Eugenie Clark
| Eugenie Clark | |
|---|---|
 Eugenie Clark vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. toukokuuta 1922 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 25. helmikuuta 2015 (92 vuotta) Sarasota, Florida, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Hunter College New Yorkin yliopisto |
| Instituutti |
Cape Hazen merilaboratorio Marylandin yliopisto |
| Tutkimusalue | iktyologia |
| Tunnetut työt | haiden tutkimus |
Eugenie Clark (4. toukokuuta 1922 New York, New York, Yhdysvallat – 25. helmikuuta 2015 Sarasota, Florida, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen iktyologi, joka oli erikoistunut erityisesti haiden ja trooppisten kalojen tutkimiseen. Hän johti useita tutkimusretkikuntia ympäri maailmaa ja tutki haiden käyttäytymistä myös laboratoriossa. Clark todisti, että hait ovat oletettua älykkäämpiä eläimiä. Hän oli mukana perustamassa Floridaan Cape Hazen merilaboratoriota ja teki pitkän opetusuran Marylandin yliopistossa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus ja opiskeluaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eugenie Clark syntyi vuonna 1922 New Yorkissa. Hänen isänsä oli yhdysvaltalainen Charles Clark ja äitinsä japanilaissyntyinen Yumico Mitomi.[2] Hänen parturi-isänsä kuoli hänen olleessaan kaksivuotias. Yumico kasvatti tyttärensä tämän jälkeen yksin ja teki töitä uimaopettajana ja myyjänä.[3] Eugenie kiinnostui kaloista jo lapsena käydessään akvaariossa, joka oli hänen äitinsä työpaikan lähellä. Äiti jätti yhdeksänvuotiaasta alkaen Eugenien sinne viihdyttämään itseään useiksi tunneiksi jokaisena lauantaiaamuna.[4]
Valmistuttuaan William Cullen Bryant High Schoolista Clark aloitti eläintieteen opinnot Hunter Collegessa.[4] Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon 1942 ja pyrki jatko-opintoihin Columbian yliopistoon. Clark ei saanut sieltä paikkaa, koska tiedekunnan johtaja pelkäsi, että hän jättäisi lopulta uransa ja keskittyisi perheenperustamiseen. Clark hyväksyttiin New Yorkin yliopiston, missä häntä ohjasi iktyologi Charles Breder. Hän valmistui maisteriksi 1946 ja eläintieteen tohtoriksi 1950. Kalojen geenejä tutkinut Myron Gordon oli ottanut Clarkin American Museum of Natural Historyyn tutkimusavustajakseen ja sponsoroinut tämän väitöstutkimusta.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Clark pääsi 1949 Pacific Science Boardin ja Laivaston tutkimusviraston kautta tutkimaan kaloja ja erityisesti myrkyllisiä kaloja Mikronesiaan.[2] Hän keräsi tietoa Guamin, Saipanin ja Palaun vesistä. Clark jatkoi 1950–1952 kalatutkimusta Punaisellamerellä. Hän keräsi noin 300 kalanäytettä, mukaan luettuna noin 40 myrkyllistä kalaa. Clark sai vuonna 1952 avustuksen, jonka turvin hän pystyi kirjoittamaan ensimmäisen kirjansa, Lady with a Spear.[3]
Lady with a Spear kertoi Clarkin kokemuksista Punaisellamerellä.[3] Siitä tuli myyntimenestys, ja se käännettiin italiaksi, japaniksi, saksaksi, tanskaksi, norjaksi, ruotsiksi, arabiaksi ja pistekirjoitukselle. Kirja inspiroi Floridan Manasota Keyllä asuneita filantrooppeja Anne ja William H. Vanderbiltiä. Heidän ehdotuksestaan ja tuellaan Clark avasi tammikuussa 1955 Cape Hazen merilaboratorion Placidaan (myöhemmin Mote Marine Laboratory).[2] Placidassa Clark aloitti laajat tutkimuksensa haiden käyttäytymisestä. Hän muun muassa teki ensimmäisenä tutkimusta haiden älykkyydestä. Vain muutamassa päivässä haialtaan hait oppivat kuonollaan tökkäämään laitetta, joka tarjoili niille ruokaa. Merilaboratoriossa Clark tutki myös muun muassa meriahvenia ja havaitsi, että ne pystyvät vaihtamaan sukupuoltaan kymmenessä sekunnissa.[3]
Clark liittyi 1968 Marylandin yliopiston opettajakuntaan, mutta hän pysyi koko uransa ajan myös yhteydessä Moten merilaboratorioon.[1] Clark opetti Marylandissa aina vuoteen 1992, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hänestä tuli siellä yliopiston professori ja vanhempi tutkija.[5]
