Etelänkeltaperhonen
| Etelänkeltaperhonen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Kaaliperhoset Pieridae |
| Alaheimo: | Keltaperhoset Coliadinae |
| Suku: | Colias |
| Laji: | crocea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Colias crocea |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Etelänkeltaperhonen (Colias crocea) on kaaliperhosten heimoon ja keltaperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänkeltaperhosen etusiiven pituus on yleensä 22–28 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 40–47 mm. Siipien yläpinnan pohjaväri on punankeltainen. Siipien reunassa on leveät mustat reunajuovat. Naaraalla on mustassa reunajuovassa keltaisia täpliä, koiraalla erottuu reunajuovassa erityisesti lähellä etusiiven kärkeä keltaisia siipisuonia.[1]
-
Colias croceus croceus ♂ -
Colias croceus croceus ♂ △ -
Colias croceus f. helice ♀ -
Colias croceus f. helice ♀ △
_Colias_croceus_-_Durfort_Tarn_France_-_male_dorsal.jpg)
_Colias_croceus_-_Durfort_Tarn_France_-_male_ventral.jpg)
_Colias_croceus_f._helice_-_Wyzyna,_Okolice_Polska_-_female_dorsal.jpg)
_Colias_croceus_f._helice_-_Wyzyna,_Okolice_Polska_-_female_ventral.jpg)
Takasiipien alapinta ja etusiiven alapinnan ulkoreuna ovat vihertävänkeltaisia. Takasiiven alapuolella on kaksiosainen valkoinen ja punareunainen diskoidaalitäplä.
Etelänkeltaperhosella tunnetaan myös värimuoto f. helice, jolla siipien yläpinnan pohjaväri on vihertävänvalkoinen. Muoto tulee näkyviin vain naarailla.
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänkeltaperhosen levinneisyysalue ulottuu Afrikan pohjoisosista Euroopan keski- ja eteläosien kautta idässä Iraniin saakka.[2] Laji esiintyy Euroopan pohjoisosissa vain vaeltajana ja kesänviipyjänä.
Suomessa etelänkeltaperhonen on hyvin harvinainen vaeltaja, jota on silloin tällöin tavattu maan eteläosissa. Vuonna 2010 laji tavattiin Suomessa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen[3]. Joinakin kesinä laji on myös lisääntynyt Suomessa. Suomen havainnot on tehty heinä-elokuussa[4][5].
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänkeltaperhosen elinympäristöä ovat avoimet kulttuuriympäristöt, niityt, puutarhat, pellonreunat ja nummet noin 2 000 metrin korkeuteen asti.[2] Laji talvehtii toukkana. Toukalla ei ole kuitenkaan varsinaista lepovaihetta, vaan se syö ja kasvaa joulu–tammikuussa hitaasti. Tämä estää lajin leviämisen pysyvästi alueille joilla talvi estää ravinnonsaannin.
Lentoaika ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentoaika on huhtikuusta alkaen marraskuuhun useana sukupolvena.[2]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveja ovat mailaset (Medicago), apilat (Trifolium), virnat (Vicia), esimerkiksi hiirenvirna (Vicia cracca), mesikät (Melilotus) ja maitteet (Lotus).[2][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gustafsson, Bert: Colias crocea (Insecta: Lepidoptera: Pieridae) Naturhistoriska riksmuseet. 21 januari 2019. Viitattu 28.10.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7
- ↑ Saarinen, Kimmo: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2010. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 4, s. 105. Suomen Perhostutkijain Seura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.10.2023.
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Pieridae/Colias/crocea/Colias%20crocea.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Pertti Pakkanen: Etelänkeltaperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6