Etelänhopeatäplä
| Etelänhopeatäplä | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Kaposiivet ja hopeatäplät Heliconiinae |
| Suku: | Argynnis |
| Laji: | laodice |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Argynnis laodice |
|
| Katso myös | |
Etelänhopeatäplä (Argynnis laodice) on täpläperhosten heimoon kuuluva suurehko päiväperhonen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänhopeatäplän siipien kärkiväli on noin 48–62 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Koiraan siipien yläpinnan pohjaväri on kirkkaan kellanruskea, missä on suuritäpläisiä mustia kirjauksia. Takasiiven alapinnan tyvi on vaalean oliivinvihreä, jossa on ruskeita juovia. Valkoinen katkonainen poikkijuova erottaa sen ulommasta osasta, jonka pohjaväri on violetinruskea. Naaraan siipien yläpinnan pohjaväri on vaaleampi kuin koirailla.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänhopeatäplän levinneisyys ulottuu Itä-Euroopasta (Baltian maat, Puola, Unkari) Aasiaan Länsi-Kiinaan ja Assamiin. Suomessa lajia tavataan harvinaisena vaeltajana etelärannikon läheisyydessä. Joitakin havaintoja on kauempaa sisämaasta, pohjoisin Leppävirralta. Laji on saattanut talvehtia Suomessa joinakin vuosina. Suomea lähin pysyvä kanta on Virossa, ja vaellusta Suomeen on tapahtunut vuosina, jolloin lajia on ollut runsaasti Suomenlahden eteläpuolella. Etelänhopeatäplän menestymistä Suomessa rajoittaa todennäköisesti talvien kylmyyden sijaan niiden sateisuus.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänhopeatäplän elinympäristöä ovat esimerkiksi metsänaukeat, metsänreunat ja puutarhat.
Lentoaika ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelänhopeatäplän lentoaika on yleensä heinä–elokuussa. Suomessa vaeltavia yksilöitä on tavattu yleensä heinäkuun lopulla ja elokuun alkupuolella. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveja ovat orvokit (Viola).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6
- Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7
- P. Pakkanen: Etelänhopeatäplä (Argynnis laodice)