Opetustöiden ohella Clark kirjoitti edelleen kirjoja ja teki tutkimusmatkoja. Hän julkaisi vuonna 1969 kirjan The Lady and the Sharks, joka käsitteli haiden ja muiden merieläimien käyttäytymistä ja fysiologiaa sekä hänen omia kokemuksiaan sukeltajana, biologina ja opettajana.[2][5] Hän teki tutkimusmatkoja 20 maahan ja kirjoitti muun muassa 12 artikkelia National Geographiciin. Jukatanin niemimaalla Clark tutki tyttärensä Ayan, opiskelija Anita Georgen ja valokuvaaja David Doubiletin kanssa merenalaisia luolia, jossa tiikerihait ja muut avoimen veden hait lepäsivät pohjalla ja antoivat sukeltajien jopa koskettaa niitä. Aiemmin oltiin luultu, että näiden hailajien piti uida jatkuvasti, jotta vesi liikkuisi läpi kidusten. Clarkin ansiosta onnistuttiin myös tuntemaan vankiluikeron elämäntavat, ja hän teki Punaisellamerellä ja Akabanlahdella uraauurtavaa tutkimusta.[2]
Clark edisti myös Punaisenmeren ja Akabanlahden suojelutyötä. Hän omistautui Ras Muhammadin alueen suojelemiseen. Ras Muhammadissa on merkittäviä koralliriuttoja, ja Clarkin työn ansiosta vuonna 1983 perustettiin Egyptin ensimmäinen kansallispuisto, Ras Muhammadin kansallispuisto.[2]
Eläköitymisensä jälkeen Clark jatkoi sukelluksiaan. Hän piti pienen tauon, kun häneltä löydettiin vuonna 2004 keuhkosyöpä. Vuonna 2009 hän juhli 87-vuotissyntymäpäiväänsä pienessä sukelluslaitteessa 270 metrin syvyydessä Tahoejärvellä. Viimeisen sukelluksensa Clark teki kesäkuussa 2014, kun hän toi sukeltajaryhmän tutkimaan säppikaloja Salomonsaarille. Clark teki matkan aikana yhden 25 metriin suuntautuneen sukelluksen.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Clark oli naimisissa viisi kertaa. Hän sai toisen miehensä Ilias Konstantinun kanssa neljä lasta. He erosivat vuonna 1967.[5]
Clark taisteli viimeiset vuotensa keuhkosyöpää vastaan. Hän kuoli taudin komplikaatiohin kotonaan Sarasotassa helmikuussa 2015.[2]
Merkitys ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Clark oli aikansa johtavia meribiologeja. Hän oli erityisen tunnettu haiden ja trooppisten kalojen tutkijana. Hän johti yli 200 kenttätutkimusretkikuntaa Puhaisellemerelle, Akabanlahdelle, Karibialle, Meksikoon, Japaniin, Palaulle, Papua-Uuteen-Guineaan, Salomonsaarille, Thaimaahan ja Indonesiaan. Hän kirjoitti kolme kirjaa ja yli 175 artikkelia. Osa artikkeleista julkaistiin johtavissa vertaisarvioiduissa aikakauslehdeissä, kuten Sciencessä, ja osa oli populaaritieteellisiä artikekelita National Geographiciin.[2] Clark nimesi useita kalalajeja, ja useita lajeja on nimetty hänen kunniakseen.[1] Hän nimesi tyttärensä Nikin mukaan Trichonotus nikii -lajin. Clarkin mukaan nimettyjä lajeja ovat Callogobius clarki, Sticharium clarkae ja Enneapterygius clarkae.[2] Lisäksi hän opetti 60 yhdysvaltalaisessa yliopistossa ja 19 muussa maassa.[5]
Clark onnistui todistamaan urallaan, että hait olivat paljon uskottua monipuolisempia eläimiä. Hän onnistui opettamaan haita painamaan kohdatta ja soittamaan kelloa ruokapalkkiota vastaan. Lisäksi hän todisti, että hait erottavat erilaisia muotoja ja värejä. Clark jopa väitti oppineensa tuntemaan tutkimushainsa yksilöinä.[4] Clark puhui urallaan myös haiden puolesta ja niiden pahamaista mainetta vastaan. Hän sanoi, että Steven Spielbergin elokuva Tappajahai ja sen jatko-osat herättivät turhaan pelkoja haita kohtaa. Clark oli myös varhaisia tutkimuskäyttöön käytetyn laitesukelluksen kehittäjä. Hän teki urallaan satoja sukelluksia ja yli 70 syvänmeren sukellusta sukelluslaitteilla.[5]
Clark sai urastaan useita tunnustuksia. Hän sai 1975 Society of Woman Geographersin kultamitalin, 1982 John Stoneman Marine Environmental Awardin, 1986 The Explorers Clubin Lowell Thomas -palkinnon ja 1993 National Geographic Societyn Franklin L. Burr -palkinnon.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oakes, Elizabeth H.: Encyclopedia of World Scientists. New York: Facts on File, 2007. ISBN 978-0-8160-6158-7 Google-kirjat (viitattu 4.4.2015).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Stone, Andrea: ’Shark Lady’ Eugenie Clark, Famed Marine Biologist, Has Died National Geographic. 25.2.2015. National Geographic Society. Viitattu 4.4.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Rutger, Hayley: Remembering Mote’s ”Shark Lady”: The Life and Legacy of Dr. Eugenie Clark 5.3.2015. Mote Marine Laboratory & Aquarium. Viitattu 4.4.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Oates, s. 139–140.
- ↑ a b c Eugenie Clark, shark expert - obituary The Telegraph. 7.3.2015. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 4.4.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e McFadden, Robert D.: Eugenie Clark, Scholar of the Life Aquatic, Dies at 92 NYTimes.com. 25.2.2015. The New York Times Company. Viitattu 4.4.2015. (englanniksi)
