Northrop F-89 Scorpion

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta F-89 Scorpion)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Northrop F-89 Scorpion
Northrop F-89 Scorpion -hävittäjien muodostelma Goose Bay:ssa.
Northrop F-89 Scorpion -hävittäjien muodostelma Goose Bay:ssa.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Northrop
Suunnittelija Jack Northrop
Miehistö 2 (lentäjä sekä tutka/aseupseeri)
Ensilento 16. elokuuta 1948
Valmistus lopetettu ei tietoa, käyttö lopetettu 1969
Valmistusmäärä yli 350
Mitat
Pituus 16,41 m
Kärkiväli 18,18 m
Korkeus 5,36 m
Siipipinta-ala 52.21 m²
Nopeus 1 024[1] km/h
Lentomatka 4 128 (2 800 mi.) km
Tyhjäpaino 11 428 kg
Voimanlähde
Koneisto 2x Allison J-35-A-35 turbojet
Teho 3 266 kg kukin (7 200 lb)
Aseistus
Aseistus 70 mm Mighty Mouse -rakettikasetit (yht. max. 104 rakettia) tai/sekä 3x AIM-4 Falcon ilmataisteluohjukset, sijainti siipien kärjissä olevissa asesäiliöissä tai siipien alla, taikka AIR-2 Genie, ohjaamaton ydinaseraketti

Northrop F-89 Scorpion on yhdysvaltalainen Hävittäjälentokone eli suihkuhävittäjä.

Konetyypin ensilento oli 16. elokuuta 1948. Siinä on kaksi Allison J-35 A-35-tyyppistä jälkipoltolla varustettua suihkumoottoria, teholtaan 3 266 kg kumpikin. Ne antoivat koneelle 1 024 km/h maksiminopeuden. Koneen saavuttama enimmäiskorkeus oli 14 995 metriä, ja toimintaetäisyys oli 4 184 km. Nousukyky oli 1 600 metriä minuutissa.[1]

F-89:ää käytettiin jokasään torjuntahävittäjänä, sekä yöhävittäjänä. Se korvasi sekä F-82 Twin Mustangin että P-61 Black Widowin näissä käyttötarkoituksissa. F-89 Scorpion oli viimeisiä suorasiipisiä suihkuhävittäjiä. Northrop F-89 Scorpion vedettiin rintamapalveluksesta vuodesta 1959 lukien, sekä lentävän kansalliskaartin, ANG:n palveluksesta vuonna 1969.[1]

Kone tuli tunnetuksi sen ampuman AIR-2 Genieatomiraketin vuoksi. Tämän aseen testaus eli ydinkoe toteutettiin Nevadan autiomaassa, koodinimellä "Plumbbob - Shot John". Ydinräjäytyksen tuhovoima oli noin 1,5 kT. Ydinraketti räjäytettiin noin 4 300 metrin päässä sen ampuneesta koneesta, 6 100 metrin korkeudessa.[2]

Kaikkiaan noin 350 lentokonetta muunnettiin D-tyypistä J-tyypiksi, joka pystyi laukaisemaan AIR-2 Genien. D-mallit saattoivat kantaa Mighty Mouse -raketteja jopa 104 kappaletta. Mighty Mouse oli ohjaamaton ilmasta ilmaan ammuttava ilmataisteluase.

Muu avioniikka (D-muunnos): Hughes E-6 -tulenjohtojärjestelmä sekä APG-40-tutkajärjestelmä.

Esittelyssä näytteillä Douglas AIR-2 Genie -atomiraketin laukaissut kone.

Koneen mitat: (tiedot D-versiosta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pituus 16,41 m
  • Siipien kärkiväli 18,18 m
  • Korkeus 5,36 m
  • Tyhjäpaino 11 428 kg
  • Enimmäispaino lentoonlähdössä 19 160 kg
  • Miehistö: 2 (ohjaaja + ase- ja tutkaoperaattori)
  • Enintään 104 kpl 2,75 tuuman (70 mm) Mighty Mouse -ilmataisteluraketteja, sijainti siivenkärkien alla erillisissä rakettipodeissa
  • Vaihtoehtoisesti: 3 kpl AIM-4 Falcon -ohjusta sekä 27 kpl Mighty Mouse -raketteja
  • J-versiossa enintään 2 kpl Douglas AIR-2 Genie -ilmataisteluraketteja ydinkärjellä W25 varustettuna (1.5 kT)
  • Francis Crosby: Modern Fighter Aircraft, Southwater Books/Anness Publishing, 2004, London England (s. 101) ISBN 1-84215-991-7
  1. a b c Crosby F., 2004: s. 101
  2. https://www.atomicheritage.org/history/operation-plumbbob-1957 Viitattu 24.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]