Etelänlepakko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelänlepakko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Eptesicus
Laji: serotinus
Kaksiosainen nimi

Eptesicus serotinus
Schreber, 1774

Katso myös

  Etelänlepakko Wikispeciesissä
  Etelänlepakko Commonsissa

Etelänlepakko eli serotiini[2] (Eptesicus serotinus) on Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa elävä verrattain suurikokoinen ja isokorvainen lepakkolaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänlepakko on yleisväriltään ruskea, väritys vaihtelee ruskean eri sävyissä. Lepakon kasvot ovat muuta vartaloa tummemman ruskeat, miltei mustat. Etelänlepakko painaa 18-25 grammaa.[3] Sen siipien kärkiväli on noin 350 mm ja käsivarren pituus 55 mm.[4] Hännän viimeiset nikamat muodostavat lepakon lentopoimusta erottuvan lyhyen hännän[5].

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänlepakkoa esiintyy eteläisessä ja keskisessä Euroopassa, mutta myös vähän esimerkiksi Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa sekä Liettuassa ja Latviassa.[4] Ruotsin ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1982 Skoonessa.[3] Suomessa laji tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 Hangossa[4][6] ja toisen kerran vuonna 2012 Paraisilla[7]. Kolmas ja neljäs havainto Suomessa tehtiin vuonna 2019 Raaseporissa ja Helsingissä[5].

Etelänlepakkoa tavataan kulttuurimaisemassa, jossa on metsiköitä, puutarhoita, peltoja ja laidunmaita. Se saalistaa sekä avoimessa maastossa että lähellä kasvillisuutta ja maanpintaa. Niitä on havaittu myös meren yllä.[3]

Etelänlepakon kaikuluotauksessa käyttämät taajuudet ovat väliltä 25-55 kHz. Lähetykset kestävät keskimäärin 8,8 ms ja ovat energeettisimmillään 31 kHz taajuudella.[8][9]

  1. Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S., Alcaldé, J.T., Csorba, G., Bumrungsri, S., Francis, C., Bates, P., Gumal, M., Kingston, T. & Benda, P.: Eptesicus serotinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 461. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
  3. a b c Faktablad Sydfladdermus Sveriges lantbruksuniversitet. Viitattu 13.6.2010. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  4. a b c Suomeen uusi nisäkäslaji: Etelänlepakko ilmestyi Hankoon[vanhentunut linkki] Suomen luonto
  5. a b Kaartinen, Riikka: Helsingin Kaisaniemessä havaittiin suurharvinaisuus – Suomen neljäs etelänlepakko Suomenluonto.fi. 7.5.2019. Suomen Luonto. Viitattu 7.1.2020.
  6. Uusi lepakkolaji Suomessa - etelänlepakko on täällä! (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-sanomat 2008
  7. Emma Kosonen: Etelänlepakko yllätti. Suomen Luonto, 2012, nro 9, s. 30–31. Suomen Luonnonsuojeluliitto.
  8. Parsons, S. and Jones, G. (2000) 'Acoustic identification of twelve species of echolocating bat by discriminant function analysis and artificial neural networks.' J Exp Biol., 203: 2641-2656.
  9. Obrist, M.K., Boesch, R. and Flückiger, P.F. (2004) 'Variability in echolocation call design of 26 Swiss bat species: Consequences, limits and options for automated field identification with a synergic pattern recognition approach.' Mammalia., 68 (4): 307-32.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]