Etelänkääpiöliitäjä
| Etelänkääpiöliitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
| Suku: | Liitäjät Puffinus |
| Laji: | assimilis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Etelänkääpiöliitäjä (Puffinus assimilis)[2] on pieni ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 25–30 senttimetriä ja siivenkärkien väli 56–63 cm. Se muistuttaa jonkin verran pikkuliitäjää (Puffinus puffinus), mutta on kuin sen pienempi versio: hyvin tumma päältä ja valkea alta. Muita eroja ovat: siivet lyhyemmät, pyöreäkärkisemmät, kuperat ja leveämmät; tumma reunus siiven alapinnalla näyttää kapeammalta; nokka suhteessa hennompi ja pää pyöreämpi, jota usein pitää koholla ja nostelee joskus lennossa; siiven yläpinta kaksivärisempi, kyynärsiipi on epäselvärajaisesti vaaleampi ja usein isoissa peitinhöyhenissä valkeahko juova; ylemmäs ulottuva posken valkea alue ympäröi tumman silmän ja korostaa tummia kaulansivuja.[3]
Äänet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pimeinä öinä, koloniasta kuuluu kirkkaita, nauravia, rytmisiä sarjoja, ”ka ki-kykykyr-kaa” joissa toinen tavu on voimakkain.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnulla on hyvin laaja lisääntymisalue, arviolta 50 000–100 000 km². Sen maailman laajuiseksi määräksi on arvioitu yli 900 000 yksilöä.
Sitä tavataan Australiassa, Ranskan Polynesiassa, Ranskan eteläisillä ja antarktisilla alueilla, Uudessa-Seelannissa, Norfolkinsaarilla, Papua-Uusi-Guineassa, Portugalissa, Saint Helenassa ja Espanjassa.[1]
Alalaji P. baroli esiintyy Atlantilla Azoreilla, Madeiralla ja Kanariansaarilla, jossa se pesii keväisin pienehköissä kolonioissa, useimmin maakoloon. Tavataan harvoin pesimäalueiden pohjoispuolella.[3]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänkääpiöliitäjän lento on epävakaampaa kuin pikkuliitäjän ja myös siivenlyönnit sekä siivenlyöntisarjat pidemmät. Pystyy olemaan paikoillaan tuulessa siivet kohotettuina ja jalat roikkuen jolloin nappaa ruokaa veden pinnalta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Puffinus assimilis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 12.3.2018.
- ↑ a b c d e Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 22 ja 23. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2