Etelänkeltakarve
| Etelänkeltakarve | |
|---|---|
_Hale_610581.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Alakaari: | Pezizomycotina |
| Luokka: | Lecanoromycetes |
| Alaluokka: | Lecanoromycetidae |
| Lahko: | Maljajäkälät Lecanoraceae |
| Heimo: | Karpeet Parmeliaceae |
| Suku: | Keltakarpeet Xanthoparmelia |
| Laji: | mougeotii[1] |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xanthoparmelia mougeotii |
|
| Synonyymit | |
|
Parmelia mougeotii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Etelänkeltakarve (Xanthoparmelia mougeotii) on keltakarpeiden sukuun kuuluva laji. Se on kooltaan pieni ja muodoltaan ruusukkeinen. Reunat ovat kapealiuskaisia ja lehtimäisiä ja keskusta on rupimainen. Väri on yläpuolella vihreänruskea tai vihreänharmaa ja alapuoli on musta. Lajilla on usein kuromapulloja. Etelänkeltakarvetta tavataan Euroopassa ja sitä esiintyy rannikoilla ja aurinkoisilla kallioilla, monesti pienten kivien päällä. Etelänkeltakarve muistuttaa pientä keltatyvikarvetta (Parmeliopsis ambigua). Etelänkeltakarveen jäkäläaineena eli sekundaarisena aineenvaihduntatuotteena esiintyy stiktahappoa (C19H14O9).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fungal Databases Nomenclature and Species Banks Myco Bank. 13.10.2014. International Mycological Association. Viitattu 21.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander, Leena Myllys: ”Etelänkeltakarve”, Suomen jäkäläopas, s. 497. Helsinki: Luonnontieteellisen Keskusmuseon Kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1