys aluksen muuttamisesta lentotukialukseksi. Liittoutuneet valtasivat telakan 9. toukokuuta 1945, jolloin töitä taas jatkettiin. Alus laskettiin vesille 11. syyskuuta 1946, mutta työt keskeytettiin uudelleen ilmatorjuntaristeilijäsuunnitelmien valmistamiseksi. Lopulta tehtiin päätös aluksen muuttamisesta ja työt pääsivät jatkumaan tammikuussa 1951. Lisäviivettä toi vielä aluksen uppoaminen kesäkuussa 1954. Alus valmistui 3. elokuuta 1956.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus määrättiin korvaamaan Georges Leygues laivueen johtoaluksena ja siten se ei osallistunut vuoden 1956 Suezin kriisiin. Alus teki 1962 maailmanympäripurjehduksen. Se muutettiin 1964-1965 Tyynenmeren osaston (ransk. Centre d'expérimentation du Pacifique) komentoalukseksi, jollaisena se oli ydinasekokeissa 1966-1972 Mururoalla ja Fangataufassa.[2]
Alus poistettiin palveluksesta 28. helmikuuta 1973, jonka jälkeen se nimettiin Q521:ksi. Alus romutettiin 1975 Italiassa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
- Jordan, John & Moulin, Jean: French Cruisers 1922-1956. Barnsley, UK: Seaforth Publishing, 2013. ISBN 978-1-84832-133-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Lentotukialukset | |
|---|---|
| Taistelulaivat ja -risteilijät | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
Duguay-Trouin•FS Jeanne d'Arc•FS Émile Bertin•La Galissonnière • FS De Grasse |
| Miinalaivat | |
| Contre-torpilleus | |
| Hävittäjät | |
| Sukellusveneet |
Requin•Sirène•Ariane•Circé•Redoutable•Saphir•FS Surcouf•Argonaute•Diane•Orion•Minerve•Aurore |
| Vesilentokoneiden emälaivat |
| X peruutettu |