Etyylimetyylifenyyliglysidaatti
| Etyylimetyylifenyyliglysidaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Etyyli-3-metyyli-3-fenyylioksiraani-2-karboksylaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCOC(=O)C1C(O1)(C)C2=CC=CC=C2[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C12H14O3 |
| Moolimassa | 206,232 g/mol |
| Kiehumispiste | 273,5 °C[2] |
| Tiheys | 1,044 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 1 g/l (20 °C)[3] |
Etyylimetyylifenyyliglysidaatti (C12H14O3) on epoksideihin ja estereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hajusteena ja aromiaineena.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa etyylimetyylifenyyliglysidaatti on väritöntä tai kellertävää nestettä. Aineella on tunnusomainen voimakkaan mansikankaltainen tuoksu ja maultaan se on hieman hapan ja mansikankaltainen. Yhdisteellä esiintyy sekä optista isomeriaa että cis-trans-isomeria ja kaupallinen etyylimetyylifenyyliglysidaatti on neljän eri isomeerin raseeminen seos. Toisinaan etyylimetyylifenyyliglysidaattia kutsutaan myös nimellä mansikka-aldehydi, vaikka sen rakenteessa ei ole aldehydeille tunnusomaista funktionaalista ryhmää.[4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etyylimetyylifenyyliglysidaattia valmistetaan emäksisissä olosuhteissa asetofenonin ja etyyliklooriasetaatin välisellä niin kutsutulla Darzens-kondensaatiolla. Reaktiossa muodostuvien eri isomeerien välinen suhde riippuu käytetystä emäksestä.[4][5] Etyylimetyylifenyyliglysidaattia voidaan käyttää hajusteena kosmetiikkatuotteissa esimerkiksi saippuoissa. Sitä käytetään myös aromiaineena elintarvikkeissa kuten jäätelöissä ja leivonnaisissa.[4][5][6][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 77-83-8 – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 9.5.2017.
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3–264. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.5.2017). (englanniksi)
- ↑ Ethyl 2,3-epoxy-3-phenylbutyrate:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 21.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Johannes Panten & Horst Surburg: Flavors and Fragrances, 3. Aromatic and Heterocyclic Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 9.5.2017
- ↑ a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 507. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
- ↑ a b George A. Burdock,Giovanni Fenaroli: Fenaroli's handbook of flavor ingredients, s. 631–632. CRC Press, 2016. ISBN 9781420090864 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Dolf De Rovira: Dictionary of Flavors, s. 281. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-0-470-38484-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.5.2017). (englanniksi)
- ↑ David Rowe: Chemistry and Technology of Flavours and Fragrances, s. 88. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-1-4051-4807-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2017). (englanniksi)